Scrapbook-tyylit: tunnista ne ja löydä oma tyylisi

Selaat muiden sivuja ja huomaat, että jotkin koskettavat heti ja toiset jättävät kylmäksi. Se kertoo jo paljon makustasi. Skräppääjät ovat keksineet tutuimmille tekotavoille nimiä, yleensä englanniksi. Kun tunnistat ne, on helpompi sanoa, mistä pidät, ostaa tarvikkeita harkitummin ja tehdä omista sivuistasi rauhallisempia.

Tyyli ei ole sääntö. Se on joukko valintoja, jotka kulkevat usein yhdessä: mitkä värit, kuinka paljon koristeita, kuinka paljon tyhjää tilaa ja mitkä materiaalit. Tässä tyylit, joihin törmäät useimmin.

Clean and simple

Clean and simple, usein lyhennettynä CAS tai C&S, on rauhallisin tyyli. Kuva on pääosassa, ja kaikki muu tukee sitä. Tunnusmerkit:

• yksivärinen tai kevyesti kuvioitu tausta, usein valkoinen tai pehmeä sävy
• paljon tyhjää tilaa kuvan ympärillä
• vähän koristeita: muutama tarra, leimasin, die cut
• kuviopaperia siisteinä paloina tai suikaleina, toisiinsa sopivissa väreissä
• selkeä otsikko ja vähän journalingia (sivun tekstiä)

Se näyttää helpolta, mutta ei ole. Jos olet tottunut kerrostamaan paljon, lopettaminen on vaikeaa. Juuri koska sivulla on vähän, kaikki näkevät, missä jokin ei täsmää: vino suikale, liian kapea reunus. Mittaaminen viivaimella ja lyijykynällä ennen liimaamista auttaa.

Silti se on mukava tyyli aloittaa. Tarvitset vähän materiaalia, ja opit, mitä tapahtuu, kun jätät tilaa. Usein käytetty niksi on yhdistää yksi näyttävä väri lähes valkoiseen taustaan ja vähän mustaan tai tummanharmaaseen. Se yksi väri saa loistaa, ja sivu pysyy silti rauhallisena.

Minimalistinen skräppäys

Minimalistinen skräppäys vie ajatuksen vielä askeleen pidemmälle. Joskus valkoisella sivulla on vain kuva, muutama rivi tekstiä ja yksi pieni yksityiskohta. Ero clean and simpleen on lähinnä määrässä: clean and simplessä voi vielä olla paperikokoelma ja tarroista koottu otsikko, minimalistisessa työssä karsit, kunnes jäljellä ei ole juuri mitään.

Toimivuus syntyy sijoittelusta. Älä laita kuvaa automaattisesti keskelle, vaan esimerkiksi kulmaan tai kolmannekseen sivusta. Anna toistuvan elementin, viivan tai muutaman pienen pisteen jatkua tyhjään tilaan, niin kokonaisuus pysyy koossa. Tyhjä tila ei silloin ole aukko vaan hengitystä.

Vintage ja shabby chic: mikä ero?

Nämä kaksi menevät usein sekaisin, koska kummassakin on ripaus menneitä aikoja. Silti ne tuntuvat erilaisilta.

Vintage haluaa näyttää vanhalta. Värit ovat ruskeaa, beigeä, kermaa ja kellastunutta. Reunat on revitty, hiottu tai tummennettu musteella, ja kuvat ovat usein mustavalkoisia tai seepiansävyisiä. Näet paperia vanhoilla sanomalehtikirjaimilla, voimapaperia, pitsiä, metallisia avaimia, kulmia ja kehyksiä, nappeja. Se tuntuu kuin ullakon arkulta, jossa on mummon tavaroita.

Shabby chic on romanttinen ja suloinen. Värit ovat pastellisävyjä: vaaleanpunaista, vaaleansinistä, kermaa. Näet paljon kukkia, pitsiä, nauhoja, helmiä ja kimaltavia kiviä, joskus vähän maaliroiskeita. Siinäkin on käytetyn ja kuluneen tuntua, mutta makealla ja raikkaalla tavalla.

Nopea nyrkkisääntö: jos värisi ovat maanläheisiä ja ruskeita, olet vintagen puolella. Jos ne ovat pastellisia ja kukkaisia, kyse on shabby chicistä. Heritage on sukua vintagelle, mutta se keskittyy aitoihin vanhoihin sukukuviin, joita täydentävät usein noiden esivanhempien tavarat.

Amerikkalainen tyyli

Amerikkalaista tyyliä pidetään usein klassisena pohjana, josta muut ovat syntyneet. Yksi tai useampi kuva on keskiössä, ja koristelu sopii aiheeseen ja kuvan väreihin. Rantakuva saa seurakseen hiekkaa, simpukoita ja sinistä. Sivut on usein rakennettu siististi: suorat paperipalat, selkeä otsikko ja tarrat tai die cutit samasta kokoelmasta.

