Skräppäys ilman valokuvia: näin kerrot silti tarinasi

Scrapbook ilman valokuvia voi kuulostaa valokuva-albumilta ilman kuvia: tyhjältä. Todellisuudessa asia on toisin päin. Scrapbookin erottavat tavallisesta albumista nimenomaan sanat, liput ja pienet asiat kuvien ympärillä. Kun otat kuvan pois, jäljelle jää tarina. Ja juuri sen halusit säilyttää.

Pitääkö scrapbookissa aina olla valokuva?

Ei. Scrapbookeja tehtiin jo kauan ennen kuin kaikilla oli kamera. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa niihin liimattiin enimmäkseen leikkeitä, kiiltokuvia, lippuja ja kirjeitä. Valokuva sivun keskipisteenä on tullut tavaksi vasta myöhemmin.

Sivu ilman kuvaa ei siis ole hätäratkaisu. Se on toinen tapa kertoa. Joskus jopa parempi: kuva näyttää, miltä jokin näytti, mutta ei sitä, miltä se tuntui, mitä sanottiin tai miksi halusit muistaa sen.

Mieti ensin, mitä haluat tallentaa. Onko kyse tapahtumasta, ajanjaksosta, ihmisestä vai jostain, mikä pyörii mielessäsi? Siitä selviää itsestään, mitkä materiaalit saavat pääosan.

Anna tekstin olla pääosassa

Tavallisella sivulla journaling (sivun kirjoitettu teksti) on usein jossain nurkassa. Ilman kuvaa se saa olla keskipisteenä. Kirjoita se isolle cardstock-palalle, eli tukevalle pohjapaperille, jota skräppääjät käyttävät, ja kohtele tekstipalaa kuin valokuvaa: laita alle mattapaperi, reunaan pätkä washi tapea ja viereen muutama embellishment (koriste, kuten tarra, nappi tai stanssattu muoto).

Kirjoita tekstisi valmiiksi ennen kuin aloitat sommittelun. Usein sanottavaa on enemmän kuin luulit, ja kun tiedät tekstin pituuden, tiedät myös, kuinka paljon tilaa tarvitset. Jos tekstiä tulee sivulle liikaa, piilota osa pieneen kirjekuoreen tai läpän taakse.

Muutama hyvin toimiva muoto:

• Kirje itsellesi, lapsellesi tai jollekulle, joka ei ole enää täällä.
• Keskustelu, jonka haluat muistaa, kirjoitettuna juuri niin kuin se meni.
• Lyhyt kuvaus tavallisesta päivästä heräämisestä nukkumaanmenoon.
• Teidän kotinne vakiolausahdus isona otsikkona.

Käsialasi ei tarvitse olla kaunista. Juuri oma käsiala tekee sivusta henkilökohtaisen. Jos se tuntuu vaikealta, voit myös tulostaa tekstin, leimata sen tai tehdä sen kirjaintarroilla.

Listat, liput ja piirustukset

Lista on nopein tapa täyttää sivu ilman kuvaa. Sitä on helppo lukea, ja se näyttää rauhalliselta. Listaa vaikkapa kymmenen asiaa, joita söit tänä kesänä, tänä vuonna lukemasi kirjat, kappaleet, jotka soivat autossa koko ajan, tai sanat, jotka taaperosi sanoo väärin.

Kirjoita lista irtonaisille paperisuikaleille, etiketille tai journaling-kortille. Vuorottelevat suikaleet, joiden värit eroavat hieman toisistaan, tuovat rytmiä ilman, että sivusta tulee levoton.

Piirustukset tekevät saman työn kuin valokuva, mutta sinun tavallasi. Yksinkertainen viivapiirros kahvikupista, kartta uudesta kadustasi tai luonnos pöydästä syntymäpäivien jälkeen riittää. Jos et osaa piirtää, jäljennä jotain tai anna lapsen piirtää. Lapsen piirustus on usein sivun kaunein asia.

Ephemera ja esineet pääosassa

Ephemera ovat paperinpaloja, jotka on oikeastaan tarkoitettu heitettäviksi pois: lippuja, kuitteja, karttoja, etikettejä, ruokalistoja, pakkausselosteita ja lappusia. Useimmissa on päivämäärä, paikka tai hinta, ja siksi ne kertovat tarkalleen, missä olit.

Muutama idea:

• Konserttilippu ja sen viereen kappalelista, jonka kirjoitat muistista.
• Ravintolan ruokalista ja sen viereen se, mitä tilasitte.
• Junalippu ja matkan syy.
• Nimiranneke sairaalasta, kortti vauvavierailulta.
• Leipomon paperipussi litteäksi taitettuna.

Litteät materiaalit voit liimata suoraan. Paksummille esineille, kuten avaimenperälle, kangaspalalle, napille tai simpukankuorelle, valitse mieluummin läpinäkyvä pussi tai kirjekuori, tai ompele esine kiinni. Näin kirja pysyy kiinni ja sivut suorina.

