Näin sidot scrapbookin tai journalin itse

Valmis albumi ei koskaan istu täysin. Koko on väärä tai selkämys liian kapea kaikelle, mitä haluat liimata sivuille. Itse sitomalla ongelma ratkeaa, ja se on helpompaa kuin miltä näyttää. Neulalla, langalla ja muutamalla pahvinpalalla pääset jo pitkälle.

Ensin ratkaiseva kysymys: kuinka paksu kirjasta tulee

Tyhjä kirja ja täysi scrapbook ovat kaksi eri asiaa. Valokuvat, kortit, pienet kirjekuoret ja embellishmentit (koristeet kuten napit, tarrat ja kukkaset) tekevät jokaisesta sivusta paksumman, mutta vain sivun etureunasta. Selkämys pysyy yhtä ohuena. Tuloksena on kirja, joka aukeaa viuhkaksi eikä enää suostu menemään kiinni.

Siksi valmiissa albumeissa on leveä selkämys tai erillisiä liuskoja sivujen välissä. Kun sidot itse, sinunkin täytyy rakentaa tämä tila valmiiksi. Mieti siis etukäteen: tuleeko tästä journal, johon lähinnä kirjoitat, vai albumi, joka täyttyy kuvista ja kerroksista? Vastaus ratkaisee, minkä sidonnan valitset.

Renkaat: helpoin aloitus

Sidontarenkaat ovat metallirenkaita, jotka napsautetaan auki. Rei'ität jokaiseen sivuun ja kanteen kaksi tai kolme reikää, ja valmista. Suuri etu on, että voit aina lisätä, vaihtaa tai poistaa sivuja. Näin kirja kasvaa sen mukaan, mitä siihen liimaat.

Muutama huomioitava asia:

• Valitse reilun kokoiset renkaat: scrapbookista tulee paksumpi kuin luulet.
• Rei'itä jokainen sivu täsmälleen samasta kohdasta. Tee pahvista yksi sapluuna ja aseta se aina sivun päälle.
• Kanteen sopii parhaiten noin 2 mm:n kirjansidontapahvi. Ohuempi pahvi alkaa heilua renkaissa.
• Liimaa ohuiden sivujen reikien ympärille pieni vahvike, muuten ne repeävät ajan mittaan irti.

Renkaat ovat ratkaisu myös silloin, kun sinulla ei ole konetta ja kirjan pitää silti valmistua nopeasti, esimerkiksi lahjaksi.

Vihkojen taittaminen

Vihko on pieni pino taitettuja arkkeja, jotka asetetaan sisäkkäin, kuin vihko ilman kansia. Ota neljä tai viisi arkkia, taita ne kahtia ja aseta sisäkkäin. Jos vihkossa on enemmän arkkeja, taite pullistuu ja sisimmät sivut työntyvät ulos etureunasta.

Taita luunuijalla, eli litteällä luusta tai muovista tehdyllä työkalulla, jolla taite painetaan teräväksi. Huomioi paperin kuitusuunta: useimmissa arkeissa kuidut kulkevat yhteen suuntaan, ja sen suuntaisesti paperi taittuu tiukasti halkeilematta. Taivuta arkkia kevyesti kumpaankin suuntaan; kuitu kulkee siihen suuntaan, jossa vastus on pienin. Scrapbookiin valitset paperia, joka taittuu hyvin eikä murru taitekohdasta. Akvarellipaperi ja tukeva piirustuspaperi toimivat usein hyvin.

Tavallinen 80 gramman tulostuspaperi on liian ohutta valokuville. Sivuille, joihin liimaat, sopii 120–200 gramman paperi, ja raskaisiin layouteihin saa olla vielä vähän tukevampaa.

Yhden vihkon ompeleminen

Yksinkertaisin ommeltu sidonta on yksi vihko, jonka taitteessa on kolme tai viisi reikää. Pistele reiät ensin naskalilla niin, että vihko on auki taitetun pahvinpalan päällä. Näin reiät osuvat tarkalleen taitelinjalle. Käytä sapluunaa, niin kaikki on siististi rivissä.

