Kirjatyypit

Junk journal on itse tehty tai kunnostettu kirja, jonka täytät paperilla, joka muuten päätyisi roskiin: kuiteilla, lipuilla, pikku kirjekuorilla, vanhoilla kirjansivuilla, pakkauksilla, etiketeillä ja kangastilkuilla. Liimaat, ompelet ja kerrostat ne sivuiksi, joihin tallennat muistoja, ajatuksia tai ihan vain kauniita asioita.

Siinä on kyse enemmän tekemisestä ja keräilystä kuin siististi kerrotusta tarinasta. Revityt reunat, vinot teipinpalat ja kupruilevat sivut kuuluvat asiaan ja tekevät kirjasta henkilökohtaisen. Voit myös vain kirjoittaa siihen, esimerkiksi päiväkirjamerkinnän, listan tai mieleisiäsi sitaatteja. Koska mukana on usein vanhaa ja hapanta paperia, se sopii huonommin alkuperäisten valokuvien säilytykseen.

Lue myös: Näin teet ensimmäisen junk journalin, vaihe vaiheelta

Digitaalisessa scrapbookauksessa teet sivusi tietokoneella, tabletilla tai puhelimella paperin ja liiman sijaan. Työskentelet digitaalisten kuvien ja digitaalisten materiaalien, kuten taustapapereiden, koristeiden, kirjainten ja mallipohjien, kanssa. Asettelet ne kuvankäsittelyohjelmassa paikoilleen, kunkin omalle tasolleen.

Periaatteet ovat samat kuin paperilla: pääkuva, kerrokset, väri ja journalointi. Vain työkalut ovat erilaiset. Voit perua kaiken, käyttää koristetta uudelleen loputtomasti ja vaihtaa sen väriä, ja pöytäsi pysyy tyhjänä. Toisaalta jäät paitsi oikean paperin, nauhan ja metallin tuntumasta. Jos haluat pitää sivuja kädessäsi, ne pitää teettää tulosteiksi.

Lue myös: Näin aloitat digitaalisen scrapbookingin

Valitse ohjelma, joka toimii tasojen kanssa, sillä niiden ympärillä digitaalinen scrapbookaus pyörii. Suosittuja vaihtoehtoja:

• Photoshop: monipuolisin, ja siihen on eniten opetusvideoita ja mallipohjia, mutta se on kalliimpi ja vaikeampi oppia.
• Photoshop Elements: yksinkertaisempi ja edullisempi, ja scrappereille aivan riittävä.
• Affinity Photo: avaa myös PSD- ja TIFF-mallipohjat ja toimii myös iPadilla.
• GIMP: ilmainen, mutta hankalampi käyttää.
• Canva tai PowerPoint: hyviä yksinkertaisiin sivuihin, mutta niissä on vähemmän hallintaa.

Tarkista, että ohjelma avaa läpinäkyvätaustaiset PNG-tiedostot ja PSD-mallipohjat. Kokeile ensin kokeiluversiota ja valitse ohjelma, jonka parissa viihdyt jatkossakin.

Lue myös: Mikä ohjelma digiscrapbookingiin?

Scrapbookissa pääosassa ovat valokuvat ja niiden tarinat, junk journalissa leikittely löydetyllä paperilla. Scrapbookiin tehdään yleensä sivut tapahtuma kerrallaan tai aikajärjestyksessä, usein 30 × 30 cm:n (12 × 12 tuuman) albumiin ja hapottomilla materiaaleilla, jotta kuvat pysyvät pitkään kauniina.

Junk journal on paksu kirja täynnä kerroksia, pikku kirjekuoria ja läppiä, ja siinä tekeminen itsessään on tavoite. Kuvia ei tarvita, eikä järjestystä ole. Koska käytät paljon vanhaa ja hapanta paperia, siihen kannattaa liimata tulosteita tai kopioita alkuperäisten kuvien sijaan.

Raja on häilyvä. Moni scrapperi yhdistelee molempia tyylejä, ja se on ihan ok.

