Skräppäys lasten kanssa

Lapset leikkaavat, liimaavat ja keräävät jo ennen kuin tietävät sanan scrapbook. Junalippu, kaunis lehti, piirustus päivästä: kaikki pitää säilyttää jossain. Yhdessä skräppääminen antaa niille paikan. Lisäksi se on harrastus, jossa sinä ja lapsesi istutte saman pöydän ääressä samanlaisen työn parissa, kumpikin omalla tasollaan.

Mistä iästä alkaen

Oikeastaan siitä hetkestä, kun lapsi osaa painaa jotain paperille. Noin kaksivuotiaat taaperot osaavat liimata tarroja, piirtää paksuilla vahaliiduilla ja asettaa paperinpalan liimakohtaan. Lastensaksilla lapset voivat noin kolmevuotiaasta alkaen tehdä ensimmäiset leikkauksensa aikuisen valvonnassa.

Noin viisivuotiaaksi asti pidä kaikki yksinkertaisena ja lyhyenä. Leikkaaminen ja liimaaminen eivät vielä suju itsestään, ja keskittyminen loppuu usein vartissa. Jakakaa työt: sinä rajaat kuvat, lapsesi valitsee niille paikan ja liimaa ne.

Noin kuusivuotiaasta alkaen lapset osaavat leikata itse, kirjoittaa muutaman sanan ja suunnitella sivun. Isommat lapset haluavat usein päättää itse, miltä sivu näyttää, ja keksivät joskus jo kokonaisia tarinoita kuviensa ympärille. Ikä on vain suuntaa antava; huomaat itse nopeasti, mihin lapsesi pystyy.

Turvallinen liima, sakset ja materiaalit

Pienille lapsille liimapuikko toimii parhaiten. Se on siisti, kuivuu nopeasti ja lähtee helposti pois. Valkoinen askarteluliima on kätevä painavammille asioille, kuten kartongille tai napeille, mutta kastelee ohuemman paperin helposti ja tekee siitä kupruisen. Kaksipuolinen teippi sopii isommille lapsille, koska sitä on hankala irrottaa, jos se menee väärin.

Ole varovainen arvokkaiden valokuvien kanssa. Lasten liima on yleensä pestävää eikä aina hapotonta, ja se voi ajan myötä vahingoittaa kuvaa. Anna siis lapsille tulosteita tai kopioita, ja pidä alkuperäiset poissa ulottuvilta. Silloin vinoon tai sormenjäljen kanssa kirjaan päätynyt kuva ei ole katastrofi.

Pienille lapsille kannattaa valita pyöreäkärkiset lastensakset. Askarteluveitset ja paperileikkurit ovat aikuisille. Pysy lähellä niin kauan kuin leikataan, ja laita sakset lopuksi pois.

Muutama muu huomioitava asia:

• Pienet osat, kuten paljetit, pikkunapit ja strassikivet, eivät sovi alle kolmevuotiaille, koska ne voi niellä.
• Sivun taustapuolen niitit voi teipata piiloon, jotta kukaan ei jää niihin kiinni.
• Kuumaliimapistooli ei kuulu lasten käsiin.
• Suojaa pöytä pestävällä liinalla tai vanhalla sanomalehdellä, ja pidä kostea liina valmiina liimaa ja glitteriä varten.

Sitä liinaa tarvitset varmasti konfetin ja glitterin kanssa. Lapset rakastavat niitä, mutta varaudu siihen, että löydät niitä tyynyjen välistä vielä kuukausien päästä.

Oma albumi

Lapset, jotka osallistuvat sinun albumiisi, huomaavat pian, etteivät he saa tehdä kaikkea. Oma kirja ratkaisee asian. Siinä he päättävät itse, mitä sinne tulee, vaikka se olisi kuva roska-autosta tai sivu täynnä tarroja ilman yhtään kuvaa.

Valitse jotain tukevaa, joka kestää kovaakin käsittelyä. Luonnoskirja paksulla paperilla tai rengaskansio irtonaisilla kartonkiarkeilla toimii hyvin. Rengaskansion etu on, että epäonnistuneen sivun voi ottaa pois ja uusia on helppo lisätä.

Anna lapselle oma pieni laatikko, jossa on muutama valokuva, paperia, tarroja ja hänen itse keräämiään juttuja: lippuja, lautasliinoja, pussi leipomosta. Myös vaatteiden hintalaput ja etiketit tai lahjan rusetti sopivat hyvin. Sopikaa, että autat vain, kun lapsi pyytää. Kirjasta ei ehkä tule kaunis sinun mittapuullasi, mutta se on oikeasti lapsen oma.