Näin ompelet kolmella reiällä:

1. Aloita sisäpuolelta keskimmäisestä reiästä ja vie lanka ulos.
2. Kulje ulkopuolella ylimpään reikään ja pistä takaisin sisään.
3. Kulje sisäpuolella keskimmäisen reiän ohi alimpaan reikään ja pistä ulos.
4. Palaa ulkopuolta pitkin keskimmäiseen reikään.
5. Solmi lanka keskimmäisen reiän yli kulkevan pitkän langan ympärille ja leikkaa.

Kiristä lankaa aina taitteen suuntaisesti, ei poikittain, muuten paperi repeää. Minialbumiin tai matkajournaliin tämä riittää usein.

Useampi vihko

Jos haluat paksumman kirjan, ompelet useita vihkoja yhteen. Koptilaisessa sidonnassa ommel jää näkyviin selkämykseen ja kirja aukeaa täysin tasaiseksi. Siihen on kätevä tehdä töitä, vaikka jotkut scrapperit pitävät sitä huonompana valintana kuvia täynnä olevaan albumiin, koska selkämyksessä on vähän joustovaraa. Helppo versio on taittaa A4-arkki kahtia neljäksi sivuksi, tehdä niistä vihkoja ja ommella viisi tai kuusi yhteen. Näin sinulla on tunnissa ensimmäinen kirjanen.

Jokainen vihko kiinnitetään edelliseen pienellä lenkillä alla olevan langan ympäri, eli niin sanotulla ketjupistolla.

Japanilainen sidonta

Japanilaisessa sidonnassa et ompele taitteen läpi, vaan irtosivujen pinon läpi aivan selkäreunan vierestä. Lanka kiertää näkyvästi selkämyksen ympäri ja muodostaa kuvion. On yksinkertaisia neljän reiän versioita ja koristeellisempia kuvioita juhlavampiin albumeihin.

Näin teet sen:

• Asettele sivut ja kansi tarkasti suoraan päällekkäin ja kiinnitä ne puristimilla.
• Piirrä viiva noin 1–1,5 cm:n päähän selkäreunasta ja jaa reiät sille.
• Pistele reiät naskalilla tai poralla muutama sivu kerrallaan.
• Taita jokainen sivu etukäteen taaksepäin linjaa pitkin aivan reikien vierestä. Silloin sivu kääntyy helpommin.

Haittapuoli: tätä sidontaa ei oikeastaan ole tehty paksulle sisällölle. Selkämys on yhtä paksu kuin paperipino. Jos liimaat sivuille kuvia, tarvitset täyteliuskoja.

Tilaa selkämykseen

Täyteliuska on kapea paperin- tai pahvinpala, joka sidotaan sivujen väliin selkämykseen. Se paksuntaa selkämystä, jotta myöhemmin on tilaa sille, mitä liimaat sivuille. Yleinen tapa: leikkaa jokaista sivua kohti sivun korkuinen ja muutaman sentin levyinen liuska, taita se kahtia ja sido mukaan. Silloin selkämyksessä on kaksi ylimääräistä kerrosta sivua kohti.

Ommelluissa vihkoissa se toimii samoin. Voit asettaa kapean suikaleen jokaiseen taitteeseen tai käyttää vähemmän arkkeja vihkoa kohti, jolloin selkämyksessä on enemmän vihkoja. Renkaiden kanssa ratkaisu on yksinkertaisesti valita isommat renkaat.

Kätevä nyrkkisääntö: katso, mitä aiot liimata kullekin sivulle. Tukevalle paperille tulostettu kuva vaatii vähän lisätilaa, pieni kirjekuori kortteineen tai kerros embellishmenttejä paljon enemmän.

