Suunnitteluperiaatteet toimivaan scrapbook-sivuun

Tunnet tämän varmasti. Sinulla on kaunista paperia, hyviä kuvia ja kivoja koristeita, mutta sivu ei silti toimi. Se tuntuu levottomalta, tai liian tyhjältä, tai vinolta. Yleensä syy ei ole materiaaleissa vaan muutamassa suunnitteluperiaatteessa, jotka eivät ihan osu kohdalleen. Suunnittelijat ja valokuvaajat ovat käyttäneet niitä pitkään, ja ne toimivat scrapbook-sivulla yhtä hyvin. Kun tunnet ne, voit tehdä valintoja tietoisemmin ja nähdä myös, miksi jokin sivu ei toimi.

Polttopiste: mihin katse osuu ensin

Polttopiste on kohta, johon katse menee ensimmäisenä. Useimmilla sivuilla se on pääkuva, mutta se voi olla myös otsikko, tekstinpätkä tai erityinen kortti. Ilman polttopistettä katse harhailee eikä löydä lepoa.

Polttopisteen saat aikaan muutamalla keinolla:

• Koko: tärkein elementti on suurin. Pääkuva, joka on selvästi muita isompi, huomataan heti.
• Kontrasti: vaalea kuva tummalla taustapaperilla tai toisin päin.
• Taustapaperi tai kehys: paperireunus kuvan ympärillä.
• Syvyys: vaahtomuoviteipillä kiinnitetty kuva tai otsikko tulee kirjaimellisesti esiin.
• Koristeet: pieni ryhmä kuvan kulmassa vetää katseen sinne.

Sudenkuoppa on näiden keinojen levittäminen ympäri sivua. Jos suurin kuva on vasemmalla, kirkkain väri oikeassa yläkulmassa ja eniten koristeita oikeassa alakulmassa, sinulla on kolme kilpailevaa polttopistettä. Kokoa ne yhteen kohtaan. Silloin kaikki tietävät, mistä tarina alkaa.

Kysy itseltäsi ennen aloittamista, mitä haluat jonkun näkevän ensimmäisenä. Kasvot, tunnelman, tapahtuman? Vastaus ratkaisee, mikä kuva tulee isoksi ja mitä sen ympärille sijoitetaan.

Tyhjä tila: miksi väljyys tekee sivusta vahvemman

Tyhjä tila on mikä tahansa sivun osa, jonka jätät tietoisesti vapaaksi kuvista, koristeista, tekstistä ja kirjavista kuvioista. Sen ei tarvitse olla valkoista. Yksivärinen arkki, voimapaperi tai rauhallinen kuvio käy myös.

Tyhjän arkin edessä tekisi ensin mieli täyttää se. Silti avoin tila antaa katseelle levähdyspaikan ja tekee siitä, mitä sivulla on, tärkeämpää. Ajattele majakkaa autiolla rannalla: ympäröivä tila tekee siitä suuren.

Tyhjä tila toimii parhaiten, kun ryhmittelet elementit. Jos levität viisi kuvaa ja kymmenen tarraa tasaisesti ympäri sivua, missään ei ole oikeaa tilaa, vain rakoja. Kun kokoat samat asiat yhdeksi kokonaisuudeksi, syntyy yhtäkkiä iso rauhallinen alue. Samat materiaalit, aivan erilainen sivu.

Tyhjää voi olla myös liikaa. Sivu, jolla on yksi pieni kuva nurkassa eikä mitään muuta, tuntuu helposti hukassa olevalta. Kyse on suhteista. Ankkuri auttaa: arkki tai iso taustapaperi, jonka päällä tai jota vasten useimmat osat ovat. Ankkurin ei tarvitse peittää kaikkea, mutta sen ansiosta osat eivät näytä leijuvan irrallaan sivulla.

Kolmanneksen sääntö

Kolmanneksen sääntö on peräisin valokuvauksesta. Jaa sivu mielessäsi kahdella vaaka- ja kahdella pystyviivalla yhdeksään yhtä suureen ruutuun. Kooltaan 30,5 × 30,5 cm:n (12 × 12 tuumaa) sivulla viivat ovat siis noin 10 cm:n välein. Neljä kohtaa, joissa viivat risteävät, ovat vahvoja paikkoja polttopisteelle.

Täsmälleen keskelle sijoitettu kuva näyttää staattiselta, kuin möhkäle. Siirrä sitä hieman vasemmalle tai oikealle niin, että tärkein osa on risteyskohdassa, ja sivuun tulee liikettä. Toiselle puolelle laitat sitten jotain pienempää tasapainoksi.

Muutama tapa käyttää ruudukkoa:

• Anna pääkuvan viedä neljä ruutua yhdessä kulmassa. Muu sisältö tulee jäljelle jääviin ruutuihin.
• Jätä yksi ruutu otsikolle ja tekstille. Rauhallinen ruutu luo kontrastia vilkkaaseen osaan.
• Sijoita otsikko ja koristeryhmä vastakkaisiin kulmiin, esimerkiksi vasempaan yläkulmaan ja oikeaan alakulmaan. Näin syntyy lävistäjä, joka vetää katseen sivun poikki.
• Käytä yhtä ruudukon vaakariviä nauhana, jossa on sarja pieniä kuvia samasta hetkestä.

Pidä ruudukkoa apuvälineenä, älä lakina. Se vie arvailun pois, mutta siitä saa aina poiketa, jos kuva sitä vaatii.

Visuaalinen kolmio

Visuaalinen kolmio on kolmanneksen säännön sukulainen. Sijoitat sivulle kolme korostusta, jotka muodostavat yhdessä kolmion, ja polttopiste on sen sisällä tai yhdessä sen kulmista. Katse hyppii pisteestä toiseen ja pysyy näin sivulla.

