Mitä kirjoittaa kuvien viereen? Journaling scrapbookissa

Kuva näyttää, miltä kaikki näytti. Se, mitä kirjoitat sen viereen, kertoo, keitä paikalla oli, mitä tapahtui ja miksi halusit säilyttää juuri tämän hetken. Skräppääjät kutsuvat sitä journalingiksi, ja monelle se on sivun vaikein osa. Muutaman vakiokysymyksen ja parin kätevän niksin avulla paperille syntyy melkein aina jotain.

Mitä journaling on ja miksi sillä on väliä

Journaling on kaikki, mitä lisäät sivulle sanoina: nimi, päivämäärä, yhden lauseen kuvateksti, lista tai kokonainen tarina. Se saa muistuttaa päiväkirjaa, mutta sen ei tarvitse. Kuvien, otsikon, embellishmentien (koristeiden) ja taustan ohella se kuuluu sivun vakio-osiin.

Kun joku avaa albumin, hän katsoo ensin kuvia ja etsii sitten sanoja. Ilman tekstiä katsoja jää arvailemaan, ja muutaman vuoden päästä sama koskee sinuakin. Moni skräppääjä tuntee tilanteen: sivu, jonka hän teki vasta vuosia myöhemmin, ja kuvassa kaksi lasta, jotka olivat niin samannäköisiä, ettei kukaan enää tiedä varmasti, kumpi kuvassa on. Se, mikä tuntuu nyt itsestään selvältä, unohtuu nopeammin kuin luulet.

Aloita viidellä kysymyksellä

Jos et tiedä, mistä aloittaa, kysy itseltäsi ne viisi kysymystä, joita skräppääjät käyttävät kaikkialla maailmassa. Englanniksi niitä kutsutaan nimellä the five W's.

1. Keitä kuvassa on? Kirjoita nimet ylös, vaikka ne olisivat sinulle täysin selviä.
2. Mitä tapahtui? Karnevaaliasu näyttää ilman selitystä helposti aivan toiselta tarinalta.
3. Missä se oli? Kaikki paikat eivät ole tunnistettavia. Merkitse muistiin kylä, talo tai leirintäalue.
4. Milloin se oli? Tarkka päivämäärä on hieno, mutta vuosi tai vuodenaikakin riittää. Jos et tiedä, kirjoita esimerkiksi ”kesä, joskus 90-luvun alussa”. Ehkä joku muu täydentää sen myöhemmin.
5. Miksi otit tämän kuvan? Usein jo vastaus on itsessään tarina.

Jos yksityiskohdat ovat unohtuneet, katso kalenteristasi tai silloin lähettämistäsi viesteistä, tai tarkista kuvan päivämäärä ja paikka puhelimestasi. Siksi jotkut skräppääjät pitävät joka päivä lyhyttä listaa siitä, mitä tekivät, jotta heillä on myöhemmin mihin palata.

Vanhojen sukukuvien kanssa homma toimii toisin. Kysy sediltä, tädeiltä ja isovanhemmilta, mitä he vielä muistavat, etsi vanhoista kirjeistä ja lehtileikkeistä, ja kirjoita ylös myös se pieni yksityiskohta, jonka joku kertoi syntymäpäivillä. Kirjoita nimi ja päivämäärä kevyesti pehmeällä lyijykynällä tulostettujen kuvien taakse reunaan, jotta tieto ei katoa. Jos lyijykynä ei tartu sileään taustapuoleen, kirjoita tiedot kuvan viereen laitettavaan korttiin.

Kun et tiedä, mitä sanoa

Tyhjä kohta, johon tekstin pitäisi tulla, voi lamaannuttaa. Auttaa, kun et ajattele sitä aineena. Valitse muoto, niin sanat tulevat usein itsestään.