Jotkut skräppääjät asettavat sen vastapariksi eurooppalaisen tyylin: vapaamman ja orgaanisemman, jossa on enemmän kerroksia, maalia ja muotoja, jotka eivät mahdu ruudukkoon. Jako on karkea, eivätkä kaikki käytä sitä, mutta siihen törmää.

Artsy ja mixed media

Artsy ja mixed media ovat lähellä toisiaan. Mixed media tarkoittaa kirjaimellisesti, että yhdistät eri materiaaleja: maalia, gessoa (valkoinen pohjuste), struktuuripastaa, mustetta, sapluunoita, kangasta, puuta, paljetteja. Taustasta tulee itsessään teos, jossa on roiskeita, läikkiä ja läpi kuultavia kerroksia.

Värit ovat usein voimakkaita ja kontrastisia. Kuva on yleensä edelleen keskipiste, mutta se on upotettu eloisaan, kerrokselliseen ympäristöön. Tarvitset tukevaa paperia, joka kestää märkiä tekniikoita, ja vähän kokemusta siitä, miten maali ja pasta käyttäytyvät.

Artsy-sanaa käytetään vähän laajemmin sivuista, jotka muistuttavat enemmän taideteosta kuin valokuva-albumia: paljon käsityötä, piirrettyjä viivoja, doodleja, kollaasia. Myös free style kuuluu tähän joukkoon. Siinä et seuraa mitään tiettyä linjaa, vaan yhdistelet tekniikoita ja tyylejä niin kuin itsellesi sopii. Moni skräppääjä on oikeastaan juuri siellä.

Vielä muutama nimi, joihin törmäät

• Clustering: kaikki koristeet koottu yhteen kohtaan sivua kerrokselliseksi rypäleeksi, ja muu sivu jää tyhjäksi.
• Natural: kuivattuja kukkia, oksia, lehtiä, voimapaperia ja raffiaa.
• Cute: iloinen, pastellinen, suloisia hahmoja.
• Ephemera-tyyli: kollaasimainen tausta, jossa on paljon päällekkäisiä paperilappuja, kortteja ja etikettejä.

Digitaalinen skräppäys ei ole oma tyylinsä. Se on tekotapa, ja sillä voi tehdä mitä tahansa tyyliä.

Miten löydät oman tyylisi

Aloita siitä, mistä jo pidät. Kerää kaksikymmentä tai kolmekymmentä muiden tekemää sivua, jotka koskettavat sinua, moodboardille tai ihan vain kuvakansioon. Aseta ne sitten vierekkäin ja katso, mikä toistuu. Ovatko taustat vaaleita vai tummia? Paljon kerroksia vai vähän? Tiukkoja paloja vai rosoisia reunoja? Usein huomaat tietäväsi enemmän kuin luulit.

Katso myös omia tarvikkeitasi. Se, mitä ostat, paljastaa makusi. Onko hyllyssä lähinnä pastelleja ja pitsiä vai voimapaperia ja metallikulmia? Ja mikä jää aina käyttämättä, vaikka se näytti kaupassa ihanalta?

Tee sen jälkeen muutama jäljitelmä sivuista, joista pidät, omilla kuvillasi ja materiaaleillasi. Huomaat nopeasti, mikä tuntuu luontevalta ja mikä vaatii vaivaa. Kun teet paljon sivuja, oma tyyli syntyy itsestään. Se käy hitaasti, ja se on ihan hyvä. Ensimmäiset sivut tuottavat usein pettymyksen, ja niistä oppii eniten.

Auttaa, jos pysyt hetken yhdessä tyylissä ja opettelet sen kunnolla. Silmäsi tarkentuu, tiedät, mitkä värit sopivat yhteen, ja ostat vähemmän tavaraa, joka jää käyttämättä. Sen jälkeen voit lainata palasia muista tyyleistä. Juuri tällaisesta sekoituksesta tulee ajan myötä oma käsialasi.

Mieti myös, mitä haluat kirjallasi. Jos haluat ennen kaikkea tallentaa tarinoita ja tehdä nopeasti, rauhallinen tyyli sopii. Jos haluat ennen kaikkea luoda maalien ja kerrosten kanssa, mixed media on luontevampi valinta.

Saako tyyli vaihdella sivusta toiseen

Saa. Mikään sääntö ei sano, että albumin pitää olla yhtä tyyliä. Moni skräppääjä valitsee tyylin aiheen mukaan: vintage-sivu ukin vanhoille kuville, jotain raikasta ja selkeää lomalle, leikkisä sivu lasten syntymäpäiville.

Jos haluat silti, että albumi tuntuu yhtenäiseltä, pidä muutama asia samana. Esimerkiksi sama fontti tai käsiala otsikoissa, toistuva väri tai sama tapa tehdä journalingia. Silloin muu saa vaihdella sivuittain ilman, että kokonaisuus näyttää sekavalta.

Toisinkin päin voi tehdä: yksi albumi kutakin tyyliä. Selkeä vuosikirja, mixed media -kirja kokeiluille, pieni vintage-albumi suvun historialle. Loppujen lopuksi paras tyyli on se, jossa tekeminen pysyy mukavana.