Paperit, liimat ja albumit

Käytä kuivaa, hapotonta liimaa, jota myydään valokuvaturvallisena (photo safe), kuten liimarullaa, kaksipuolista valokuvateippiä tai liimapisteitä. Ne eivät päästä kosteutta paperiin, joten kuva ei aaltoile eikä mitään valu läpi.

Koko taustapuolta ei tarvitse liimata. Pieni suikale tai piste jokaisessa kulmassa ja yksi keskellä pitää kuvan tukevasti paikallaan. Jos haluat voida irrottaa kuvan myöhemmin, esimerkiksi vanhan tai ainutlaatuisen vedoksen kohdalla, käytä valokuvakulmia. Silloin itse kuvaan ei tule lainkaan liimaa. Nestemäistä askarteluliimaa ja tavallista teippiä ei kannata käyttää kuviin.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

Hapoton tarkoittaa, että paperin tai liiman pH on neutraali (noin 7), joten se ei vahingoita kuviasi ja sivujasi ajan myötä. Ligniinitön tarkoittaa, että ligniini, puusta peräisin oleva aine, on poistettu paperimassasta. Ligniini tekee paperista ajan mittaan hapanta, keltaista ja haurasta. Ajattele vaikka vanhaa sanomalehteä.

Liimoissa ja tarvikkeissa näkyy myös merkintöjä ”photo safe” ja ”archival quality”. Nämä termit eivät ole lailla suojattuja. Luotettavimpia ovat tuotteet, jotka ovat läpäisseet PAT-testin. Se on virallinen testi, jolla selvitetään, vahingoittaako materiaali valokuvia. Pitkäikäisiksi tarkoitetuissa albumeissa näihin merkintöihin kannattaa kiinnittää huomiota. Omassa käytössä olevassa journalissa ne ovat vähemmän tärkeitä.

Lue myös: Hapoton ja ligniinitön paperi: mitä se tarkoittaa ja milloin sillä on väliä

Kartonki (cardstock) on tukevaa, yleensä yksiväristä kartonkia. Sitä käytetään sivun pohjana, kuvien taustoina ja stanssattaviin muotoihin. Kuviopaperi (patterned paper) on ohuempaa paperia, jossa on painettu kuvio, kuten kukkia, ruutuja tai tekstiä. Se on tarkoitettu taustoiksi ja koristeellisiksi kerroksiksi.

Kuviopaperi on painettu joko yhdelle tai molemmille puolille. Kaksipuolinen on kätevä, koska taustapuoli sopii yleensä etupuoleen ja paloja voi käyttää kummin päin tahansa. Yleinen yhdistelmä on kartonki tukevana pohjana ja kuviopaperi sen päällä. Nimi ei kuitenkaan kerro kaikkea: osa kuviopapereista on lähes yhtä tukevaa kuin ohut kartonki, osa paljon ohuempaa. Katso siksi neliöpaino pakkauksesta.

Lue myös: Millaisen paperin valitset: kartonki, kuviopaperi ja grammat

Nyrkkisääntö: mitä enemmän paperin pitää kantaa, sitä painavampaa sen pitää olla.

• 80–120 g/m²: journaling, luonnokset, välilehdet ja pienet yksityiskohdat
• 120–200 g/m²: kuviopaperi, kerrokset ja kuvien taustat
• 200–250 g/m²: kartonki korteille ja tukeville elementeille
• 250 g/m² ja enemmän: albumisivun pohja, kannet ja sivut, joilla on paljon embellishmenttejä

Kun teet 30 x 30 cm:n sivun, jossa on paljon kerroksia, valitse mieluummin vähän painavampi paperi, jotta sivu ei taivu, kun käännät albumin sivua. Jos olet vasta aloittamassa, pääset hyvin alkuun noin 200–250 g/m²:n kartongilla ja keskipaksulla kuviopaperilehtiöllä.

Lue myös: Millaisen paperin valitset: kartonki, kuviopaperi ja grammat

Käytä märkää liimaa mahdollisimman vähän tai valitse kuiva liima. Paperi aaltoilee kosteuden takia: kuidut laajenevat eivätkä kuivuessaan palaudu siististi.