Lomapäiväkirja on hyvä ensimmäinen askel. Ota mukaan kansio irtoarkeilla, liimapuikko, sakset, muutama tussi ja kirjekuori lipuille. Piirustus tai kolme lyhyttä lausetta päivässä riittää. Vakiohetki, vaikkapa ruoan jälkeen, auttaa jaksamaan. Älä painosta: väliin jäänyt päivä kuuluu asiaan.

Mitä he siitä oppivat

Skräppäys on muutakin kuin puuhastelua. Leikkaaminen, repiminen, taittelu ja pienten asioiden asettelu tarkasti paikalleen harjoittavat hienomotoriikkaa: käsien ja sormien pieniä liikkeitä, joita lapset tarvitsevat myös kynän pitelemiseen. Lisäksi he voivat oppia keskittymään pidempään yhteen tehtävään.

Vähintään yhtä arvokasta on kertominen. Sivun tekeminen tarkoittaa sen valitsemista, mikä oli tärkeää, ja sen laittamista järjestykseen. Kysy jokaisen kuvan kohdalla, mitä tapahtui, kuka oli mukana ja mikä oli kivointa. Kirjoita vastaukset sanasta sanaan ylös, tai anna lapsen tehdä se itse heti kun hän osaa kirjoittaa. Lause kuten ”sorsa söi minun leipäni ja sitten minä itkin” on kahdenkymmenen vuoden päästä kullanarvoinen.

Pane paino tekemiseen, ei lopputulokseen. Jos lapsi turhautuu, koska jokin ei onnistu niin kuin hän halusi, etsikää ratkaisu yhdessä. Vinoon leikattu kuva voi saada uuden kehyksen, tahrasta voi tulla kukka.

Pidä lasten tarvikkeet erillään

Jos skräppäät itse, tiedät tunteen: kaunein designpaperisi on yhtäkkiä leikattu palasiksi, ja kallis leimamustesi on pöytäliinassa. Pidä siksi erillinen laatikko tai laatikosto, jossa on tarvikkeita, joita lapset saavat käyttää vapaasti.

Siihen voi laittaa:

• paperin ja kartongin jämiä omista varastoistasi
• tarroja, joita et itse enää käytä
• liimapuikon, lastensakset ja muutaman tussin
• värillistä paperia, silkkipaperia ja kuvioreikäleikkurin
• kerättyjä lippuja, etikettejä, nauhanpätkiä ja nappeja (isommille lapsille)

Säilytä omat tarvikkeesi paikassa, josta lapset eivät saa niitä itse. Silloin sinun ei tarvitse skräppäyksen aikana jatkuvasti kieltää, ja lapsesi tietää tarkalleen, mitä saa käyttää. Myös siivoaminen on helpompaa: kaikki lasten laatikosta palaa lasten laatikkoon.

Helppoja projekteja sateiseen iltapäivään

Sinun ei tarvitse suunnitella kokonaista albumia. Muutama idea iltapäivään sisällä:

1. Sivu yhdestä päivästä. Tulosta kolme tai neljä kuvaa retkeltä, anna lapsesi valita ja liimata ne, ja kirjoittakaa yhdessä muutama lause niiden viereen.
2. Kädenjälkikortti. Piirrä lapsesi käden ääriviivat tukevalle paperille, leikkaa se irti ja liimaa korttiin tai sivulle. Tee se joka vuosi, niin näet käsien kasvavan.
3. Paperiköynnös. Leikkaa noin 1,5 × 20 cm:n suikaleita, liimaa ne lenkeiksi toistensa sisään ja käytä palaa sivun reunuksena.
4. Konfetin tekeminen kuvioreikäleikkurilla. Lapset rei’ittävät värillistä paperia ja ripottelevat pyöryläiset liimakohtaan. Hyvää harjoitusta pikku käsille, ja juhlaa tehdä.
5. Sivu jostain, mitä lapsi kerää: simpukoita, kiviä, kastanjoita. Ota niistä kuva ja liimaa se sivulle, ja kirjoita viereen löytöpaikka.
6. ”Tällainen minä olen” -sivu, jossa on lempiruoka, paras ystävä, lempiväri ja piirustus itsestä. Tee se uudelleen joka vuosi.

Pidä hetki lyhyenä, varsinkin pienten lasten kanssa. Mieluummin kaksikymmentä minuuttia iloa kuin tunti kyyneliä.

Säilytä se, mitä he tekevät

Lasten sivut ovat usein täysiä ja hauraita, ja niissä on paksuja liimakerroksia ja irtoilevia tarroja. Laita ne muovitaskuun tai säilytä ne laakeina laatikossa. Jos haluat näyttää niitä myöhemminkin ilman, että alkuperäinen kuluu, skannaa kauneimmat sivut. Scrappdissa voit laittaa ne omalle hyllylle, jotta isovanhemmatkin pääsevät katsomaan.