Lue myös: Mitä on skräppäys, ja mikä muoto sopii sinulle

Kirja, liimaa ja kasa paperia, joka sinulla jo on – muuta ei tarvita. Aloita näillä:

• pohja: valmis vihko, vanha kovakantinen kirja tai itse taitetut vihkoset
• liima: liimapuikko, kaksipuolinen teippi ja painaviin osiin vahva askarteluliima
• sakset
• paperia ja ephemeraa (arjen pieniä papereita): kirjekuoria, kuitteja, lippuja, aikakauslehtiä, lahjapaperia, etikettejä ja vanhoja kirjeitä
• halutessasi lisäksi: washi-teippiä, leimasimia, tarroja, nauhaa ja kangastilkkuja

Säilytä kaikki laatikossa, niin näet, mitä sinulla on. Sinun ei tarvitse ostaa mitään uutta; kun alat kiinnittää huomiota, kokoelmasi kasvaa itsestään.

Lue myös: Näin teet ensimmäisen junk journalin, vaihe vaiheelta

Voit teettää yksittäisiä sivuja tulosteiksi tai sidottaa kaikki sivut yhdessä kuvakirjaksi. Näin toimit:

• Tallenna jokainen sivu JPG-muodossa 300 dpi:n tarkkuudella siinä koossa, jossa haluat sen tulostaa.
• Yksittäisiä 30 × 30 cm:n sivuja varten etsi kuvapalvelu, joka tarjoaa sitä kokoa.
• Kuvakirjassa sijoita jokainen sivu yhtenä kuvana koko sivun kokoisena, reunattomaan asetteluun.
• Pidä teksti ja tärkeät yksityiskohdat muutaman millimetrin päässä reunasta, sillä reunoilta leikataan.

Jos irrallisten koristeiden lisääminen kuvakirjaohjelmaan ei onnistu, viimeistele sivu ensin kokonaan ja tuo se yhtenä kuvana. Näytön värit poikkeavat usein hieman tulosteesta, joten tee ensin koetuloste.

Lue myös: Digitaalisten sivujen tulostus ja oman kuvakirjan teettäminen

Ei, oikeaa tai väärää tapaa ei ole. Päätät itse, käytätkö valmista vihkoa vai sidotko kaiken itse, käytätkö vain löydettyä paperia vai ostatko myös uutta, ja kirjoitatko siihen paljon vai vähän.

Sen ei myöskään tarvitse olla kaunis tai siisti. Sotkuiset, värikkäät sivut ja vinot reunat ovat juuri tunnusomaisia. Jos jumitut, koska kaiken pitäisi olla täydellistä, aseta itsellesi pieni tavoite, kuten yksi pala päivässä tai viisi minuuttia työtä. Teema tai väripaletti voi helpottaa valintoja, mutta pakollista se ei ole.

Lue myös: Näin teet ensimmäisen junk journalin, vaihe vaiheelta

Bullet journal on tavalliseen muistikirjaan tehty suunnittelujärjestelmä, jossa yhdistyvät kalenteri, tehtävälista ja päiväkirja. Pohjana ovat:

• alussa oleva hakemisto sivunumeroineen
• future log: vuosinäkymä kauempana oleville menoille
• monthly log: kuukausikalenteri tehtävineen
• daily log: lyhyet muistiinpanot päivittäin

Kirjoitat lyhyesti ja käytät vakiintuneita symboleja tehtäville, menoille ja muistiinpanoille (rapid logging), ja siirrät keskeneräiset tehtävät seuraavalle kuukaudelle. Pisteruudukkoinen muistikirja numeroiduilla sivuilla on kätevä, mutta mikä tahansa vihko käy. Moni koristelee bullet journaliaan tarroilla ja washi-teipillä, vaikka se ei kuulukaan itse järjestelmään.

Lue myös: Bullet journal: näin se toimii ja näin aloitat oman

Ei, piirtämistä ei tarvita minkäänlaiseen journaliin. Art journalissa on kyse itsensä ilmaisemisesta, ei täydellisestä lopputuloksesta; täriset viivat ja vinot muodot antavat juuri luonnetta. Bullet journal toimii hyvin pelkällä mustalla kynällä ja viivaimella.