• Kiinnitä paperia paperiin liimarullalla, kaksipuolisella teipillä tai liima-arkeilla
• Jos käytät nestemäistä liimaa, levitä ohut kerros reunoihin asti paksun möykyn sijaan
• Valitse paksumpi paperi, sillä se muuttaa muotoaan vähemmän kuin ohut
• Aseta ohuet arkit samaan kuitusuuntaan kuin pohja
• Laita sivu liimauksen jälkeen muutamaksi tunniksi kirjapinon alle, väliin leivinpaperiarkki

Lue myös: Paperi, joka ei aaltoile liimasta, maalista ja vedestä

Skräppipaperi on yleensä neliön muotoista, ja sitä myydään tuumakoossa:

• 30,5 x 30,5 cm (12 x 12 tuumaa): albumisivujen vakiokoko
• 20,3 x 20,3 cm (8 x 8 tuumaa): pienempiin albumeihin
• 15,2 x 15,2 cm (6 x 6 tuumaa): usein lehtiönä, kätevä korteille, minialbumeille ja pienille kerroksille

Lisäksi paperia saa A4- ja A5-koossa, varsinkin kartonkia ja tulostettavaa paperia. Osta paperia, joka sopii siihen, mitä teet. 30 x 30 cm:n arkista voi leikata myös pienempiä paloja, mutta toisin päin se ei onnistu. Korteille ja journaleille 15 x 15 cm:n lehtiö on usein edullisempi ja kätevämpi.

Lue myös: Minkä kokoisen albumin valitset ensimmäiseen scrapbookiisi

Ei, valitse koko sen mukaan, mitä haluat tehdä. 30 x 30 cm (12 x 12 tuumaa) on vakiokoko. Siihen on eniten valinnanvaraa papereissa ja albumeissa, ja yhdelle sivulle mahtuu useampi kuva ja paljon koristeita. Tällainen albumi vie kuitenkin enemmän tilaa ja vaatii enemmän materiaalia sivua kohden.

A4-albumit ovat säästeliäämpiä, mahtuvat tavalliseen kirjahyllyyn, ja niihin löytyy helposti suojataskuja. 20 x 20 cm (8 x 8 tuumaa) ja sitä pienemmät sopivat hyvin lomamatkaan, lahjaksi tai jos haluat saada sivun valmiiksi nopeasti. Moni skräppääjä käyttää useita kokoja rinnakkain.

Lue myös: Minkä kokoisen albumin valitset ensimmäiseen scrapbookiisi

Yleisimmät tyypit ovat ruuvialbumit, rengaskansiot, strap hinge -sidotut albumit ja sidotut albumit. Ne eroavat lähinnä siinä, kuinka helposti sivuja voi lisätä.

• Ruuvialbumi (post-bound): sivut ovat jatkettavien ruuvitappien välissä. Kaksi avointa sivua on tiiviisti vierekkäin, mikä sopii hyvin aukeamalle
• Rengaskansio: sivuja voi vaihtaa ilman työkaluja. D-renkaat pitävät sivut suorempina kuin pyöreät renkaat, mutta keskikohta ei ole yhtä tasainen
• Strap hinge: sivut pysyvät koossa muovinauhojen avulla ja aukeavat tasaisesti
• Sidottu albumi: kiinteät sivut, joten mitään ei voi lisätä tai siirtää. Koska suojataskuja ei ole, voit kuitenkin tehdä paksumpia sivuja

Jos albumisi vielä kasvaa, valitse ruuvialbumi tai rengaskansio.

Lue myös: Ruuvikansio, rengaskansio vai liima-albumi: mikä albumi valita

Vältä liimaa, joka on hapanta, sisältää paljon kosteutta tai irtoaa ajan myötä.

