Vanhojen albumien digitointi niitä vahingoittamatta

Äitisi ullakolla on pino albumeita. Mustia sivuja, joilla on valkoisella kynällä kirjoitettua tekstiä, vauva-albumi, jossa on nauha, ja seitsemänkymmentäluvun lomakirja, jonka sivuilla on kalvo. Kaikki suvussa haluaisivat ne, ja jokaista on vain yksi kappale. Digitointi ratkaisee tämän, mutta vain jos teet sen niin, että albumit eivät kärsi ja tiedostot ovat käyttökelpoisia vielä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Miksi vanhat albumit ovat hankalia

Irtokuvan voi vain laittaa skanneriin. Albumi on eri juttu. Selkä on usein jäykkä tai jo murtunut, ja kun painaa paksun kirjan lasia vasten, tuntee sidoksen ritisevän. Vanhasta, happamasta paperista tehdyt sivut ovat hauraita ja repeävät reunoista.

Lisäksi kuvat ovat usein kiinni. Liimalla, kuivuneilla valokuvakulmilla tai itseliimautuvan albumin, niin sanotun magneettialbumin, kalvon alla. Viimeksi mainituissa liima on vuosien mittaan usein kovettunut niin, ettei kuvaa saa enää irti vahingoittamatta. Vanhoissa scrapbookeissa on joskus myös leikkeitä, kortteja ja kuivattuja kukkia, jotka ovat niin paksuja, ettei kansi enää edes mene kiinni.

Kyse ei siis ole siitä, että kaikki ajetaan nopeasti skannerin läpi. Katso ensin albumi kerrallaan, mitä se kestää.

Ensin koko sivu, sitten kuvat

Teitpä miten tahansa, aloita kuvaamalla jokainen sivu kokonaan. Näin säilytät asettelun sellaisena kuin tekijä sen suunnitteli: mitkä kuvat kuuluvat yhteen, käsin kirjoitetut kuvatekstit, väliin laitetut kortit. Jos jotain menee myöhemmin pieleen irrottaessa tai siirtäessä, olet ainakin tallentanut, millaista se oli.

Sen jälkeen otat, missä se on mahdollista, tärkeistä kuvista erilliset otokset. Niitä käytät tulostamiseen, suurentamiseen tai uuteen albumiin.

Skannata vai valokuvata

Tasoskanneri antaa terävimmän ja tasaisimman tuloksen. Se sopii parhaiten irtokuville, irtosivuille ja albumeille, joissa on irrotettava sidos, kuten ruuvialbumeille tai rengaskansioille, joista sivut saa pois. Laita silloin lasille sivu, älä koko kirjaa.

Paksuille, sidotuille tai hauraille albumeille valokuvaaminen on turvallisempaa. Albumi pysyy paikallaan, ja vain kamera liikkuu. Näin toimit:

• Aseta albumi pöydälle ikkunan lähelle niin, että valo tulee sivulta. Suora auringonvalo tekee jyrkkiä varjoja ja heijastuksia.
• Tue avattua kirjaa kannen alle laitetulla rullatulla pyyhkeellä tai pienellä tyynyllä, jotta selän ei tarvitse aueta aivan tasaiseksi.
• Aseta kamera tai puhelin suoraan sivun yläpuolelle, mieluiten jalustalle. Vino kulma vääristää kuvia.
• Poista sivulta muovi, jos se irtoaa vaivatta. Jos kalvo on kiinni, kuvaa sen verran vinosti, että vältät heijastukset, ja korjaa perspektiivi jälkikäteen.
• Älä käytä salamaa.

Nykyaikainen puhelin antaa perhekäyttöön ihan hyvän tuloksen. Järjestelmä- tai järjestelmäpeilikamera tallentaa enemmän yksityiskohtia, mikä näkyy, jos haluat myöhemmin suurentaa kuvan.

30,5 × 30,5 cm:n (12 × 12 tuuman) sivu ei mahdu tavalliseen A4-skanneriin. Voit skannata sen kahdessa osassa ja yhdistää ne myöhemmin, mutta se vaatii kuvankäsittelytaitoja. Valokuvaaminen on silloin usein helpompaa.

Resoluutio ja tiedostomuoto

Skannauksen resoluutio ilmoitetaan dpi-arvona eli kuvapisteinä tuumalle. Luonnollisen kokoiseen tulosteeseen 300 dpi riittää. Jos haluat joskus tulostaa kuvan isompana tai zoomata kasvoihin, skannaa suuremmalla resoluutiolla: 600 dpi on useimmille kuville hyvä valinta. Pienet kuvat, kuten vanhojen albumien kontaktikopiot, skannaat 1200 dpi:n tai suuremmalla resoluutiolla. Suurempikin onnistuu, mutta tiedostot kasvavat silloin niin isoiksi, että tietokoneesi voi alkaa takkuilla.

Valokuvatessa ratkaisee dpi:n sijaan pikselimäärä. Täytä kuva-ala mahdollisimman hyvin sivulla tai kuvalla, niin saat kamerastasi eniten irti. Ota tärkeästä kuvasta mieluummin erillinen lähikuva kuin rajaat sen myöhemmin sivun kuvasta.