Huomaa kuitenkin, että lämpöpaperille tulostetut kuitit haalistuvat ajan myötä, ja sanomalehtipaperi ja halpa kartonki voivat kellastua ja vahingoittaa viereistä sivua. Jos haluat todella säilyttää jotain, skannaa tai kuvaa se ensin ja liimaa halutessasi kopio. Alkuperäisen voit laittaa pieneen kirjekuoreen sivun taakse. Erillisessä artikkelissa kerrotaan lisää lippujen, kuittien ja leikkeiden säilyttämisestä.

Sivuja tunteista, toiveista ja lempiasioista

Kaikki, mitä haluat muistaa, ei ole tapahtuma. Jotkin kauneimmista sivuista kertovat siitä, kuka olet nyt. Kymmenen vuoden päästä et enää muista, mitä söit joka päivä, mitä toivoit tai mikä valvotti sinua öisin.

Tällaiseen sivuun et tarvitse valokuvaa. Muutama aihe, joista voit aloittaa:

• Lempiasiani juuri nyt: ruoka, tuoksu, väri, paikka kotona.
• Mitä toivon tulevalta vuodelta.
• Mistä olen nyt kiitollinen.
• Mikä on minulle vaikeaa ja mikä auttaa.
• Kotini sellaisena kuin se nyt on: pohjapiirros ja se, mitä missäkin tapahtuu.

Tässä paperi ja embellishmentit saavat kantaa tunnelmaa. Rauhallinen, pehmeäsävyinen sivu jollekin rakkaalle, vilkkaampi ja monikerroksinen täydelle ja kaoottiselle vuodelle. Kirjoita rehellisesti myös vähemmän kauniista ajoista. Juuri niissä sivuissa tunnistat myöhemmin itsesi parhaiten.

Kun tapahtumasta ei ole kuvaa

Joskus kuvaa ei yksinkertaisesti ole. Puhelin jäi kotiin, hetki oli liian lyhyt tai kyse on jostain kauan sitten tapahtuneesta. Silloin kuvan voi löytää muilla tavoin.

Kuvaa jälkikäteen se, mitä on vielä jäljellä: paikka, rakennus tai penkki, jossa se tapahtui. Tai kuvaa esine, joka liittyy asiaan, kuten mekko, sormus tai lahja. Myös paikan postikortti tai kartta toimii hyvin taustana.

Jos kyse on ihmisestä, joka ei ole enää täällä, valitse jotain, minkä yhdistät häneen: lempikappale, kirja tai ruoka. Tulostettu nuotti tai skannattu sivu kirjasta on upea tausta. Levyn kannen tai kirjan kannen voit tulostaa pienenä, suunnilleen valokuvan kokoisena. Kirjoita viereen, miksi juuri tämä kappale tai kirja kuuluu niin olennaisesti tälle ihmiselle: lauloiko hän aina mukana, luki hän sitä yhä uudestaan? Tee yksi aihe sivua kohden, niin kokonaisuudesta ei tule liian raskas ja kokoelma kasvaa kuin itsestään.

Jos käytät kuvia netistä, pidä ne omassa kirjassasi. Jos haluat myöhemmin jakaa sivun, tarkista, onko se sallittua.

Kun lapset eivät enää halua kuviin

Moni vanhempi huomaa sen murrosiän kynnyksellä: kamera nousee ja lapsi kääntyy pois. Pakottaminen ei toimi, ja siitä tulee lähinnä nyrpeitä kuvia. Onneksi lapsen voi tallentaa hyvin myös ilman, että hän itse on kuvassa.

• Hänen tavaransa: kengät oven vieressä, työpöytä, kirjapino sängyn vieressä, jääkiekkomaila. Tällainen kuva kertoo paljon siitä, kuka joku juuri silloin on.
• Hänen omat sanansa: kysy joka vuosi samat kysymykset. Mikä on lempiruokasi, keitä ystäväsi ovat, mikä haluat olla isona? Anna hänen kirjoittaa vastaukset itse. Muutaman vuoden päästä jo käsiala on muisto.
• Hänen tekemisensä: todistus, diplomi, piirustus, lippu esitykseen tai otteluun.
• Mitä sinä näet: kirjoita ylös, mitä hänessä huomaat, mikä häntä naurattaa ja mistä hän stressaa.

Kysy myös suoraan, haluaisiko hän valita itsestään kuvan. Selfie, josta hän itse pitää, käy myös. Sillä, että hän saa olla päättämässä, mitä kirjaan tulee, on paljon merkitystä. Lapsi, joka ei halua kuviin, haluaa usein silti tulla nähdyksi, mutta omilla ehdoillaan.

Muutama huomioitava asia

Myös kuvattomalla sivulla tarvitaan polttopiste. Valitse yksi asia, joka vangitsee katseen, kuten suurin tekstipala, silmiinpistävä lippu tai otsikko, ja rakenna sivu sen ympärille. Pidä muu pienempänä ja rauhallisempana.

Älä käytä kaikkea kerralla. Kolme tai neljä ephemera-palaa selkeän tekstipalan kanssa toimii paremmin kuin kymmenen irrallista paperinpalaa ilman yhteyttä. Äläkä unohda päivämäärää: ilman kuvaa et myöhemmin aina muista, minä vuonna jokin tapahtui.

Aloita pienesti. Valitse yksi lista, yksi lippu tai yksi kirje, ja tee siitä sivu tänä iltana.