• Koululiima ja lasten liima: usein ei hapotonta ja pestävää, joten ne eivät kestä kauan ja voivat jättää tahroja
• Kumiliima: vahvaa, mutta yleensä hapanta, sotkevaa ja värjäytyvää
• Kuumaliimapistooli: kuumuus voi vahingoittaa kuvia, ja siitä tulee kohoumia
• Tavallinen teippi: kellastuu, kuivuu ja irtoaa
• Niitit ja paperiliittimet suoraan kuvissa

Paperille, kuville ja kevyille koristeille turvallisia valintoja ovat hapoton kuiva liima, hapoton liimapuikko tai paperille tarkoitettu nestemäinen liima. Journalissa, jonka ei tarvitse kestää vuosikymmeniä, voit valita vapaammin.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

Märkä liima on nestemäistä tai levitettävää, kuten nestemäinen liima, liimakynät, tahna ja suihkeliima. Kuiva liima on valmiiksi kantajan päällä, kuten liimarullissa, kaksipuolisessa teipissä, liimapisteissä, foam padeissa ja liima-arkeissa.

Märkä liima tarttuu lujasti myös karkeisiin tai epätasaisiin pintoihin, ja sitä voi vielä hetken siirtää ennen kuin liima kuivuu. Haittapuolena on, että sen täytyy kuivua ja liian suuri määrä saa paperin aaltoilemaan. Kuiva liima tarttuu heti, ei sotke eikä päästä kosteutta paperiin. Siksi kuiva liima on yleensä paras valinta kuville ja paperin kiinnittämiseen paperiin. Märkää liimaa käytetään kohokuvioisille paloille, pienille yksityiskohdille ja painavammille koristeille.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

Valokuvakulmia käytetään, kun kuvan pitää myöhemmin voida irrota tai kun siihen ei haluta lainkaan liimaa. Kuvaa pidetään paikallaan vain kulmista, joten sen voi liu’uttaa pois vahingoittamatta mitään.

Ne sopivat erinomaisesti vanhoille, ainutlaatuisille tai arvokkaille kuville sekä korteille ja asiakirjoille, joita haluat ehkä vielä näyttää tai lähettää. Saatavilla on itseliimautuvia paperikulmia ja läpinäkyviä muovikulmia. Valitse muovisista polyesteri tai polypropeeni, älä PVC:tä. Haittapuolena on, että kiinnittäminen vie enemmän aikaa ja suurten kuvien keskikohta voi kohota hieman kuperaksi.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

Painavammille tai epätasaisille koristeille, kuten metallisille riipuksille, napeille, muovihahmoille ja chipboardille, toimii parhaiten nestemäinen askarteluliima, jossa on ohut kärki. Se täyttää taustapuolen kolot ja tarttuu, vaikka kosketuspinta olisi pieni.

Käytä sitä vähän, muuten liima pursuaa reunojen alta ja voi värjätä paperia. Anna sivun kuivua vaakatasossa. Liimapisteet (glue dots) ovat nopea ja kuiva vaihtoehto napeille ja paperikukille. Todella painavien osien kanssa auttaa, kun teet itse sivusta tukevan paksulla kartongilla, jotta se ei taivu.

Lue myös: Koristeiden valinta ja asettelu ilman sekavuutta

Kyllä, paperin kiinnittämiseen paperiin liimarulla (tape runner) on monelle skräppääjälle kätevin liima. Sillä rullataan pidikkeestä ohut nauha kuivaa liimaa ilman kosteutta, sotkua tai kuivumisaikaa.

Saatavilla on pysyviä ja uudelleen siirrettäviä versioita. Jälkimmäisillä voit vielä hetken siirtää osaa. Moni pidike on täytettävä, mikä on edullisempaa kuin uuden ostaminen joka kerta. Painavia tai kuperia embellishmenttejä liimarulla ei pidä yhtä hyvin, niihin tarvitset nestemäistä liimaa tai liimapisteitä. Rullalla oleva kaksipuolinen teippi käy myös hyvin, vaikka sitä on hankalampi annostella ja se tarttuu heti kiinni.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

G/m², eli neliöpaino, on neliömetrin paperia paino grammoina. Mitä suurempi luku, sitä paksumpaa ja jäykempää paperi yleensä on.

Vertailun vuoksi: tulostuspaperi painaa yleensä 80 g/m², postikortti noin 250–300 g/m² ja kartonki on usein 200–300 g/m². Amerikkalaisessa paperissa paino on joskus ilmoitettu paunoina (lb): 65 lb cover on noin 175 g/m², 80 lb cover noin 216 g/m². Neliöpaino ei kerro kaikkea paksuudesta, koska tiivis paperi voi olla samalla painolla ohuempaa. Jos pakkauksessa ei lue mitään, vertaa paperia johonkin tuttuun paperiin.

