Vanhat magneettialbumit ja mustat valokuva-albumit talteen ehjinä

Vanhempiesi tai isovanhempiesi albumi on maannut vuosia laatikon pohjalla. Kun avaat sen, kalvo rapisee ja liimaraidat ovat kellastuneet. Tai se on albumi, jossa on mustat sivut ja valkoisia tekstejä ja jonka kuvakulmat irtoilevat. Kaikki kuvat eivät ole heti vaarassa, mutta tällainen albumi heikkenee hitaasti. Muutamalla rauhallisella askeleella pelastat paljon etkä tule hyvää tarkoittaen aiheuttaneeksi vahinkoa.

Miksi magneettialbumit vahingoittavat kuvia

Magneettialbumilla ei ole mitään tekemistä magneettien kanssa. Se on pahvisivu, jossa on liimakerros tai liimaraitoja ja päällä läpinäkyvä kalvo, joka pitää kuvat paikallaan. Etenkin 1970- ja 1980-luvuilla monella perheellä oli sellainen, koska sivun sai täytettyä nopeasti ilman liimaa tai kuvakulmia.

Ongelma on kaikissa kolmessa kerroksessa. Halpa pahvi on hapanta, liima muuttuu vuosien mittaan ja kalvo voi olla PVC:tä eli muovia, jossa on pehmittimiä ja joka ei ole stabiilia. Yhdessä ne päästävät aineita, jotka heikentävät värejä ja jättävät tahroja kuvien taustapuolelle.

Liima menee joko toiseen tai toiseen suuntaan. Se kuivuu ja haurastuu, jolloin kuvat irtoavat. Tai se tarttuu niin lujasti, ettet saa kuvaa enää irti ehjänä.

Myös mustat albumit ovat herkkiä

Klassiset mustasivuiset albumit näyttävät tukevammilta, mutta niidenkin paperi on yleensä hyvin hapanta. Musta paperi on usein halpaa, puupitoista paperia, joka hajoaa vuosien mittaan.

Happo voi hitaasti imeytyä kuviin ja tekee sivuista hauraita. Myös liima, jolla kuvia on joskus kiinnitetty, ja vanhat kuvakulmat voivat päästää aineita, jotka muuttavat värejä. Samalla noilla sivuilla on usein ne käsin kirjoitetut nimet, päivämäärät ja vitsit, jotka tekevät albumista niin arvokkaan.

Näin tunnistat vauriot

Selaa albumi rauhassa läpi puhtain ja kuivin käsin ja katso näitä merkkejä:

• liimaraitoja, jotka kuultavat keltaisina tai ruskeina kalvon läpi
• kalvo, joka on samea tai aaltoileva tai tarttunut kuvaan
• kuvia, jotka ovat irti tai valuneet vinoon, koska liima on kuivunut
• tahroja tai liimajäämiä irtokuvien taustapuolella
• värikuvia, jotka ovat haalistuneet tai muuttaneet väriään
• sinertävä, metallinen kiilto mustavalkokuvien tummissa kohdissa
• tahroja kuvassa kohdassa, jota vasten on ollut lehtileike
• mustia sivuja, jotka ovat hauraita, murenevat reunoilta tai repeävät käännettäessä
• tunkkainen haju tai nukkaisia pilkkuja, jotka voivat viitata homeeseen

Jos näet vain liiman kellastumista, sinulla on aikaa. Jos kalvo on tarttunut kuvaan, näet hometta tai paperi murenee, varovaisuus on tärkeämpää kuin nopeus.

Ensin skannaus, vasta sitten muuta

Ennen kuin kosket yhteenkään kuvaan, tallenna kaikki. Näin sinulla on kopio, jos jokin menee pieleen, ja säilytät järjestyksen, asettelun ja kuvatekstit sellaisina kuin tekijä ne tarkoitti. Muuten asettelu katoaa heti, kun otat kuvia pois.

Skannaa tai kuvaa ensin jokainen sivu kokonaan ja sen jälkeen kuvat ja tekstit läheltä. Albumia, joka ei pysy auki tasaisena, ei koskaan painata ylösalaisin skannerin lasia vasten. Kuvaa se silloin ylhäältä päivänvalossa niin, että albumia tukee tyyny tai rullalle käärityt pyyhkeet, jottei selkä aukea enempää kuin se helposti aukeaa.

Lisää tiedostojen nimiin sivunumero ja sivulla olevat nimet tai päivämäärät. Scrappdissa voit pian säilyttää tällaisen skannatun albumin yksityisesti hyllylläsi ja jakaa sen myöhemmin kenelle haluat. Se, miten koko albumi on kätevintä digitoida kameralla tai skannerilla, on oma aiheensa.

Jättää paikalleen vai ottaa pois

Konservaattorit irrottavat kuvia albumista usein vasta viimeisenä keinona. Albumi kokonaisuutena kertoo usein enemmän kuin irralliset kuvat, ja purettaessa järjestys ja merkinnät katoavat. Lisäksi on riski, että itse kuva vahingoittuu.