• Yksi sana alkuun. Kirjoita ”tänään” tai ”juuri nyt” ja jatka lause loppuun. Sanaleimasimet ja -tarrat tai kysymyksen sisältävät leimasimet ja tarrat toimivat samalla tavalla: sinun tarvitsee vain vastata.
• Lista. Ranskalaisilla viivoilla, numeroituna tai aakkosina, niin että jokaiselle kirjaimelle tulee jotain henkilöstä tai päivästä. Näin saat nopeasti paljon talteen pieneen tilaan.
• Aikajana. Se voi olla yksi päivä aamiaisesta nukkumaanmenoon tai vuosien sarja, kuten kaikki ensimmäiset koulupäivät peräkkäin.
• Keskustelu. Kirjoita sanatarkasti ylös, mitä sanottiin. Varsinkin pienten lasten kommentit unohtuvat muuten nopeasti.
• Sitaatti tai laulun säe. Anna sen olla omillaan tai käytä sitä ponnahduslautana omille lauseillesi.
• Huumori. Kun ei tarvitse olla juhlallinen, kirjoittaminen on helpompaa.
• Anna kynä eteenpäin. Pyydä lastasi, kumppaniasi tai mummiasi kirjoittamaan jotain. Silloin sivulla kuuluu toinen ääni, ja juuri sellaisesta käsialasta tulee myöhemmin usein yksi kirjan rakkaimmista asioista.

Jos se ei vieläkään onnistu, kirjoita ensin luonnospaperille järjestyksestä välittämättä kaikki, mitä mieleesi tulee. Valitse sitten ne kaksi tai kolme lausetta, jotka tavoittavat hetken parhaiten.

Kuinka paljon kirjoitat, ja kenen näkökulmasta?

Ei ole sääntöä siitä, kuinka paljon kirjoitat. Tulppaanikimpun kuvaan otsikko ja päivämäärä saattavat riittää. Hetki, joka kosketti sinua, ansaitsee kappaleen. Kaikki sivut eivät tarvitse paljon tekstiä, eikä yhtä matkaa käsittelevässä albumissa tarvitse joka sivulla kertoa uudestaan, missä olit.

Pituutta tärkeämpää on se, mitä kirjoitat. ”Me rannalla” ei kerro mitään, mitä kuva ei jo näytä. Kirjoita mieluummin siitä, mikä jäi kuvan ulkopuolelle: mitä tapahtui juuri ennen kuvaa, mitä teitte sen jälkeen, miltä siellä tuoksui tai kuulosti. Konkreettiset yksityiskohdat kertovat enemmän kuin suuret sanat. ”Hän raahasi koko iltapäivän mukanaan puolentoista litran vesipulloa” jää paremmin mieleen kuin ”hän oli niin suloinen”.

Sitten näkökulma. Jokaisella muodolla on oma tunnelmansa:

• Minä: kerrot, miten itse koit sen. Se on henkilökohtaista, ja näin pääset itsekin välillä kirjaan.
• Sinä: kirjoitat kuvassa olevalle ihmiselle kuin lyhyen kirjeen. Se toimii kauniisti lapselle tehdyssä albumissa tai lahjana.
• Hän: kerrot asiasta kuin raportin. Se on rauhallisempaa ja neutraalimpaa, ja kätevää vanhoja kuvia sisältävässä sukualbumissa.

Valitse yksi näkökulma sivua kohden ja pidä siitä kiinni. Vaihtelu saman tekstin sisällä tekee lukemisesta levotonta.

Tilaa tekstille

Useimmat skräppääjät suunnittelevat ensin ja kirjoittavat viimeisenä. Se käy hyvin, mutta joskus tilaa osoittautuu silloin olevan liian vähän. Jos tiedät jo, että kuvaan liittyy tarina, kirjoita se ensin luonnokseksi. Silloin näet, paljonko tilaa tarvitset, ja voit huomioida sen heti sivun sommittelussa.