Lue myös: Millaisen paperin valitset: kartonki, kuviopaperi ja grammat

Sivun pohjaksi tulostuspaperi on liian ohutta, mutta journalingiin, luonnoksiin, tulostettuihin teksteihin ja kollaaseihin se käy hyvin. 80 g/m²:n tulostuspaperi rypistyy helposti, aaltoilee liimasta, repeää helposti eikä kanna kerroksia tai embellishmenttejä.

Jos haluat käyttää tulostetta, liimaa se kartongille, jotta siitä tulee tukevampi. Moni toimistopaperi on nykyään hapotonta, mutta ei aina. Pitkäikäiseksi tarkoitettua albumia varten tarkista se pakkauksesta. Sivun pohjaksi valitse mieluummin vähintään 200 g/m²:n kartonki.

Lue myös: Millaisen paperin valitset: kartonki, kuviopaperi ja grammat

Itse korttiin sopii noin 220–250 g/m²:n kartonki. Se on tarpeeksi tukevaa pysyäkseen pystyssä ja taittuu siististi, kun teet ensin nuuttauksen.

Jos teet kortteja, joissa on paljon kerroksia tai painavia koristeita, valitse painavampi 270–300 g/m²:n kartonki. Kuviopaperia käytetään koristeellisena kerroksena päällä. Tulostuspaperi on liian ohutta pohjaksi, mutta sopii hyvin sisälehdeksi, johon kirjoitetaan. Teräviin leimajälkiin sileä kartonki toimii paremmin kuin voimakkaasti strukturoitu. Jos kirjoitat musteella, mattapinta on mukavampi kuin kiiltävä.

Lue myös: Tee kortit itse scrapbooking-materiaaleista

Paperin kiinnittämiseen paperiin ja journaleihin hapoton liimapuikko on ihan hyvä. Pitkäikäisiksi tarkoitetuissa albumeissa kuiva liima on luotettavampi. Liimapuikko on edullinen ja helppo, mutta se sisältää hieman kosteutta ja pitää ajan myötä heikommin, varsinkin sileällä tai kiiltävällä paperilla.

Levitä ohut kerros reunoihin asti ja painele hyvin. Kuvaan laitetaan liimaa vain kulmiin ja vähän keskelle, jotta siihen ei tule kohoumia. Älä käytä pestävää lasten liimapuikkoa. Varo myös ohutta paperia, kuten joidenkin kalentereiden sivuja: kosteus voi saada taustapuolen musteen leviämään.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

Foam padit ovat kaksipuolisesti tarttuvia vaahtomuovitarroja tai -nauhoja, jotka nostavat elementtiä muutaman millimetrin. Niin saat syvyyttä ja varjoa esimerkiksi otsikon, stanssatun muodon tai kuvan taustan alle. Niitä on eri paksuisina, ja niitä voi myös pinota.

Glue dotit (liimapisteet) ovat pieniä, todella vahvoja liimapisteitä rullalla. Ne sopivat erinomaisesti asioille, joita tavallinen liima pitää huonosti, kuten napeille, paperikukille, nauhalle ja chipboardille. Saatavilla on litteitä pisteitä ja paksumpia versioita, jotka nostavat elementtiä hieman. Molemmat ovat kuivia liimoja, joten ne eivät päästä kosteutta paperiin.

Lue myös: Kerroksia ja syvyyttä skräppisivulle

Valitse polypropeenista (PP), polyeteenistä (PE) tai polyesteristä tehdyt suojataskut, sillä ne ovat kemiallisesti stabiileja. Vältä PVC:tä (vinyyliä). Se vapauttaa ajan myötä aineita, jotka voivat värjätä kuvia ja saada ne tarttumaan taskuun. Hyvissä suojataskuissa lukee usein PVC-vapaa tai hapoton.

Suojataskut suojaavat sivujasi sormenjäljiltä, tahroilta ja pölyltä, ja niihin jäävät irronneet embellishmentit. Kirkkaat taskut tuovat värit kauniisti esiin, mattapintaiset (non-glare) heijastavat vähemmän. Tarkista rengaskansioissa, etteivät renkaat taita taskuja.