Tiedostomuodoksi on kaksi hyvää vaihtoehtoa:

• TIFF säilyttää kaiken ilman laadun heikkenemistä. Tiedostot ovat isoja, mutta tämä on masterisi, tiedosto, johon et enää koske.
• JPEG on pienempi ja toimii kaikkialla. Valitse korkein laatu, vähintään 90 prosenttia. Älä tallenna JPEG-tiedostoa yhä uudelleen muokkausten jälkeen, sillä joka kerta laatu heikkenee hieman.

JPEG-tiedoston muuntaminen myöhemmin TIFF-muotoon ei paranna sitä. Valitse siis heti alussa. Yleinen tapa on pitää master TIFF-muodossa tai huippulaatuisena JPEG-tiedostona ja lisäksi pienempi kopio jakamista varten.

Jos muokkaat kuvia, esimerkiksi rajaat, suoristat tai palautat värejä, tee se kopioon. Jätä master sellaiseksi kuin se tuli skannerista.

Irrottaa vai jättää paikalleen

Irrota vain kuvat, jotka irtoavat helposti, kuten kulmissa tai taskuissa olevat kuvat. Kaikki liimatut jätät digitoinnin ajaksi paikalleen. Irrottaminen vie aikaa ja joskus jotain menee pieleen; se on erillinen urakka, myöhemmäksi ja kärsivällisyyttä vaativa.

Jos otat kuvia albumista, katso ensin niiden taustapuoli. Siinä on usein nimiä, päivämääriä tai valokuvaajan leima. Skannaa tai kuvaa myös taustapuoli, sillä tieto kuuluu kuvaan. Ja laita kuvat sen jälkeen takaisin täsmälleen samaan paikkaan, jos järjestys on tarinan kannalta tärkeä.

Muista myös, että itse albumilla on arvoa. Kuvien valinta, kuvatekstit tutulla käsialalla, järjestys: ne katoavat, jos purat kaiken osiin.

Nimet, joiden avulla löydät myöhemmin

Kansio täynnä tiedostoja, joiden nimet ovat tyyliä IMG_4032, on vuoden päästä käyttökelvoton. Mieti etukäteen kiinteä rakenne ja pidä siitä kiinni. Hyvin toimiva järjestelmä:

• Yksi kansio albumia kohden, tunnistettavalla nimellä, esimerkiksi album-oma-annie-1955-1965.
• Tiedostot numeroituna sivujärjestyksessä, albumin nimi mukana: oma-annie-p012.tif koko sivulle, oma-annie-p012-03.tif sivun kolmannelle kuvalle.
• Aloita vuosiluvulla, jos tiedät sen, esimerkiksi 1962-strand-scheveningen-p012-03.tif. Silloin tiedostot järjestyvät itsestään aikajärjestykseen.

Käytä pieniä kirjaimia, välilyöntien sijaan väliviivoja, äläkä käytä merkkejä kuten kauttaviivoja tai kaksoispisteitä. Ne aiheuttavat myöhemmin hankaluuksia muilla tietokoneilla.

Käsin kirjoitetut kuvatekstit ja sen, mitä tiedät kuvasta, voit tallentaa tiedoston kuvaukseen eli metatietoihin. Monissa kuvaohjelmissa on sitä varten kenttä. Tai pidä kansiossa yksinkertaista tekstitiedostoa, johon kirjaat tiedostonimittäin, keitä kuvassa on ja mitä tiedät. Pyydä vanhempia sukulaisia katsomaan kuvia kanssasi niin kauan kuin se on mahdollista, sillä he tietävät usein, keitä kuvissa on.

Säilytä useammassa kuin yhdessä paikassa

Yhdellä kannettavalla oleva skannaus on yhtä haavoittuvainen kuin albumi ullakolla. Huolehdi, että tiedostosi ovat ainakin kahdessa paikassa, esimerkiksi ulkoisella kiintolevyllä ja pilvessä, ja mieluiten yksi kopio oman kodin ulkopuolella. Kopio sisaruksella käy myös. Tarkista silloin tällöin, että tiedostot vielä aukeavat.

Jos haluat nähdä sivut myös kirjana hyllyllä ja jakaa ne kenen kanssa haluat, Scrappdin kaltainen sovellus on tehty juuri sitä varten.

Mitä teet alkuperäisille

Älä heitä mitään pois, vaikka kaikki olisi skannattu. Skannaus tallentaa sen, mitä pystyit sillä hetkellä näkemään; alkuperäisessä on usein enemmän. Tämä pätee varsinkin negatiiveihin: säilytä ne aina, sillä niissä on enemmän tietoa kuin ensimmäinen skannaus saa talteen.

Laita albumit viileään ja kuivaan paikkaan, jossa lämpötila pysyy tasaisena, mieluummin olohuoneen kaappiin kuin ullakolle tai kellariin. Pystyyn tai vaakaan, mutta ei tiukkaan muiden kirjojen väliin. Jos on irtosivuja, murtuneita sidoksia tai kuvia, jotka ovat tiukasti kiinni, konservaattori voi auttaa.

Ja käytä uusiin projekteihin kopioita. Jos haluat laittaa isovanhempiesi kuvan scrapbookiin, tulosta skannaus ja liimaa se sivulle. Alkuperäinen pysyy turvassa vanhassa albumissa, ja kopiota saat leikata ja kirjoittaa niin paljon kuin haluat.