Nämä auttavat, jos et piirrä:

• sapluunat, leimasimet ja maalarinteippi muotojen tekemiseen
• kollaasi aikakauslehtien tai vanhojen kirjojen kuvista
• sivun täyttäminen yhdellä mielialaasi sopivalla värillä
• tarrat ja washi-teippi piirrosten sijaan
• oma käsialasi, vaikka se ei olisikaan siisti

Lue myös: Skräppäämiseen ei tarvitse olla luova

Hybridiscrapbookaus yhdistää paperin ja digitaalisen. Sen voi tehdä kahdella tavalla:

• Suunnittelet sivun tai osan siitä tietokoneella, tulostat sen ja viimeistelet sen oikeilla koristeilla, kuten nauhalla, brad-niiteillä (halkaistuilla nastoilla) tai chipboardilla.
• Tulostat digitaalisia materiaaleja, kuten journalointikortteja, otsikoita, papereita tai tageja, ja käytät niitä tavallisella paperisivulla.

Näin yhdistät digitaalisen helppouden, kuten konekirjoitetun tekstin ja mittojen mukaan tehdyt kuvat, oikean paperin tuntuun. Kiinteää suhdetta ei ole: yksi scrapperi tekee lähes kaiken digitaalisesti, toinen tulostaa vain otsikon. Tekstinkäsittelyohjelmalla ja tulostimella pääset jo alkuun.

Lue myös: Hybridiscrapbooking: tulosta digitaalinen, viimeistele paperilla

Pitkällä aikavälillä yleensä on, vaikka ilmaista se ei ole. Digitaalisia papereita ja koristeita voit käyttää niin usein kuin haluat, kun taas paperilla ostat jatkuvasti uutta materiaalia. Et myöskään tarvitse liimaa, leikkuuvälineitä tai säilytystilaa.

Kulut tulevat muualta:

• tietokone tai tabletti, joka useimmilla on jo
• ohjelmisto, jos et käytä ilmaista ohjelmaa
• digitaaliset kitit, vaikka ilmaisiakin on paljon
• tulostaminen: suuret yksittäiset sivut ja kuvakirjat maksavat nekin

Jos tulostat vähän ja käytät ilmaisia materiaaleja, se on hyvin edullista. Jos haluat kaiken 30 × 30 cm:n kokoisena albumiin, laske tulostuskulut mukaan.

Lue myös: Näin aloitat digitaalisen scrapbookingin

Art journal on luonnos- tai muistikirja, jossa työskentelet vapaasti maalien, kollaasin, leimasimien, tekstin ja piirrosten kanssa. Se on paikka leikkiä ja purkaa tunteitaan, ei muistojen siistiä tallentamista. Kuvat ovat sivuseikka; pääosassa ovat väri, pinnat ja sanat.

Monet art journalin tekijät työskentelevät mixed median parissa: eri materiaaleja sekaisin. Usein aloitetaan gessokerroksella, valkoisella pohjusteella, johon maali tarttuu hyvin ja joka estää läpi kuultamisen. Sen jälkeen edetään kerroksittain: tausta, kollaasi, yksityiskohdat ja teksti. Vartti riittää yhteen sivuun, ja sivun, josta et pidä, voit vain maalata yli.

Lue myös: Art journaling: näin pääset alkuun

Pocket scrapbooking on scrappaamista taskuihin jaetuilla muovitaskusivuilla. Liu’utat kuvat ja kortit taskuihin, ja taskusivun jako hoitaa suunnittelutyön puolestasi. Project Life on tunnetuin nimi, ja sitä käytetään usein yleisnimityksenä.

Taskusivut sopivat yleensä 30 × 30 cm:n (12 × 12 tuuman) rengaskansioon, mutta pienempiäkin kokoja on. Työskentelet kolmessa vaiheessa: ensin valitset kuvat, sitten täytät muut taskut journalointikorteilla ja lopuksi lisäät hieman koristeita. Koska tapa on nopea ja selkeä, se on suosittu niiden keskuudessa, jotka haluavat tallentaa jotain joka viikko tai kuukausi.

