Artist trading cards: näin teet ja vaihdat ATC-kortteja

Artist trading card, lyhyesti ATC, on pelikortin kokoinen pienoistaideteos. Et tee sitä itsellesi, vaan vaihtaaksesi sen toisen skräppääjän tai taiteilijan kanssa. Juuri pieni koko tekee siitä helpon aloittaa: puolessa tunnissa saat jotain valmiiksi, ja jos se ei onnistu, menetät tuskin mitään.

Mitä ATC:t oikeastaan ovat

ATC:t sellaisina kuin ne nyt tunnemme ovat peräisin 1990-luvun lopun taidemaailmasta. Sveitsiläinen taiteilija järjesti Zürichissä vaitotilaisuuksia, joissa ihmiset vaihtoivat keskenään itse tehtyjä kortteja. Idea levisi nopeasti, ensin vaihtoiltojen ja myöhemmin internetin ja postin kautta.

Taiteilijat olivat tehneet pieniä töitä vaihdettavaksi tai esittäytyäkseen jo paljon aiemmin. Uutta oli kiinteä koko. Se on otettu baseball-korteista ja muista keräilykorteista, ja siksi ATC:t mahtuvat samoihin muovitaskuihin ja kansioihin.

ATC vai ACEO

Vastaan tulee myös termi ACEO. Se tulee sanoista Art Cards, Editions and Originals. Koko on täsmälleen sama, mutta tarkoitus on eri: ACEO on tehty myytäväksi. Se voi olla alkuperäisteos tai vedos pienestä, numeroidusta painoksesta.

ATC:n vaihdat tai annat pois. Jos haluat myydä korttejasi, kutsu niitä ACEO-korteiksi. Silloin kaikille on selvää, mistä on sovittu.

Kaksi perussääntöä

Sääntöjä, joita kaikki noudattavat, on oikeastaan vain kaksi.

1. Koko on 6,4 × 8,9 cm eli 2,5 × 3,5 tuumaa. Kortti saa olla pysty- tai vaakasuuntainen, mutta itse mitat ovat kiinteät. Isompi tai pienempi kortti ei ole ATC.
2. Niitä ei myydä. ATC:t kulkevat kädestä käteen, vaihdossa tai lahjana.

Lisäksi useimmat vaihtajat noudattavat tiettyjä tapoja. ATC on käsin tehty ja ainutlaatuinen, tai korkeintaan osa pientä sarjaa. Valmis tuloste, jonka vain leikkaat irti, ei kelpaa. Kortilla on myös tukeva pohja, yleensä cardstockia (tukevaa, yksiväristä kartonkia), jotta se ei taivu muovitaskussa tai kirjekuoressa.

Mistä niitä tehdään

Aloita tukevasta arkista ja leikkaa siitä muutama oikean kokoinen pohjakortti. Noin 300 gramman akvarellipaperi on hyvä, jos käytät vettä tai maalia. Kollaaseihin riittää tavallinen cardstock tai muropaketin kartonki.

Sen jälkeen pinnalle käy melkein mikä tahansa. Muutama idea, joka toimii hyvin tässä koossa:

• Pala vanhaa kirjan sivua taustaksi. Valitse sivu, jossa on kaunis kirjasin tai reunamerkintöjä, ja käytä siitä vain pieni osa.
• Pakkaukset: teerasian painettu puoli, logo tai rivi numeroita, ja myös pahvin harmaa sisäpinta. Pieni pala riittää.
• Leimasimet, washiteippi, vanhat postimerkit, nappi tai pala pitsiä.
• Distress ink -tausta: painele vähän mustetta sileälle muovimatolle, suihkuta päälle vettä niin, että se helmeilee, ja vedä korttisi sen läpi. Anna kuivua ja toista, kunnes pidät lopputuloksesta. Leimaa sen jälkeen kuvio kontrastivärillä.
• Pieni tuloste omasta valokuvasta, leikattuna postimerkin muotoon.
• Yksittäisiä sanoja runosta tai lehdestä, leikattuina suikaleiksi.

Suunnittelu pieneen kokoon

Kun tilaa on 6,4 × 8,9 cm, pois jättäminen on tärkeämpää kuin lisääminen. Valitse yksi aihe ja anna sille tilaa. Sijoita se keskelle tai johonkin leikkauspisteeseen, kun jaat kortin kolmeen osaan sekä pituus- että leveyssuunnassa.