Lue myös: Sivusuojat: mikä muovi on turvallista valokuvillesi

Käytä akvarellipaperia tai mixed media -paperia. Tavallinen kartonki on tehty kuivaan työskentelyyn, ja runsaasta vedestä se alkaa aaltoilla, nukkaantua tai jopa revetä.

• Noin 300 g/m²:n akvarellipaperi imee vettä hyvin ja pysyy melko tasaisena
• Puuvillaa sisältävä tai 100-prosenttisesti puuvillainen akvarellipaperi on kestävin, kun työskentelet todella märästi
• Noin 160–300 g/m²:n mixed media -paperi sopii maalille, musteelle ja liimalle
• Jos työskentelet tavallisessa muistikirjassa tai journalissa, käsittele sivu ensin gessolla ja käytä mahdollisimman vähän vettä

Mitä painavampi paperi, sitä vähemmän se muuttaa muotoaan.

Lue myös: Paperi, joka ei aaltoile liimasta, maalista ja vedestä

Käytä hienokärkistä liimakynää tai levitä liima hammastikulla. Näin liimaa tulee vain sinne, minne pitää, eikä mitään pursua reunan alta.

• Laita liimatippa muovinpalalle ja ota siitä hammastikulla aina vähän kerrallaan
• Nosta pala pinseteillä, niin sormesi eivät liimaannu
• Jos aiot tehdä paljon pieniä stanssattuja muotoja, liimaa ensin kaksipuolinen liima-arkki paperin taustapuolelle ja stanssaa vasta sitten. Silloin jokainen pala on heti tarttuva

Paljeteille ja strassikivillle liimakynä toimii parhaiten.

Laita se joksikin aikaa painavien kirjojen alle niin, että molemmilla puolilla on leivinpaperiarkki tai puhdas paperi. Mitä pidempään, sitä parempi: yö tai muutama päivä auttaa usein jo hyvin.

Jos paperi on kovasti vääntynyt, esimerkiksi vesiväreistä, voit silittää sen varovasti. Laita se kahden kevyesti kostean keittiöpyyhkeen väliin, silitä matalalla tai keskilämmöllä ilman höyryä, käännä ja toista. Laita se sen jälkeen taas kirjojen alle. Älä tee näin, jos paperissa on kuvia, muovia, embossausta tai glitteriä, sillä ne voivat sulaa tai vahingoittua kuumuudesta. Ennaltaehkäisy on helpompaa: valitse paksumpi paperi ja käytä vähemmän märkää liimaa.

Lue myös: Paperi, joka ei aaltoile liimasta, maalista ja vedestä

Usein se onnistuu hammaslangan pätkällä: työnnä se kuvan tai paperin taakse ja sahaa varovasti edestakaisin liimakerroksen läpi. Tämä toimii erityisen hyvin liimarullan kuivan liiman kanssa.

Jos osa on tiukasti kiinni, pehmennä liima ensin hiustenkuivaajalla ja vedä se irti, kun se on vielä lämmin. Ole varovainen kuvien kanssa, ne eivät kestä paljon kuumuutta. Liimajäämiin on olemassa kreppikumista tehty erityinen liimakumi. Tuoreen valkoisen liiman voi pyyhkiä pois kostealla liinalla. Jos jäljelle jää tahra tai pieni repeämä, liimaa sen päälle embellishmentti tai paperinpala.

Lue myös: Näin korjaat virheen skräppisivulla

Paperpad on lehtiö, jonka kuviopaperiarkit on sovitettu toisiinsa väreiltään ja kuvioiltaan. Kokoelma menee pidemmälle: siihen kuuluu usein myös tarroja, stanssattuja muotoja, chipboardia ja kartonkia, jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden.

Se on kätevä varsinkin aloittelijalle. Suurin etu on, ettei sinun tarvitse itse selvittää, mitkä värit ja kuviot sopivat yhteen, ja sivuistasi tulee kuin itsestään rauhallisempia. 15 x 15 cm:n lehtiöt ovat edullisia korteille ja pienille projekteille. Niissä ei tarvitse pysyä: eri kokoelmien papereita voi hyvin yhdistellä, kun annat muutaman värin toistua.