Nämä kolme korostusta voivat olla koristeryhmiä, mutta myös kolme kertaa sama väri. Kätevä niksi on poimia kuvasta korostusväri, kuten lapsen punainen takki, ja toistaa se kahdessa muussa kohdassa. Kolmion ei tarvitse olla siisti; vino toimii usein paremmin. Miten tällainen ryhmä kootaan ja mihin se sijoitetaan, kerrotaan embellishments-artikkelissa.

Raskaiden ja kevyiden elementtien tasapaino

Jokaisella sivun osalla on visuaalinen paino. Raskaita ovat isot asiat, tummat ja kirkkaat värit, kirjavat kuviot ja kaikki paksu. Kevyitä ovat pienet asiat, pehmeät värit, yksiväriset pinnat ja ohuet viivat.

Tasapainoa on kolmenlaista:

• Symmetrinen: vasen ja oikea ovat suunnilleen samanlaiset. Se tuntuu rauhalliselta ja vakaalta, joskus vähän muodolliselta.
• Epäsymmetrinen: toinen puoli on raskaampi, ja sitä tasapainottaa jokin vastakkaisella puolella. Tämä näyttää eloisammalta. Iso kuva oikealla voi olla tasapainossa pienemmän, tumman ryhmän kanssa vasemmalla.
• Keskipisteen ympärillä: kaikki on ryhmitelty yhden keskeisen kohdan ympärille kuin pyörän pinnat.

Jos alaosa on paljon yläosaa raskaampi, lisää ylös muutama pienempi korostus. Myös isojen kuvien tai koristeiden sijoittaminen vastakkain lävistäjälle toimii hyvin.

Kiinnitä huomiota myös katseen suuntaan kuvassa. Jos joku katsoo oikealle, jätä sille puolelle hieman tilaa. Jos sijoitat kuvan niin, että henkilö katsoo sivulta poispäin, lukijan katse seuraa sitä ulos.

Värilläkin on painoa. Tunnettu nyrkkisääntö on suhde noin 70, 20 ja 10 prosenttia: suuri pääväri, usein neutraali, pienempi toinen väri ja ripaus korostusväriä. Ripaus saa hyvin olla kirkas; juuri pieni määrä jotain voimakasta vetää huomion sinne, minne haluat.

Toisto luo yhtenäisyyttä

Toisto sitoo irralliset osat yhteen. Kun sama väri, muoto, kuvio tai materiaali palaa muutamassa kohdassa, katse lukee sivun yhtenä kokonaisuutena.

Voit toistaa:

• väriä: sama sävy taustapaperissa, paperisuikaleessa ja tarrassa
• muotoa: pallot kuviossa, napeissa ja stanssatussa ympyrässä
• viivoja: tikkaukset, washi tape -suikale ja kortin reuna samaan suuntaan
• sanoja: otsikon sana, joka toistuu tekstissä

Toisto toimii myös usean sivun yli. Samat kirjaimet otsikoissa, sama päiväysleimasin tai sama väripaletti tekevät irrallisten leiskojen sarjasta yhden kirjan. Jos eri päivien kuvat eivät sovi hyvin yhteen, voi auttaa, kun tulostat ne kaikki mustavalkoisina, tai kaikki yhtä lukuun ottamatta.

Läheinen periaate on tasaus. Aseta kuvien ja kokonaisuuksien reunat samaan linjaan, ja varmista, että elementit koskettavat toisiaan tai menevät hieman päällekkäin. Toisistaan irrallaan leijuvat asiat näyttävät helposti sattumanvaraisilta.

Liika toisto tekee sivusta tylsän. Siksi odottamaton yhdistelmä toimii joskus juuri hyvin: rouhea kuva pehmeän kukkasen kanssa, karkea pahvi pitsin vieressä. Kontrasti pitää katseen hereillä, toisto pitää kokonaisuuden koossa.

Näin analysoit sivun, joka ei toimi

Kun sivu ei tunnu oikealta, vakiojärjestys auttaa löytämään syyn. Asettele kaikki irrallaan ilman liimaa ja ota kuva puhelimella. Pieneltä näytöltä näet rakenteen paremmin kuin läheltä. Käy sitten läpi nämä kysymykset.

1. Mihin katsoin ensimmäisenä? Oliko se se, mitä halusin? Jos ei, polttopiste on väärässä paikassa tai se ei ole tarpeeksi vahva.
2. Onko useita kohtia, jotka vaativat huomiota? Poista yksi tai tee siitä pienempi.
3. Montako väriä näen? Jos niitä on enemmän kuin kolme tai neljä, katso, mistä voit luopua.
4. Onko sivulla iso rauhallinen alue? Jos ei, ryhmittele osat tiiviimmin.
5. Onko kaikki keskellä? Siirrä pääkuva ruudukon risteyskohtaan.
6. Kallistuuko sivu yhteen suuntaan? Lisää kevyelle puolelle pieni korostus tai siirrä jotain raskasta.
7. Leijuuko jotain irrallaan? Anna sen koskettaa ankkuria tai asettua samaan linjaan jonkin muun kanssa.
8. Mitä tapahtuu, jos poistan yhden asian? Usein juuri sitä sivu tarvitsi.

Jos et pääse eteenpäin, kokeile tehdä sivu sketchin tai valmiin pohjan mukaan. Niissä nämä periaatteet on jo otettu huomioon, ja kun jätät elementtejä pois tai siirtelet niitä, opit nopeasti, mikä tekee eron. Jonkin ajan päästä se sujuu itsestään, ja näet jo siirrellessäsi, mikä ei toimi.