Pysy kolmessa tai neljässä värissä ja jätä rauhallinen kohta tyhjäksi. Etene takaa eteen: ensin tausta, sitten keskikerros ja vasta lopuksi viivat ja yksityiskohdat. Moni skräppääjä tekee ensin taustan ja miettii vasta sen kuivuttua, mitä päälle tulee.

Vaahtomuoviteipillä tai 3D-tyynyillä pääaiheen alla saat syvyyttä. Käytä niitä harkiten, sillä ATC:n pitää vielä mahtua muovitaskuun. Tumma, musteella sienellä taputeltu reuna ympäriinsä viimeistelee kortin.

Kätevä tapa: leikkaa kymmenen pohjakorttia kerralla ja viimeistele ne sarjana. Tarvikkeet tarvitsee ottaa esiin vain kerran, ja kymmenen kortin jälkeen huomaat todellista edistystä. Ilman piirustustaitoakin onnistut sabluunoiden, leimasimien ja maalarinteipin avulla.

Jos teet useamman yhteen kuuluvan kortin, niistä käytetään nimitystä diptyykki (kaksi korttia), triptyykki (kolme) tai sarja. Merkitse se myös kortin taakse.

Mitä kortin taakse kirjoitetaan

Takapuoli on ATC:si käyntikortti. Kortin saaja haluaa tietää, keneltä se tulee. Kirjoita siihen ainakin:

• nimesi tai nimi, jolla vaihdat
• kortin nimi
• päivämäärä ja halutessasi paikka
• tapa ottaa sinuun yhteyttä, esimerkiksi sähköpostiosoite
• sarjassa: numero, esimerkiksi 2/3

Jotkut vaihtajat numeroivat kaikki korttinsa juoksevasti, jotta pysyvät kärryillä siitä, kuinka monta ovat tehneet. Voit kirjoittaa takapuolen käsin, leimata sen tai liimata siihen pienen tarran. Käytä kynää, joka ei leviä eikä painu läpi.

Näin vaihtaminen toimii

Vaihtaa voi kahdella tavalla: kasvotusten tai postitse. Vaihtotilaisuudessa levität korttisi pöydälle ja vaihdat kenen kanssa haluat. Sen voi tehdä skräppäysiltapäivänä, käsityömessuilla tai muutaman ystävän kesken.

Postitse vaihto kulkee yleensä ryhmän tai foorumin kautta. Silloin on teema, kuten syksy, linnut tai kirjapino, ja viimeinen palautuspäivä. Usein yksi henkilö kerää kaikki kortit ja lähettää jokaiselle saman määrän muiden kortteja takaisin. Voit myös sopia suoraan jonkun kanssa: sinä lähetät kaksi, toinen lähettää kaksi takaisin.

Muutama asia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:

• Lähetä vain kortteja, jotka haluaisit itsekin saada. Vaihtaminen perustuu luottamukseen.
• Pidä kiinni teemasta ja määräajasta.
• Pakkaa ATC muovitaskuun tai kahden pahvinpalan väliin, jotta se ei taivu. Paksujen embellishmentien kanssa kirjekuori voi tulla liian paksuksi tavalliseksi kirjeeksi, joten tarkista se ennen postittamista.
• Jos se jännittää, aloita yhdellä vaihdolla jonkun tutun kanssa.

ATC:iden säilyttäminen

Kun vaihtamisen aloittaa, pieni pino kertyy nopeasti. Koska koko on sama kuin keräilykorteissa, ne mahtuvat keräilykorteille tehtyihin taskulehtiin, joissa on yhdeksän taskua arkissa. Näin näet etupuolen ja voit ottaa kortin hetkeksi esiin lukeaksesi takapuolen. Valitse polypropeeni- tai polyesteritaskut, joissa ei ole PVC:tä.

Voit myös tehdä itse säilytysrasian tai kansion, esimerkiksi haitarimaisesti taitetun ja rivillä paperitaskuja, joihin kuhunkin mahtuu yksi kortti. Puolikuun muotoinen lovi jokaisen taskun yläreunassa helpottaa korttien ottamista esiin. Tee ensin kokeiluversio ohuesta paperista ennen kuin leikkaat kaunista paperiasi.

Jos haluat näyttää kokoelmaasi myös kaukana asuville, skannaa etu- ja takapuoli yhdessä. Silloin tallessa on samalla tieto siitä, keneltä kukin kortti tuli.