Lue myös: Pocket scrapbooking ja Project Life: näin se toimii

Ne ovat kolme muotoa, joissa digitaalista materiaalia yleensä tarjotaan:

• Kitti on samantyylisten papereiden ja koristeiden sarja. Paperit ovat yleensä JPG-tiedostoja; koristeet ja irtokirjaimet (alfat) ovat läpinäkyvätaustaisia PNG-tiedostoja.
• Template on valmis asettelu, jossa on alueet kuville ja papereille, usein PSD-, TIFF- tai PNG-tiedostona. Leikkausmaskilla sijoitat omat kuvasi ja paperisi näille alueille.
• Quickpage on valmis sivu, johon lisäät enää vain omat kuvasi.

Ensimmäiseen sivuun quickpage tai template on nopein. Erillinen kitti antaa eniten vapautta.

Lue myös: Näin aloitat digitaalisen scrapbookingin

Ei tarvitse. Voit hyvin aloittaa vihosta, luonnoskirjasta tai vanhasta kovakantisesta kirjasta, joka sinulla jo on, ja liimata kerroksesi siihen. Jos haluat kuitenkin sitoa itse, siihen on helppoja tapoja:

• ommella vihkoset (taitetut paperinipput) kansiin yksinkertaisella pistolla
• lävistää reiät ja pitää sivut koossa renkailla
• kiinnittää vihkoset kansiin kuminauhalla, kuten traveler’s notebookissa
• tehdä tukevasta paperista haitari, johon voit myöhemmin lisätä sivuja

Itse sitominen antaa vapautta koon ja paperin suhteen, mutta ensimmäiseen journaliin valmis kirja on usein helpoin.

Lue myös: Näin sidot scrapbookin tai journalin itse

Valitse kirja, jossa on tukevaa, vähintään 200 g/m²:n paperia, sillä maali, liima ja vesi saavat ohuen paperin aaltoilemaan ja läpäisevät sen. Hyviä vaihtoehtoja:

• mixed media -luonnoskirja, joka on tehty märille ja kuiville materiaaleille
• noin 300 g/m²:n akvarelliluonnoskirja, jos käytät paljon vettä
• vanha kovakantinen kirja, jonka sivuja liimaat aina muutaman yhteen lisätukevuuden saamiseksi

Ommeltu kirja, joka aukeaa lappeelleen, on mukava aukeamille. Jos käytät kuitenkin ohuempaa paperia, levitä ensin gessokerros ja anna märkien sivujen kuivua painavan kirjan alla.

Lue myös: Paperi, joka ei aaltoile liimasta, maalista ja vedestä

Traveler’s notebook on nahka- tai kangaskansi kuminauhoineen, johon kiinnität ohuita vihkoja (insertejä). Voit lisätä ja vaihtaa insertejä ja ottaa täydet vihot pois, joten kirja kasvaa mukanasi. Alkuperäinen malli on Japanista; nykyään muunnelmia on paljon.

Yleisiä kokoja ovat noin 11 × 21 cm:n vakiokoko ja pienempi, noin 9 × 12,5 cm:n passikoko. Insertejä on viivoitettuina, ruudutettuina, pisteruudukolla tai voimapaperisina, ja lisäksi on muovitaskuja korteille. Siksi traveler’s notebookia käytetään usein matkapäiväkirjana, kalenterina tai pienenä junk journalina.

Lue myös: Traveler's notebook: näin otat sen käyttöön ja kokoat sen

Valitse tukeva kirja, joka aukeaa lappeelleen ja jonka paperi kestää liiman, teipin ja kynäsi. A5 tai pienempi mahtuu helposti laukkuun. Kiinnitä huomiota myös näihin:

• Ommeltu kirja aukeaa kauniisti; rengaskansioon voit myöhemmin lisätä sivuja.
• Jos haluat säilyttää lippuja ja kuitteja, valitse jotain, jossa on taskuja, tai liimaa sisään pikku kirjekuoria.
• Jos maalaat matkalla, ota paksumpaa paperia.
• Liimaa ohuelle paperille mieluummin vain toiselle puolelle, muuten kirjasta tulee painava ja paksu.

