Skräppäämiseen ei tarvitse olla luova

Moni epäröivä sanoo saman asian: en osaa piirtää, käsialani on ruma, en vain ole luova. Skräppäämisessä sillä on vähemmän väliä kuin luulet. Työskentelet valokuvien ja paperien kanssa, jotka ovat jo olemassa, ja tehtäväsi on lähinnä valita, mikä sopii yhteen, ja antaa sille paikka. Sen oppii yksinkertaisesti tekemällä.

Pitääkö osata piirtää tai kirjoittaa kauniisti

Ei. Useimmilla skräppisivuilla ei piirretä lainkaan. Paperissa on jo kuvio, valokuvat kertovat tarinan ja koristeet ostetaan tai leikataan itse. Piirtäminen on kiva lisä niille, jotka haluavat, ei edellytys.

Käsialan kanssa on samoin. Moni skräppääjä ei pidä omasta käsialastaan, vaikka juuri se on myöhemmin usein sivun henkilökohtaisin osa. Jos et silti halua nähdä sitä, vaihtoehtoja on paljon:

• kirjoita tikkukirjaimin, ne ovat rauhallisia ja helppolukuisia
• käytä otsikoihin kirjaintarroja
• leimaa sana tai päivämäärä aakkosleimasarjalla
• kirjoita teksti koneella, tulosta se ja leikkaa irti

Eikä sen, mitä kirjoitat, tarvitse olla kirjallisuutta. Kuka, missä, milloin ja yksi lause siitä, mitä muistat, riittää. Kukaan ei anna kirjallesi arvosanaa. Oikeinkirjoitus ja kauniit lauseet ovat sivuseikka.

Skräppääminen on ennen kaikkea valitsemista ja asettelua

Et luo taideteosta tyhjästä. Aloitat valokuvasta, joka on sinulle rakas, etsit paperiarkin, jossa toistuu jokin kuvan väri, ja alat siirrellä. Asettele kaikki ensin irrallaan, ilman liimaa. Katso, anna olla hetki, katso uudestaan ja siirrä vielä. Liimaa vasta, kun tuntuu hyvältä.

Siinä on suurin osa työstä, ja se on juuri samanlaista työtä kuin kodin sisustaminen tai asun valitseminen. Sinun ei tarvitse osata tehdä mitään, riittää että näet, mikä on mielestäsi kaunista.

Valitseminen tarkoittaa myös pois jättämistä. Aloitteleva skräppääjä laittaa sivulle usein liikaa, koska pelkää sivun näyttävän muuten tyhjältä. Yksi pääkuva tai kaksi–kolme pienempää kuvaa sivulla riittää. Anna tärkeimmän kuvan olla suurin ja asettele muut sen ympärille, niin silmä tietää heti, mihin katsoa.

Valkoinen sivu on monelle vaikein aloitus. Aloita siksi mieluummin kuviopaperista eli painetusta paperista, jossa on kuvio. Sivulla on silloin jo jotain, ja se vie tyhjän arkin jännityksen pois.

Apuvälineet, jotka helpottavat

On paljon apuvälineitä, jotka tekevät ajatustyön puolestasi. Ne eivät ole kikkoja niille, jotka eivät osaa; kokeneet skräppääjät käyttävät niitä aivan yhtä lailla.

• Sketsit. Sketsi on yksinkertainen luonnos layoutista eli sivun rakenteesta, ja siinä on ruudut kuville, otsikolle ja tekstille. Sinä täytät ruudut omilla materiaaleillasi. Rakennetta ei tarvitse miettiä, ja silti jokainen sivu näyttää erilaiselta.
• Kitit ja kokoelmat. Saman kokoelman paperit ja embellishmentsit (koristeet kuten tarrat, etiketit ja kortit) on sovitettu toisiinsa väriltään ja tyyliltään. Kaikki sopii kaikkeen, joten tuskin voit yhdistellä väärin. Digitaaliseen skräppäämiseen on myös valmiita kittejä.
• Leimasimet. Muutamalla leimasimella saat sivulle otsikon, päivämäärän tai pienen kuvion piirtämättä. Jos leimajälki on vino, ei se haittaa; se kuuluu käsityöhön.
• Kehykset ja kynät. Piirrä käsin kehys tekstinpätkän ympärille, ilman viivainta. Se saa olla vähän vino. Ohuella ja paksulla kynällä voit myös vaihdella kirjainten kokoa ja paksuutta, ja se tuo nopeasti syvyyttä.

