Mixed media ja gesso: näin aloitat maalien, pastan ja kerrosten kanssa

Maali scrapbook-sivulla tuntuu ensimmäisellä kerralla jännittävältä. Paperi aaltoilee, väri imeytyy tai kaikesta tulee mutaa. Muutamalla perussäännöllä gessosta, kerroksista ja paperista homma rauhoittuu paljon, ja ennen kaikkea se pysyy hauskana.

Mitä mixed media on

Mixed media tarkoittaa kirjaimellisesti sekatekniikkaa eli sekoitettuja materiaaleja. Yhdistät yhdelle sivulle asioita, joita tavallisesti käytetään erikseen: maalia, mustetta, paperia, leimasimia, sapluunoita, lyijykynää, struktuuripastaa ja joskus löytötavaroita, kuten kangasta, pahvia tai pitsiä.

Scrapbookeissa ja journaleissa scrappaajat käyttävät sitä usein kahdella tavalla. Joskus koko sivu on maalattu tausta, jonka päälle tulee kuva tai tekstiä. Joskus se on pieni korostus, kuten läiskä tekstuuria kuvan takana tai muutama roiske otsikon ympärillä. Molemmat ovat mixed mediaa, ja kumpaankin tarvitset saman perustan.

Kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla. Purkki gessoa, kaksi tai kolme tuubia akryylimaalia, purkki texture pastea, sapluuna ja suihkepullo vettä vievät jo pitkälle.

Mitä gesso tekee

Gesso on pohjuste, eräänlainen primer paperille. Se on paksua, kermaista maalia, joka kuivuu hieman karheaksi, mattapintaiseksi kerrokseksi. Sitä on valkoisena, mustana ja läpinäkyvänä.

Gesso tekee kolme asiaa:

• Se vähentää paperin imukykyä. Maali ei imeydy heti kuituihin, vaan jää pinnalle, sekoittuu paremmin ja säilyttää värinsä.
• Se antaa maalille, pastalle ja musteelle tarttumapintaa. Kerrokset pysyvät paremmin paikallaan.
• Se peittää. Ohut kerros valkoista gessoa levottoman taustan tai painetun arkin päällä hillitsee värejä, jolloin seuraavaksi lisäämäsi erottuu paremmin.

Viimeinen kohta on myös pelastusrenkaasi. Jos et ole tyytyväinen sivuun, levität sen päälle kerroksen gessoa ja aloitat alusta. Alla ollut kuultaa joskus vähän läpi, ja juuri se tuo usein syvyyttä.

Koko sivua ei tarvitse aina peittää. Moni scrappaaja levittää gessoa siveltimellä tai vanhalla pankkikortilla epätasaisesti, niin että paperia jää paikoin näkyviin. Myös pahville, chipboardille tai puupohjille gessokerros on hyvä aloitus.

Gessoa voi tehdä myös itse, esimerkiksi sekoittamalla valkoista akryylimaalia, valkoista askarteluliimaa, talkkia ja vettä. Reseptit vaihtelevat, eikä lopputulos ole koskaan täsmälleen sama kuin kaupan gesso, joten kokeile ensin paperinpalaan. Käsittele talkkia varovasti, ettet hengitä pölyä. Sekoita, kunnes paakkuja ei enää ole, ja säilytä kannellisessa purkissa, muuten se kuivuu. Mustalla maalilla saat mustaa gessoa.

Akryylimaali, suihkeet ja texture paste

Akryylimaali on pigmenttiä muovisessa sideaineessa. Kun vesi haihtuu, syntyy kiinteä, vedenkestävä kerros. Siksi se sopii kerroksiin täydellisesti: kuivumisen jälkeen voit työskennellä sen päällä ilman, että alempi kerros liukenee. Haittapuoli on, että se kuivuu nopeasti, myös siveltimeen. Pese sivellin siis heti.

Vedellä ohennettuna akryylimaali muuttuu läpikuultavaksi kuin harso. Ohentamattomana se peittää. Jos haluat työskennellä pidempään märkää märälle, apuna on hidastin (retarder) tai kostea paletti.

Suihkeet ovat nestemäisiä musteita tai maaleja suihkepullossa. Osa reagoi veteen vielä kuivuttuaankin, kuten tunnetut Distress-suihkeet, ja osa kuivuu pysyväksi. Ensimmäisellä tyypillä on mukava leikkiä: suihkutat, lisäät vettä ja annat värien valua toisiinsa. Käytä niitä säästeliäästi, sillä ne ovat hyvin voimakasvärisiä.