Nämä paikat toimivat lähes aina:

• Journaling-kortti kuvan viereen tai alle, tehtynä cardstockista (tukevasta, yksivärisestä paperista) tai kuviopaperin jämäpalasta.
• Kaistale kuvan alla. Tee kuvan taakse tulevasta paperireunuksesta eli matista alareunastaan noin 7–10 mm sivuja leveämpi, niin siihen mahtuu lyhyt kuvateksti.
• Sivun rauhallinen, tyhjä kohta. Tyhjä tila on myös hyvä paikka sanoille.
• Kapeat kaistaleet muutamalla sanalla, kun et tarvitse kokonaista tarinaa.

Kirjoita mieluiten erilliselle kortille ja liimaa se vasta, kun teksti on valmis. Jos jokin menee pieleen, teet uuden kortin etkä uutta sivua. Suoria rivejä varten vedä ohuet apuviivat lyijykynällä ja viivoittimella ja pyyhi ne pois, kun muste on kuivunut. Jos tekstin pitää mahtua tiettyyn kohtaan, harjoittele ensin luonnospaperilla, niin tiedät, paljonko siihen mahtuu.

Kirjoitatko mieluummin koneella? Valitse silloin hyvin luettava fontti, joka ei ole liian pieni, esimerkiksi noin 11–12 pistettä, ja käytä enintään kahta fonttia sivulla. Moni skräppääjä yhdistää molempia: faktat koneella ja yksi lause käsin. Vaikka et pitäisi omaa käsialaasi kauniina, juuri se tekee sivusta henkilökohtaisen. Käytä vedenkestävää mustetta ja kokeile kynää ensin samaa paperia olevaan jämäpalaan.

Kun haluat kertoa enemmän kuin mahtuu

• Lyhennä tekstiä. Poista se, minkä kuva jo näyttää, ja jätä lauseet, jotka todella haluat säilyttää.
• Muokkaa sommittelua. Yksi kuva vähemmän tai pienempi kuva antaa tilaa tarinalle.
• Piilota teksti. Pieneen kirjekuoreen (C7 tai C8 on kätevä koko), läpän taakse tai taskusta vedettävälle kortille mahtuu pitkäkin teksti. Laita nimet ja päivämäärä kuitenkin näkyviin itse sivulle.
• Ota lisäsivu. Laita kuvat vasemmalle ja tarina oikealle, niin että ne muodostavat yhdessä aukeaman: kaksi yhteen kuuluvaa sivua.
• Kerro yleinen tarina kerran. Albumin alkuun tehty aloitussivu, jossa kerrotaan missä ja milloin, säästää toistolta kaikilla sen jälkeisillä sivuilla.

Kysymykset, jotka toimivat aina

Pidä tämä lista työpisteesi vieressä tai liimaa se kirjasi alkuun. Valitse yksi kysymys, vastaa siihen rehellisesti, ja journalingisi on paperilla.

• Miksi tartuin kameraan juuri sillä hetkellä?
• Mitä tapahtui juuri ennen tätä kuvaa tai heti sen jälkeen?
• Mitä joku sanoi, ja miltä se kuulosti?
• Mitä kuvassa ei näy, mutta minä muistan vielä?
• Mitä haluan jonkun tietävän tästä, kun en itse enää voi kertoa?
• Millainen oli tavallinen päivä tänä aikana?
• Mitä muut ajattelivat siitä, omin sanoin?
• Mille me nauroimme?
• Mikä on nyt ihan tavallista, mutta tuntuu myöhemmin erityiseltä? Ajattele radiossa soineita kappaleita, sen viikon uutisia tai sitä, mitä pöydässä oli.
• Mitä opin tästä, tai mitä aloin arvostaa enemmän?
• Mitä haluaisin lukea uudelleen kymmenen vuoden päästä?

Tavalliset päivät ansaitsevat sanoja aivan yhtä lailla kuin suuret tapahtumat. Tiistaiaamu aamiaispöydässä on kahdenkymmenen vuoden päästä usein juuri se tarina, jota etsit. Aloita tänään yhdestä sivusta ja viidestä kysymyksestä, ja katso, mitä muuta mieleen nousee.