Katso lisäksi rohkeasti sivuja, joista pidät, ja lainaa niiden rakenne omille kuvillesi. Näin useimmat skräppääjät oppivat. Myös aloittelijoiden työpaja tai yhteinen skräppäysiltapäivä auttaa: näet, miten muut siirtelevät ja valitsevat, eikä sinun tarvitse keksiä kaikkea itse.

Käytännön vinkki: osta vain sitä, mitä todella käytät seuraavilla sivuillasi. Iso varasto ei helpota valitsemista, pikemminkin vaikeuttaa.

Kun sivusi näyttävät vähemmän kauniilta kuin netissä

Se, mitä näet netissä, on valikoima. Ne ovat kauneimpia sivuja, hyvässä valossa kuvattuja, usein ihmisiltä, jotka ovat skräpänneet jo vuosia. Myös bullet journalin kanssa moni luovuttaa tai ei edes aloita, koska luulee, että jokaisen sivun pitää olla taideteos. Älä siis vertaa ensimmäistä sivuasi jonkun toisen sadanteen.

Kirjasi on ennen kaikkea sinua varten. Moni kokenut skräppääjä kertoo, että heidän ensimmäinen sivunsa oli sotkuinen, vinoine kuvineen ja toisiinsa riitelevine väreineen, ja että he ovat silti kiintyneet siihen. Muutaman vuoden päästä näet ennen kaikkea hetken kuvassa, et sitä, kuinka suoraan se on liimattu.

Jos jokin todella häiritsee sinua, katso, mikä se tarkalleen on. Yleensä sivu on yksinkertaisesti liian täynnä. Ota yksi asia pois ja katso uudestaan. Usein se riittää.

Oman tyylisi löydät itsestään

Tyyliä ei tarvitse valita etukäteen. Se on se, mitä jää jäljelle valinnoista, joita teet yhä uudelleen. Noin kymmenen sivun jälkeen huomaat ehkä, että tartut aina samoihin pehmeisiin väreihin, tai että jätät paljon tyhjää tilaa, tai että liimaat mieluiten kaiken täyteen.

Aseta jonkin ajan kuluttua sivusi rinnakkain. Mitä on mukavinta katsella? Tee sitä enemmän. Mikä tuntui pakolta? Jätä se jatkossa pois.

Voit myös kerätä puhuttelevia kuvia ja sivuja kansioon tai vihkoon. Katso välillä, mitä yhteistä niillä on: värit, koristeiden määrä, tapa, jolla kuvat on aseteltu. Näin näet, mistä pidät, jo ennen kuin teet itse samalla tavalla.

Pieniä harjoituksia itsevarmuuden kasvattamiseen

Aloita pienestä. Yksi sivu yhdestä hetkestä toimii paremmin kuin yritys täyttää heti koko albumi. Nämä harjoitukset madaltavat kynnystä:

1. Yksi kuva, yksi paperi, yksi sana. Valitse kuva, siihen sopiva paperiarkki ja yksi sana otsikoksi. Ei muuta. Huomaat, miten rauhalliselta tällainen sivu näyttää.
2. Seuraa sketsiä tarkasti. Ota yksinkertainen sketsi ja pidä siitä täysin kiinni. Harjoittelet asettelua ilman, että sinun tarvitsee epäröidä rakenteen kanssa.
3. Tee kaksi versiota. Asettele materiaalit irrallaan ja ota niistä kuva puhelimella. Siirrä kaikki uuteen järjestykseen ja ota toinen kuva. Vertaa niitä rinnakkain ja valitse. Näin harjaannutat silmääsi ja näet heti, ettei oikeaa ratkaisua ole vain yhtä.
4. Liimaa jotain pientä. Tee sivu elokuvalipun, kuitin tai lapun ympärille. Pienet asiat ovat vähemmän latautuneita kuin se yksi rakas kuva, joten aloittaminen on helpompaa.
5. Kirjoita otsikko kolmella tavalla. Isoilla kirjaimilla, kaunokirjoituksella ja paksulla kynällä. Tee se paperinjämälle. Usein oma käsiala osoittautuu kauniimmaksi kuin luulit.
6. Valitse kevyt tahti. Päätä tehdä yksi sivu viikossa, ei enempää. Saavutettava tavoite pitää sen hauskana.

Jos jokin menee joskus pieleen, käännä sivua ja aloita alusta. Jokainen aloittaa jostain, ja jokainen tekemäsi sivu helpottaa seuraavaa. Kirjasta, joka on täynnä sinulle rakkaita asioita, tulee itsestään kaunis.