Näin valitset muistikirjan, jonka läpi muste ei tule

Kirjoitat uuden journalisi ensimmäisen sivun parhaalla kynälläsi. Käännät sivua, ja siellä kaikki näkyy uudestaan, peilikuvana. Jos käytät täytekynää, tusseja tai vähän maalia, tiedät tunteen. Hyvä uutinen on, että voit enimmäkseen välttää sen, kun tiedät, mihin kiinnittää huomiota, ja testaat ennen kuin aloitat.

Kolme ongelmaa, jotka muistuttavat toisiaan

Skräppääjät ja journalistit niputtavat ne usein yhteen, mutta kyse on kolmesta eri asiasta. Ne kannattaa erottaa toisistaan, koska ratkaisukin on eri.

• Läpikuultaminen (englanniksi ghosting tai show-through): toisen puolen teksti näkyy varjona paperin läpi. Muste ei ole mennyt arkin läpi, paperi on vain vähän ohutta tai hieman läpikuultavaa. Sen päälle voi usein kirjoittaa ihan hyvin.
• Läpi imeytyminen (bleed-through): muste on oikeasti imeytynyt paperin läpi ja näkyy takapuolella täplinä tai viivoina. Joskus jopa alla olevalla sivulla. Takapuolta ei silloin oikeastaan voi enää käyttää.
• Leviäminen (feathering): muste leviää paperin kuituja pitkin, jolloin viivat muuttuvat terävien sijaan nukkaisiksi. Tämä tapahtuu etupuolella, vaikka mitään ei tulisikaan läpi.

Lisäksi on vielä kirjaimellinen painautuminen: kova kynä ja tukeva ote painavat seuraaviin arkkeihin kohokuvion. Siihen auttaa nopeimmin pieni pahvinpala tai irtoarkki sivun alla.

Mihin kiinnittää huomiota paperissa

Ensimmäisenä kaikki katsovat paperin painoa eli neliöpainoa: painoa grammoina neliömetriä kohden. Monet tunnetut muistikirjat ovat noin 70–80 g/m², osa 90 tai 100 g/m². Paksumpi paperi kuultaa vähemmän läpi. Usein kuultu nyrkkisääntö läpikuultamista vastaan on 90 g/m² tai enemmän, mutta se on vain suuntaa antava.

Neliöpaino ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Kokeneet journalistit huomaavat yhä uudestaan, että ohut paperi toimii joskus paksua paremmin. Ero on liimauksessa ja pintakäsittelyssä. Hyvin liimattu tai kevyesti päällystetty paperi jättää musteen pinnalle sen sijaan, että imisi sen itseensä. Tuloksena on terävät viivat ja vähän läpi imeytymistä, myös pienellä neliöpainolla. Ohutta japanilaista kalenteri- ja muistiinpanopaperia mainitaan tästä usein esimerkkinä: se on todella ohutta, ja silti moni täytekynä toimii sillä hyvin. Tämä vaihtelee kuitenkin paperilaadun ja version mukaan, joten testaa.

Katso myös väriä. Kerman- tai luonnonvalkoisella paperilla varjot erottuvat vähemmän kuin kirkkaanvalkoisella. Ja jos skannaat kaiken, läpikuultaminen näkyy skannauksessa usein voimakkaampana kuin oikeasti.

Paperi täytekynälle, tusseille ja vesiväreille

Hyvä paperi riippuu siitä, mitä sillä teet. Ei ole olemassa muistikirjaa, joka kestäisi kaiken.

Täytekynälle kannattaa valita sileä, hyvin liimattu paperi. Märkä muste ja leveä terä ovat vaativimmat; ohuella terällä ja kuivemmin kirjoittavalla musteella pärjäät useammalla paperilla. Tumma muste kuultaa eniten läpi. Geeli- ja kuulakärkikynät tulevat yleensä vähän läpi, vaikka kova painaminen voi jättää jäljen.

Tussit ovat eri juttu. Vesipohjaiset korostuskynät ja brush pen -tussit menevät ohuen kalenteripaperin läpi nopeasti. Alkoholitussit menevät lähes minkä tahansa tavallisen muistikirjan paperin läpi. Laita niiden alle aina arkki ja varaudu siihen, että takapuoli menee hukkaan, tai valitse erityinen tussipaperi tai tukeva cardstock (paksu, jäykkä paperi).