Monet matkailijat keräävät päivällä lippuja ja kirjoittavat illalla. Jos se ei onnistu, tee lyhyitä muistiinpanoja ja jatka kotona.

Lue myös: Matkapäiväkirja reissun päällä, vaikka väsyttäisi

Työskentele 300 dpi:n tarkkuudella ja siinä koossa, jossa haluat tulostaa. Silloin 12 × 12 tuuman (30,5 × 30,5 cm) sivu on 3600 × 3600 pikseliä; se on myös useimpien digitaalisten papereiden koko. 20 × 20 cm:n sivu on noin 2362 × 2362 pikseliä.

Määrittele koko ennen kuin aloitat, sillä pienen sivun suurentaminen jälkikäteen tekee siitä sumean. Pienentää voi aina ilman laadun heikkenemistä. Tallenna litistetyn JPG:n lisäksi myös tasoja sisältävä versio, esimerkiksi PSD-muodossa, jotta voit myöhemmin vielä muokata jotain. Näytöllä jakamiseen riittää pienempi kopio.

Lue myös: Digitaalisten sivujen tulostus ja oman kuvakirjan teettäminen

Ei noin vain: se, mitä saat tehdä, lukee tiedostojen mukana tulevassa lisenssissä tai käyttöehdoissa, ja ne vaihtelevat suunnittelijoittain. Usein pätee:

• Henkilökohtaiseen käyttöön, kuten omiin sivuihisi ja albumeihisi, saa käyttää kaikkea.
• Itse tiedostoja ei saa melkein koskaan jakaa, lähettää eteenpäin tai tarjota uudelleen, ei silloinkaan, kun ne olivat ilmaisia. Lähetä muille mieluummin linkki.
• Kaupallinen käyttö, kuten korttien tai sivujen myyminen, on sallittua vain, jos lisenssi nimenomaisesti sallii sen.

Jos mitään ei mainita tai olet epävarma, kysy suunnittelijalta. Sama koskee internetistä löytyviä fontteja ja kuvia: tarkista aina, saatko käyttää niitä.

Lue myös: Saako tätä käyttää? Tekijänoikeudet skräppääjille

Minialbumi on pieni albumi yhdestä aiheesta, kuten viikonloppureissusta, syntymäpäivästä tai vuodenajasta. Koko on usein noin 15 × 15 cm tai pienempi, ja kourallinen sivuja riittää.

Muotoja on monia:

• taitetuista suikaleista tehty haitari
• kirjekuorista tai paperipusseista tehty albumi, jonka sisällä on tageja
• irtonaiset pahvisivut renkaissa
• pieni sidottu kirjanen

Minialbumi sopii mainiosti siihen, että saat jotain pientä kokonaan valmiiksi, lahjaksi tai ison sivun täydennykseksi. Koska kuvia tarvitaan vähän, se on myös mukava tapa kokeilla uusia tekniikoita.

Lue myös: Minialbumin tekeminen: pohja, sivut ja sidonta

Kyllä voi. On sovelluksia, joissa on valmiita mallipohjia, joihin vedät kuvat ja tekstin, ja monet suunnittelu- ja piirto-ohjelmat toimivat myös tabletilla. Tabletilla ja kynällä voit lisäksi kirjoittaa ja piirtää käsin.

Kiinnitä valitessa huomiota muutamaan asiaan:

• Voitko tuoda omia PNG-koristeita ja papereita vai vain sovelluksen omia?
• Voitko viedä sivut JPG-muodossa 300 dpi:n tarkkuudella tulostamista varten?
• Mihin sivusi tallennetaan, ja voitko varmuuskopioida ne?

Puhelin on kätevä nopeisiin sivuihin, kuten pocket pageihin. Isoihin, monitasoisiin sivuihin isompi näyttö on mukavampi.

