Näin säilytät paperikuvat tuleville vuosikymmenille

Valokuvat tuhoutuvat kotona harvoin kerralla. Yleensä se tapahtuu hitaasti, vuosi vuodelta, kenkälaatikossa ullakolla, kuminauha ympärillä tai ruskeassa kirjekuoressa. Muutamalla hyvällä materiaali- ja paikkavalinnalla vedokset pysyvät kauniina vuosikymmeniä. Siihen ei tarvita museon arkistoa, vaan hyvä laatikko, oikeat suojataskut ja rauhallinen paikka kotona.

Mikä valokuvia vahingoittaa

Lämpö, kosteus ja valo tekevät tehtävänsä, mutta myös sillä on väliä, missä kuvat säilytetään. Tavallinen pahvi, ruskeat kirjekuoret ja sanomalehtipaperi sisältävät happoja ja ligniiniä, puusta peräisin olevaa ainetta, joka tekee paperista ajan mittaan keltaista ja haurasta. Nämä aineet siirtyvät hitaasti valokuviin.

Muovi voi olla yhtä haitallista. Pehmeät PVC-taskut sisältävät pehmittimiä, joita vapautuu ajan myötä, ja ne voivat saada vedokset muuttamaan väriään tai tarttumaan kiinni. Myös liima, teippi ja itseliimautuvat albumisivut päästävät aineita, jotka vahingoittavat valokuvia.

Katso pidemmälle kuin sana hapoton

Pakkauksissa lukee sanoja kuten hapoton, valokuvaturvallinen ja arkistolaatuinen. Ne eivät ole suojattuja termejä. Hapoton ei myöskään ole sama asia kuin ligniinitön: paperi voi olla toista ilman toista. Tarkista siis, että molemmat mainitaan.

Jos haluat olla varmempi, etsi merkintää PAT eli Photographic Activity Test. Tämä kansainvälinen testi (ISO 18916) selvittää, reagoiko materiaali kemiallisesti valokuvien kanssa. Testin läpäissyttä tuotetta voit pitää valokuvaturvallisena. Papereissa ja laatikoissa näkee joskus myös standardeja: ISO 9706 pitkäikäiselle paperille ja ISO 16245 paperiasiakirjojen laatikoille ja kansioille. Ne koskevat paperia; valokuvien kohdalla PAT on tärkein lisä.

Laatikot ja kuoret, jotka kelpaavat

Tavalliselle perhearkistolle riittää muutama hyvä perusväline.

• Tukeva arkistolaatikko hapottomasta ja ligniinittömästä kartongista. Valitse umpinainen laatikko ilman kahvoja, reikiä tai tuuletusrakoja, jotta pöly ja valo pysyvät ulkona. Niitä on saatavana muun muassa A4- ja A3-koossa.
• Vedoskokoon sopivia valokuvalaatikoita, esimerkiksi 10 x 15 cm:n kuville, jotka voit jakaa osiin pahvisilla välilehdillä tai hakemistokorteilla. Merkitse jokaiseen välilehteen vuosi, kuukausi ja aihe, niin löydät kaiken myöhemmin.
• Hapottomasta paperista tehtyjä kirjekuoria tai kansioita irtokuville ja arvokkaille kuville.

Valitse mieluummin pahvilaatikko kuin muovinen säilytyslaatikko. Huolehdi myös, että suojataskut ja kansiot sopivat laatikkoon tarkasti, jotta mikään ei pääse liikkumaan.

Mikä muovi on turvallista

Kolme muovilaatua sopii valokuvien pitkäaikaiseen säilytykseen: polypropeeni (PP), polyesteri (tunnetaan myös nimellä Mylar) ja polyeteeni (PE). PVC eli vinyyli kannattaa jättää kauppaan. Jos suojataskusta ei kerrota, mistä se on tehty, älä ota sitä.