Mikä lanka, mikä neula ja mikä liima

Langan pitää olla vahvaa eikä se saa rispaantua. Vahattu pellavalanka on klassinen valinta: se liukuu hyvin, pitää solmun ja kestää pitkään. Ohut perlé-puuvillalanka, kuten virkkauslanka, on kaunis vaihtoehto japanilaiseen sidontaan, varsinkin jos haluat langan värin näkyvän. Tavallinen ompelulanka on yleensä liian ohutta; koptilaisesta sidonnasta tulee sillä liian löysä. Liian paksu lanka pienessä kirjasessa taas näyttää kömpelöltä.

Ota kirjansidontaneula: se on tylppä, joten se ei repeytä paperia lisää. Pistele reiät aina etukäteen naskalilla ja anna neulan vain kuljettaa lankaa.

Kanteen käytät kirjansidontaliimaa tai valkoista puuliimaa (PVA). Jos liima on hyvin sitkeää, ohenna sitä tilkalla vettä ja levitä se ohueksi kerrokseksi litteällä siveltimellä keskeltä reunoja kohti. Paksut liimapaakut läpäisevät ohuen paperin ja aaltoilevat. Paperin liimaamiseen sivuille kaksipuolinen teippi toimii usein rauhallisemmin kuin märkä liima. Jos haluat tietää lisää kuvien ja paperin liimoista, siitä on oma artikkelinsa.

Tukevat kannet

Kovia kansia varten leikkaat kaksi noin 2 mm:n kirjansidontapahvilevyä, vähän sivuja suurempia, sekä kapean selkälevyn. Aseta ne päällystemateriaalin päälle pienin välein, jotta kansi voi taipua saranan tavoin. Pahvisuikale välikappaleena auttaa pitämään välit joka kohdassa samoina.

Kirjansidontakangas on mukavaa työstää. Sen taustapuolella on paperikerros, joten liima ei imeydy kankaan läpi. Myös tukeva paperi, keinonahka ja korkki käyvät. Jätä ympärille 1,5–2 cm käännettäväksi sisäpuolelle. Leikkaa kulmat vinoon, mutta jätä jokaiseen kulmaan noin pahvin paksuuden verran materiaalia; silloin kärki pysyy peitettynä.

Ohuen paperin tai kankaan kanssa levitä liima mieluummin pahville kuin itse materiaaliin. Silitä päällyste sileäksi keskeltä alkaen ja käännä reunat. Liimaa lopuksi päälle esilehti, eli sisäpuolinen arkki, joka peittää käännetyt reunat. Anna kansien kuivua muutaman painavan kirjan alla, välissä leivinpaperiarkki.

Pehmeätkin kannet käyvät. Journaliin riittää pala tukevaa piirustuspaperia tai ohutta pahvia, jonka selkämyksen taitat haluamasi levyiseksi.

Sidontakoneet kuten Cinch ja Bind-it-All

Moni scrapperi hankkii jonkin ajan päästä pienen sidontakoneen. Tunnettuja merkkejä ovat Cinch ja Bind-it-All. Ne rei'ittävät reunaan rivin pieniä reikiä ja painavat sen jälkeen kiinni metallikierresidonnan renkaat, joita olet nähnyt sidotuissa raporteissa. Se, kuinka paksua pahvia kone kestää, vaihtelee malleittain; tarkista valmistajan ilmoittama tieto. Langan paksuuden valitset kirjan paksuuden mukaan.

Etuna on nopeus: minialbumi tai kalenteri on sidottu muutamassa minuutissa ja aukeaa tasaiseksi. Haittana on, ettet voi jälkikäteen lisätä sivuja taivuttamatta lankaa auki, ja kone on aina hankinta. Aloita siis huoletta renkailla tai neulalla ja langalla ja katso myöhemmin, kaipaatko konetta oikeasti. Jos sinulla ei ole sellaista, kopioliike voi usein tehdä kierresidonnan puolestasi.

Aloita pienestä

Tee ensimmäinen kirjasi pieneksi ja edullisesta paperista. Yhden vihkon pehmeäkantinen kirjanen opettaa enemmän kuin mikään ohje.