Lue myös: Mikä ohjelma digiscrapbookingiin?

Kyllä, ja osaamisesi kulkee mukanasi. Se, mitä tiedät kuvien valinnasta, kerroksista, väristä, tyhjästä tilasta ja journaloinnista, toimii digitaalisesti täsmälleen samoin. Vain työkalut vaihtuvat, ja ohjelmaan tutustuminen vie alussa hieman aikaa.

Muutama vinkki siirtymään:

• Aloita templatella tai quickpagella, niin et aloita tyhjältä pohjalta.
• Opettele ensin perusteet: tasot, varjot ja leikkausmaskit.
• Kokeile ilmaista kittiä ennen kuin ostat mitään.
• Jos et halua luopua paperivarastostasi, valitse hybridi: tulosta digitaaliset osat ja viimeistele ne oikealla materiaalilla.

Valita ei tarvitse; moni scrapperi tekee molempia.

Lue myös: Näin aloitat digitaalisen scrapbookingin

Kaksi vakiokokoa ovat 3 × 4 tuumaa (noin 7,6 × 10,2 cm) ja 4 × 6 tuumaa (noin 10,2 × 15,2 cm). Yleisessä taskusivussa on keskellä neljä pystysuuntaista 3 × 4 tuuman taskua ja niiden ylä- ja alapuolella vaakasuuntaiset 4 × 6 tuuman taskut. 10 × 15 cm:n kuva mahtuu siis täsmälleen isoon taskuun.

Jos kortit liukuvat ulos taskuista, kiinnitä taakse pieni pala kaksipuolista teippiä. Pidä koristeet litteinä, sillä paksut osat painuvat läpi ja tekevät albumista pullean. Muita kokoja, kuten A4-arkin tai puolikkaan sivun, voit lisätä väliin lisälehdeksi.

Lue myös: Pocket scrapbooking ja Project Life: näin se toimii

Smash bookissa on valmiiksi painetut, koristellut sivut, junk journalin teet kokonaan itse. Smash bookiin liimaat nopeasti lippuja, kuvia ja papereita, usein taskuineen, välilehtineen ja kirjoitustilaa hyödyntäen, ilman suurempaa suunnittelua. Nimi tulee tuotemerkistä, mutta sitä käytetään myös mistä tahansa vapaasta liimakirjasta.

Junk journalissa teet sivut itse, usein vanhasta paperista, ja niissä on paljon kerroksia, pikku kirjekuoria ja läppiä. Gluebook on siltä väliltä: tavallinen vihko, johon liimaat kollaaseja, yleensä ilman paljon tekstiä.

Tee tilaa ennen kuin alat liimata, sillä jokainen kerros paksuntaa kirjaa. Näin se pysyy kiinni:

• Jos työskentelet valmiissa kirjassa, liimaa aina muutama sivu yhteen ja revi niiden nippujen välistä muutama sivu pois.
• Jos sidot itse, valitse selkä, joka on leveämpi kuin tyhjien sivujen pino.
• Käytä mahdollisimman paljon litteitä materiaaleja ja jaa paksut osat koko kirjaan.
• Laita kupruilevat asiat pikku kirjekuoriin tai pusseihin.
• Anna maalin ja liiman kuivua kunnolla ennen kuin suljet kirjan.

Se, että junk journal jää hieman raolleen, kuuluu asiaan. Nauha tai kuminauha kirjan ympärillä pitää kaiken koossa.

Lue myös: Näin teet ensimmäisen junk journalin, vaihe vaiheelta

Pidä sivulla vain muutama asia: yksi tai kaksi kuvaa, vähän tekstiä ja pieni korostus. Pienet sivut täyttyvät nopeasti, ja albumin pitää myös mennä kiinni.