Muovilla on yksi heikko kohta: suuressa ilmankosteudessa, noin 60 prosentin yläpuolella, valokuvat voivat tarttua siihen kiinni. Jos kuvasi ovat paikassa, joka muuttuu välillä kosteaksi, valitse mieluummin paperiset kirjekuoret. Itse mustesuihkutulostimella tulostetut kuvat kannattaa antaa kuivua vuorokausi ennen kuin ne laitetaan suojataskuun.

Albumien suojataskuista ja valokuvakansioista kerrotaan lisää erillisessä artikkelissa.

Paras paikka kotona

Valokuvat viihtyvät viileässä, kuivassa, pimeässä ja ennen kaikkea tasaisissa oloissa. Arkistot lähtevät siitä, että ilmankosteus on noin 30–50 prosenttia ja lämpötila enintään noin 21 astetta; viileämpi on parempi, kunhan ei tule kosteaa. Tarkkaa lukemaa tärkeämpää on, ettei se heilu jatkuvasti ylös ja alas. Yksinkertainen kosteusmittari näyttää, kuinka kosteaa jossain on.

Missä valokuvia ei kannata säilyttää:

• ullakolla, jossa on kesällä kuuma ja talvella kylmä
• kellarissa tai ryömintätilassa, joissa on kosteuden, homeen ja vuotojen riski
• autotallissa, vajassa tai varastokopissa vaihtelevien olojen ja tuholaisten vuoksi
• ikkunalaudalla tai muualla auringossa, jossa värit haalistuvat
• lämpöpatterin yläpuolella tai vieressä, eikä mieluiten myöskään kylmää ulkoseinää vasten
• vastamaalatussa huoneessa tai upouudessa kaapissa maalin, liiman ja rakennusmateriaalien huurujen vuoksi

Kaappi lämmitetyssä olohuoneessa tai makuuhuoneessa toimii yleensä parhaiten. Älä laita laatikoita lattialle, niin ne pysyvät kuivina, jos lattialle sattuu tulemaan vettä.

Vaakaan vai pystyyn

Kumpikin käy, kunhan kuvat ovat hyvin tuettuina. Pystyssä säilytys toimii hyvin laatikossa, joka on juuri sopivan täynnä ja jossa on tukevat välilehdet, jotta mikään ei valu vinoon tai käyristy. Puolityhjässä laatikossa kuvat kaatuvat ja taipuvat. Silloin ne kannattaa laittaa mieluummin vaakaan.

Suuret vedokset, vanhalle hauraalle pahville kiinnitetyt kuvat ja kaikki, mikä on jo valmiiksi herkkää, säilytetään aina vaakatasossa. Myös isot ja painavat albumit ja scrapbookit ovat parempi pitää vaakatasossa, omassa laatikossaan tai hyllyllä.

Mitä väliin laitetaan

Arvokkaat kuvat saavat mieluiten kukin oman suojataskun tai kirjekuoren. Jos säilytät vedoksia pinossa, laita niiden väliin neutraali välipaperi, esimerkiksi hapotonta silkkipaperia. Se estää hankautumista ja naarmuja, etenkin mattapintaisissa vedoksissa, joiden pinta on herkkä.

Vanhojen kuvien kanssa on huomioitava yksi lisäasia. Moni hapoton paperi on puskuroitu kalkilla happojen neutraloimiseksi. Useimmille nykyaikaisille vedoksille se sopii hyvin, mutta varhaiset valokuvat, vanhat värivedokset ja syanotyypit voivat kärsiä siitä. Valitse näille kuville puskuroimaton, pH-neutraali paperi tai polyesterista tai polypropeenista tehty suojatasku.

Mitä väliin ei kuulu: sanomalehtipaperi, tavallinen tulostuspaperi, teipillä kiinnitetyt laput, kuminauhat, paperiliittimet ja niitit.

Vanhat irtokuvat

Turvallisin tapa säilyttää vanhoja irtokuvia on oma polypropeeni- tai polyesteritasku tai puskuroimattomasta paperista tehty kirjekuori umpinaisessa arkistolaatikossa. Jätä kuvat siihen järjestykseen, jossa ne löysit. Se voi näyttää sattumanvaraiselta, mutta merkitsi usein jotain sille, joka ne säilytti.