Lue myös: Millaisen paperin valitset: kartonki, kuviopaperi ja grammat

Ei mieluiten kuville, jotka haluat säilyttää pitkään. Perinteisissä itseliimautuvissa albumeissa, joita kutsutaan myös magneettialbumeiksi, on liimakerros, jonka päällä on muovikalvo. Liima muuttuu vuosien kuluessa keltaiseksi ja happamaksi, kuvat juuttuvat tiukasti kiinni ja kalvo voi värjätä niitä.

Ne ovat kuitenkin joustavia: voit asetella kuvia, leikkeitä ja lappuja vapaasti. Jos haluat tämän vapauden ilman riskejä, valitse albumi, jossa on hapottomat irtosivut, ja käytä valokuvakulmia tai valokuvaturvallista liimaa. Jos kuvasi ovat jo tällaisessa vanhassa albumissa, ota ne sieltä pois ajoissa ja varovasti.

Lue myös: Ruuvikansio, rengaskansio vai liima-albumi: mikä albumi valita

Suihkeliima on kätevä suurille pinnoille, kuten isolle paperiarkille tai suurelle tulosteelle. Se antaa ohuen, tasaisen kerroksen eikä juuri saa paperia aaltoilemaan. Pienille paloille ja jokapäiväiseen käyttöön se on työläs.

Muista kuitenkin muutama asia. Työskentele hyvin tuuletetussa tilassa ja suihkuta pahvilaatikon sisällä, jotta sumu ei leviä pöydällesi. Valitse hapoton versio, jos työ tulee albumiin. Suihkeliimaa on pysyvää ja uudelleen siirrettävää. Pysyvällä suihkeliimalla osa tarttuu heti, joten aseta se kerralla oikein.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

Core dyed, eli läpivärjätty, tarkoittaa, että kartonki on värjätty läpikotaisin eikä vain pinnalta. Kun revit, hiot tai kohokuvioit sitä, valkoista ydintä ei siis näy.

Se on kätevää, jos haluat repiä reunoja tai käsitellä paperia embossauskansiolla: väri pysyy tasaisena. Tavallisesta värillisestä kartongista paljastuu valkoista, kun reunaa revitään tai hiotaan. Se ei haittaa. Moni skräppääjä käyttää sitä päinvastoin tarkoituksella kuluneen tai vintage-henkisen vaikutelman luomiseen.

Lue myös: Scrapbook-sanasto selitettynä: bradeista vellumiin

Kuitusuunta on se suunta, jossa suurin osa paperin kuiduista on. Kuitusuunnassa paperi taittuu ja repeää siistimmin. Sitä vastaan tulee helpommin rispaantunut repeämä tai murtunut taite.

Näin löydät kuitusuunnan: taivuta arkkia kevyesti molempiin suuntiin. Suunta, johon se joustaa helpoimmin, on kuitusuunta. Voit myös repäistä pienen palan, sillä kuitusuunnassa repeämä on suorempi. Jos käytät märkää liimaa, liimaa kaksi arkkia päällekkäin samassa kuitusuunnassa. Kosteus laajentaa paperia eniten kuituja vastaan, joten näin se aaltoilee vähemmän.

Lue myös: Paperi, joka ei aaltoile liimasta, maalista ja vedestä

Nämä termit tulevat usein vastaan papereiden ja kartonkien kohdalla:

• Vellum: läpikuultava paperi, kaunis kerroksiin, otsikoihin ja kuvan päälle tulevaan journalingiin. Märkä liima näkyy sen läpi, joten käytä brad-niittejä tai nittejä tai laita liima kohtiin, jotka peität myöhemmin
• Voimapaperi (kraft): ruskea, valkaisematon paperi tai kartonki, jossa on luonnollinen ilme. Se ei ole aina hapotonta, joten tarkista asia, jos se tulee kuvia vasten
• Chipboard: paksu, puristettu kartonki. Skräppääjille tuttu varsinkin valmiiksi stanssattuina muotoina ja kirjaimina, joita liimataan sivuille
• Bristolkartonki: sileä, valkoinen kartonki, jota käytetään usein korttien pohjana

Lue myös: Scrapbook-sanasto selitettynä: bradeista vellumiin