Kysy siksi itseltäsi nämä kysymykset:

1. Irtoaako kuva vaivatta? Nosta varovasti yhtä kulmaa. Jos tunnet vastusta tai kuva taipuu, lopeta heti.
2. Onko albumi itse se tarina? Käsiala, koristelut ja järjestys, jonka joku on tehnyt huolella, ovat syy jättää kokonaisuus ennalleen.
3. Kuinka nopeasti albumi heikkenee? Irtokuvat magneettialbumissa, jonka liima on värjäytynyt, ovat paremmassa turvassa turvallisessa taskussa.
4. Onko tämä ainoa vedos? Ilman negatiivia tai muuta kopiota et halua ottaa mitään riskiä.

Vastaus on usein jotain siltä väliltä. Itsestään irtoavat kuvat otat pois, kiinni olevat jätät paikalleen, ja kaikesta sinulla on skannaus.

Kuvien irrottaminen magneettialbumista

Työskentele puhtaan pöydän ääressä ja ota aikaa. Vedä kalvoa hitaasti taaksepäin selästä ulospäin. Jos kalvo on tarttunut kuvaan, jätä se kuva paikalleen.

Nosta kuvaa ohuella, litteällä apuvälineellä, kuten pienellä lastalla, ja työnnä sitä hyvin vähitellen reunan alle. Älä koskaan taivuta kuvaa saadaksesi sen irti. Taustapuolen liimajäämät saat jättää rauhassa paikalleen. Raaputtaminen tai liuottimet tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä, ja se on konservaattorin työtä.

Kirjoita pehmeällä lyijykynällä kevyesti taustapuolen reunaan, miltä sivulta kuva on. Säilytä kuvat sitten oikeassa järjestyksessä polypropeeni- tai polyesteritaskuissa. Tiukasti kiinni oleville kuville on olemassa varovaisia tekniikoita, mutta ne vaativat oman ohjeensa.

Mustat albumit ja kuvakulmat

Mustan albumin pidät yleensä ehjänä. Sivujen teksti kuuluu kuviin, ja vanhat kuvat käpristyvät usein heti, kun ne otetaan albumista. Etenkin 1800-luvun vedokset jätät sinne, missä ne ovat.

Mitä voit tehdä:

• Jos kulmat pitävät vielä hyvin, jätä ne paikalleen.
• Jos kuva on irti, koska kulma on kuivunut, laita se takaisin samaan kohtaan uusilla hapottomilla paperi- tai polypropeenikuvakulmilla. Vanha liimareuna tai vaaleampi kohta paperissa näyttää, mihin kuva kuului.
• Jätä liimatut kuvat kiinni. Kampeaminen tai kastelu vahingoittaa kuvapintaa tai repii paperia.
• Laita ohut hapoton paperiarkki sellaisten sivujen väliin, joilla kuvat ovat toisiaan tai leikettä vasten. Puskuroitu hapoton paperi sopii useimmille kuville; valitse puskuroimaton paperi sinikopioille ja kuville, joiden valmistustapaa et tunne. Älä tee näin jokaiselle sivulle, koska liian monet välilehdet rikkovat selän.
• Jos sivuja on irronnut, numeroi ne kevyesti lyijykynällä sivun kulmaan, ei koskaan kuvaan, ja pidä ne järjestyksessä yhdessä.

Milloin tarvitset konservaattoria

Albumin säilyttämisen ja oikean käsittelyn osaat itse. Korjaaminen on eri asia. Etsi paperi- tai valokuvakonservaattori, jos:

• kuva on kiinnittynyt kalvoon
• albumissa on hometta tai se on kastunut
• sivut ovat niin hauraita, että ne katkeavat tai hajoavat käännettäessä
• kyse on hyvin vanhoista kuvista, kuten lasille tai metallille tehdyistä kuvista, tai 1800-luvun albumista, jossa on jäykät pahvisivut
• albumilla on historiallista arvoa tai se on ainoa kappale jostakin, mistä suku ei halua luopua

Konservaattori voi poistaa liimaa paikallisesti, korjata repeämiä japaninpaperilla, laittaa sivut polyesteritaskuihin ja tehdä sopivan rasian. Usein suositus on stabiloida sen sijaan, että kaikki käsiteltäisiin. Pyydä ensin ehdotus, jotta tiedät, mitä tehdään.

Mitä kannattaa välttää

• teippiä tai liimaa repeämän tai irtokuvan korjaamiseen
• kuvien tai sivujen laminointia
• kuulakärkikynällä tai tussilla kuvaan kirjoittamista
• taitettujen tai rullalle menneiden osien painamista suoriksi
• sivujen leikkaamista irti albumista

Sen jälkeen säilytys rauhassa

Ehjänä pysyvän albumin säilytät vaakatasossa hyvin sopivassa rasiassa viileässä ja kuivassa paikassa, jossa lämpötila vaihtelee vähän. Ullakko, kellari ja autotalli eivät ole hyviä paikkoja. Irtokuvat säilytät polypropeeni-, polyesteri- tai polyeteenitaskuissa tai hapottomassa albumissa kuvakulmien kanssa, etkä koskaan enää PVC:ssä tai itseliimautuvassa albumissa. Kosteassa tilassa, yli noin 60 prosentin ilmankosteudessa, kuvat voivat alkaa tarttua muoviin. Pidä siis paikka kuivana.