Käsittele vanhoja kuvia vain tarvittaessa, puhtain ja kuivin käsin ja reunoista pitäen. Sormista jää kuvapinnalle rasvaa ja happoja, joten älä koske kuvan etupuoleen. Tue koko kuvaa äläkä nosta sitä yhdestä kulmasta. Rullalle kiertynyttä tai taitettua kuvaa ei koskaan painella väkisin suoraksi.

Jos kuvat on liimattu kiinni vanhaan albumiin, anna niiden toistaiseksi olla paikallaan. Siitä kerrotaan kahdessa muussa tämän blogin artikkelissa. Jos haluat ripustaa vanhan kuvan seinälle, kehystä kopio ja säilytä alkuperäinen laatikossa.

Negatiivit skannauksen jälkeen

Älä heitä negatiiveja pois, vaikka kaikki olisi skannattu. Negatiivissa on usein enemmän yksityiskohtia kuin ensimmäinen skannaus tallentaa, ja paremmalla skannerilla tai uudella vedoksella siitä saa myöhemmin vielä enemmän irti.

Säilytä negatiivit polypropeenista, polyeteenistä tai polyesterista tehdyissä negatiiviarkeissa tai -taskuissa niin, että jokainen liuska on omassa lokerossaan. Kuvaamon vanhaa kirjekuorta ei yleensä ole tehty siihen. Kirjoita arkkiin, mistä filmistä, vuodesta ja aiheesta on kyse, ja anna sille sama numero kuin siihen kuuluville skannauksille ja vedoksille. Negatiivit kuuluvat samanlaiseen paikkaan kuin valokuvat: viileään, kuivaan ja pimeään.

Turvallisesti kuvan taakse kirjoittaminen

Nimi ja vuosiluku kuvan takana tekevät siitä seuraavalle sukupolvelle paljon arvokkaamman. Käytä pehmeää lyijykynää, kuten B tai 2B, ja paina kevyesti. Kirjoita reunaan tai kulmaan, älä keskelle takapuolta, koska siellä jälki painuu helposti etupuolelle asti. Aseta kuva kuvapuoli alaspäin puhtaalle ja sileälle alustalle.

Älä käytä kuulakärkikynää painamisen vuoksi, äläkä tussia tai permanenttitussia itse kuvaan. Muste voi läpäistä paperin tai tarttua alla olevaan kuvaan. Jos vedoksesi takapuoli on sileä ja hieman muovimainen eikä lyijykynä tartu siihen kunnolla, kirjoita suojataskuun, kirjekuoreen tai kuvan mukana olevaan korttiin. Jos haluat silti kirjoittaa itse kuvaan, ota kynä, joka on nimenomaan tarkoitettu valokuville, ja anna musteen kuivua kunnolla. Permanenttitussia käytetään vain suojataskujen ja kansioiden ulkopintaan.

Mikä menee usein pieleen

• Repeämän korjaaminen teipillä tai kuvan laminointi. Molemmat värjäävät kuvan ja voivat vahingoittaa kuvakerrosta.
• Ainoan alkuperäisen kuvan ripustaminen kehyksissä aurinkoon.
• Märkien kuvien jättäminen päällekkäin. Levitä ne mahdollisimman pian kuvapuoli ylöspäin viileään ja ilmavaan tilaan äläkä laita mitään märän pinnan päälle.
• Kaiken laittaminen ”hetkeksi” laatikkoon ullakolle, jonne se sitten jää vuosiksi.

Kaikkea ei tarvitse hoitaa yhden viikonlopun aikana. Aloita kuvista, jotka ovat sinulle rakkaimpia, anna niille hyvä suojatasku ja hyvä laatikko ja vie ne rauhalliseen paikkaan. Loput seuraavat kyllä perässä.