Nämä auttavat:

• Valitse etukäteen kolme tai neljä väriä ja rajattu määrä papereita.
• Käytä litteitä koristeita; paksut napit ja kukat jättävät albumin raolleen.
• Piilota ylimääräiset kuvat ja tekstit tageihin, läppiin tai pikku kirjekuoriin.
• Jätä sidotussa tai rengasalbumissa selkään tilaa lisäpaksuudelle.
• Tee kansi viimeisenä sisäsivujen jämistä.

Ison sivun rinnalle tehtävään minialbumiin kuusi lehteä etu- ja takapuolineen riittää yleensä hyvin.

Lue myös: Minialbumin tekeminen: pohja, sivut ja sidonta

Artist trading cardit (ATC:t) ovat pieniä, 6,4 × 8,9 cm:n (2,5 × 3,5 tuuman) taideteoksia, joita vaihdetaan toisten kanssa. Teet ne millä tahansa haluamallasi tekniikalla, kuten kollaasilla, leimasimilla, maaleilla, piirtäen tai kankaasta, tukevalle pohjalle.

Perussääntöjä on kaksi: ATC on käsin tehty, eikä sitä myydä, vaan ainoastaan vaihdetaan tai annetaan pois. Taakse kirjoitat nimesi, nimen teokselle, päivämäärän ja yhteystavan. Vaihtaminen tapahtuu verkon vaihtoryhmissä tai luovissa tapaamisissa. Kerätyt kortit säilytetään pelikorttitaskuissa kansiossa, jossa on taskusivut.

Lue myös: Artist trading cards: näin teet ja vaihdat ATC-kortteja

Zine on pieni, itse tehty kirjanen, jota on perinteisesti kopioitu ja jaettu. Scrapperit käyttävät sitä lyhyeen tarinaan, retkeen tai listaan. Yksinkertaisimman version teet yhdestä A4-arkista ilman liimaa tai niittejä:

• Taita arkki kahdeksaan yhtä suureen osaan ja avaa se taas.
• Leikkaa keskeltä pitkää taitetta pitkin vain kahden keskimmäisen osan läpi.
• Taita arkki pituussuunnassa kahtia, työnnä päät toisiaan kohti ja taita siitä kahdeksansivuinen A7-kokoinen kirjanen.

Tee ensin kokeiluversio ja numeroi sivut, niin näet, mitä tulee mihinkin. Koristele ennen taittamista, jos haluat yhtenäisen taustan, tai sen jälkeen sivu kerrallaan.

Se riippuu siitä, mitä haluat tallentaa ja miten tykkäät työskennellä. Karkea nyrkkisääntö:

• Kuvien ja tarinoiden tallentaminen tulevaisuutta varten: scrapbook.
• Nopea ja selkeä tallentaminen joka viikko tai kuukausi: pocket pages.
• Yhden aiheen tekeminen pienenä ja valmiina: minialbumi.
• Keräily ja leikittely vanhalla paperilla: junk journal.
• Tunteiden purkaminen maalien ja kollaasin avulla: art journal.
• Järjestely ja suunnittelu: bullet journal.
• Vähän tilaa tai halu muokata loputtomasti: digitaalinen.

Aloita siitä, mikä houkuttaa eniten. Moni scrapperi pitää jonkin ajan päästä kahta tai kolmea tyyppiä rinnakkain.

Lue myös: Mitä on skräppäys, ja mikä muoto sopii sinulle

Scrapbookin teet käsin, kuvakirjan suunnittelet tietokoneella ja teetät painossa. Scrapbookissa liimaat tulostetut kuvat paperille ja lisäät koristeita, journalointia ja oikeita materiaaleja, kuten nauhaa ja lippuja. Kuvakirja on painettu litteäksi, se syntyy nopeammin ja sen voi helposti tilata uudelleen, mutta siihen ei voi tallentaa mitään oikeaa.

Valokuva-albumi on yksinkertaisin muoto: kuvia taskusivuilla tai tyhjillä lehdillä ilman suurempia koristeita. Digitaalinen scrapbookaus on näiden välissä: suunnittelet sivusi kuin scrapbookiin ja teetät ne kuvakirjaksi.

Lue myös: Scrapbook, kuvakirja vai valokuva-albumi: mikä sopii sinulle