Leimasinmusteet kuuluvat myös tähän. Ohuet vesipohjaiset dye-musteet imeytyvät helposti läpi. Pigmenttimuste jää enemmän pinnalle ja aiheuttaa ohuella paperilla yleensä vähemmän ongelmia.

Vesivärit ovat hankalimpia. Tavallinen muistikirjan paperi aaltoilee ja päästää värin läpi. Satunnaista pientä korostusta varten voit maalata yhden puolen ja jättää takapuolen tyhjäksi. Jos haluat oikeasti maalata journaliisi, valitse luonnoskirja, jossa on mixed media- tai akvarellipaperia. Se on paljon painavampaa; oikea akvarellipaperi on yleensä 200–300 g/m².

Pysyykö se auki? Sidonta ja koko

Muistikirja, joka menee koko ajan kiinni, ei ole mukava kirjoittaa. Varsinkin aukeaman keskellä, jossa viikkonäkymästä muutama päivä katoaa selkään.

Nämä ovat tavallisimmat sidonnat:

• Ommeltu (langalla ommellut vihkot): pysyy käytössä usein hyvin auki ja on tukeva.
• Liimattu: edullisempi, mutta sulkeutuu usein itsestään ja voi irtoilla, kun sitä avataan ja suljetaan paljon.
• Spiraali tai rengassidonta: pysyy täysin auki ja voidaan taittaa kaksinkerroin. Renkaat ovat kuitenkin tiellä, kun kirjoitat vasemmalle puolelle.
• Irtolehtijärjestelmä tai traveler's notebook: valitset paperin itse ja vaihdat sen, jos se ei miellytä. Kätevä, jos käytät eri kyniä ja tekniikoita.

Kokeile kaupassa. Avaa kirja keskeltä ja päästä irti. Pysyykö se auki, ja voitko kirjoittaa vaivatta taitteeseen asti? Avaa ja sulje myös kansi muutaman kerran ja tunnustele, tuntuuko selkä tukevalta.

Koosta: A5 on monelle journalistille sopiva välimuoto, tarpeeksi iso työskentelyyn ja tarpeeksi pieni mukaan otettavaksi. Mitä enemmän liimaat kirjaan, sitä paksummaksi se kasvaa. Irtolehtijärjestelmä antaa silloin enemmän tilaa, koska siitä voi ottaa arkkeja pois.

Näin testaat paperin ennen aloittamista

Testaa aina ennen kuin aloitat ensimmäisen oikean sivusi. Näin se käy:

1. Ota muistikirjan takimmainen sivu tai viimeinen arkki.
2. Tee jokaisella kynällä, tussilla ja leimasimella, jota aiot käyttää, viiva, sana ja pieni täytetty alue. Kirjoita viereen nimi.
3. Paina niin kuin tavallisesti painat ja kirjoita myös märällä, täyteläisellä viivalla, älä pelkästään kuivalla vedolla.
4. Anna kaiken kuivua kunnolla.
5. Käännä arkki ja katso takapuolta ja alla olevaa sivua. Pidä sitä myös valoa vasten.

Jos et voi testata kaupassa, etsi kuvia muiden tekemien sivujen takapuolista. Äläkä osta heti pinoa, jos et ole vielä kokeillut yhtä kirjaa.

Mitä tehdä, jos muste kuitenkin tulee läpi

Niin kävi, etkä halua heittää kirjaa pois. Ei tarvitsekaan.

• Liimaa päälle. Pala kuviopaperia, valokuva, journaling-kortti tai pieni kirjekuori peittää läpi imeytyneen takapuolen kokonaan. Moni journalisti käyttää sitä juuri uuden sivun alkuna.
• Liimaa kaksi sivua yhteen. Työskentele vain etupuolella ja liimaa seuraava arkki sitä vasten. Sivusta tulee tukevampi ja tahra katoaa.
• Työskentele irtopaperilla. Piirrä tai maalaa irtoarkille ja liimaa se sitten kirjaan. Silloin muistikirjan paperilla ei ole enää väliä.
• Laita suojapaperi sivun alle, kun käytät tusseja tai maalia, jotta alla oleva sivu pysyy puhtaana.
• Valitse seuraaville sivuille ohuempi kynä, kuivempi muste tai tummempi väri.
• Anna musteen kuivua rauhassa tai taputtele sitä nenäliinalla, jos paperi imee hitaasti.

Ja joskus on parasta antaa olla. Pieni varjo edellisestä päivästä kuuluu kirjaan, jota oikeasti käytetään. Läpi kuultava paperi ei ole rikki. Se on vain ohutta paperia.