Texture paste, suomeksi struktuuripasta tai muotoilupasta, on paksua pastaa, jota levitetään palettiveitsellä tai lastalla, usein sapluunan läpi. Kuivuttuaan siitä jää kohokuvio. Muutama niksi:

• Kiinnitä sapluuna teipinpalalla. Silloin se ei liiku eikä pastaa valu sen alle.
• Älä tasoita pastaa sileäksi. Epätasainen kerros antaa enemmän kohokuviota.
• Jos haluat värillistä tekstuuria, sekoita pastaan vähän akryylimaalia. Pidä seos jämäkkänä, sillä liian ohuen maalin kanssa se painuu kasaan.
• Pese sapluuna ja lasta heti, ennen kuin pasta kovettuu niihin.

Embossing pastea käytetään samalla tavalla. Eikö kotona ole pastaa? Liimaa rypistettyä silkkipaperia sivulle valkoisella askarteluliimalla ja maalaa päälle. Siitäkin syntyy kaunis, epätasainen pinta.

Kerrosten järjestys

Ehdotonta sääntöä ei ole, mutta vakiintunut järjestys säästää paljolta harmilta. Etene karkeasti litteästä ja märästä korkeaan ja kuivaan.

1. Liimaa ensin paperit, pitsit tai muut litteät palat, joiden pitää sulautua taustaan. Mitä nyt liimaat, se maalataan myöhemmin mukana.
2. Levitä kerros gessoa, kokonaan tai aukkoja jättäen. Anna kuivua.
3. Levitä texture pastea, sapluunan läpi tai vapaasti lastalla. Anna kuivua kunnolla; paksulla kerroksella se voi merkistä riippuen kestää tunteja.
4. Lisää väriä ohennetulla akryylillä, suihkeilla tai musteella. Aloita vaaleasta ja etene kohti tummaa.
5. Halutessasi pyyhi väriä pois kostealla liinalla tai vauvanpyyhkeellä. Pastan korkeissa kohdissa valkoinen tulee taas esiin.
6. Korosta kohokuviota kuivasiveltämällä: ihan pikkuinen määrä maalia lähes kuivaan siveltimeen ja kevyesti korkeiden kohtien yli. Valkoinen, kulta tai kontrastiväri näyttää kauniilta.
7. Viimeistele roiskeilla, leimoilla, tekstillä ja halutessasi kuvalla tai embellishmenteillä (koristeilla, kuten tarroilla, kukkasilla tai napeilla).

Vasta lopuksi liimatut embellishmentit erottuvat maalatusta taustasta. Jos liimaat ne aiemmin ja maalaat päälle, ne sulautuvat siihen. Kumpikin käy, se on valinta.

Jos epäröit sommittelua, aseta kaikki paikoilleen kuivana ja ota kuva. Siirtele, ota toinen kuva ja vertaa. Tai lähde hetkeksi pois ja katso uudelleen muutaman tunnin päästä.

Millä paperilla voi työskennellä märkänä

Ohut paperi aaltoilee, repeää tai irtoaa heti, kun siihen tulee vettä. Mixed mediaan kannattaa valita tukeva paperi, joka kestää kosteutta. Hyviä vaihtoehtoja ovat:

• Mixed media -paperi, joka on tehty kuiville ja märille tekniikoille.
• Akvarellipaperi, joka kestää paljon vettä.
• Paksu, sileä cardstock (tukeva, yksivärinen kartonki), jos et työskentele liian märkänä.
• Mixed media -journal, jossa on usein useita paperilaatuja.

Gessokerros tekee paperista vähän tukevamman ja vähemmän imevän, vaikka ohut paperi aaltoileekin edelleen, jos vettä on paljon. Jos työskentelet tavallisessa muistikirjassa, liimaa tarvittaessa kaksi sivua yhteen tai pysyttele kuivissa materiaaleissa. Jos sivu kuitenkin aaltoilee, nosta sen päälle kuivumisen jälkeen muutama painava kirja ja väliin leivinpaperiarkki.

Lisää paperin paksuudesta ja laaduista voit lukea artikkelista paperista, joka ei aaltoile liimasta, maalista ja vedestä.

Roiskeet, valumat ja tekstuuri

Tästä tulee leikkisää. Muutama tekniikka, joka toimii melkein aina:

• Roiskeet: ohenna akryylimaali tai muste juoksevaksi, kasta sivellin siihen ja napauta sitä toista sivellintä tai sormeasi vasten sivun yläpuolella. Vanhalla hammasharjalla ja peukalolla saat hienoja pilkkuja. Anna roiskeiden kuivua ennen seuraavaa kerrosta.
• Valuvat pisarat: laita vähän maalia tai mustetta yläreunaan, suihkuta päälle vettä ja pidä sivua pystyssä. Väri valuu alas noroina. Toista, jos haluat lisää väriä.
• Renkaat: piirrä maalilla tai musteella muutama rengas ja suihkuta päälle vähän vettä. Mitä enemmän vettä, sitä pidemmälle ne leviävät.
• Värilammikot: suihkuta muutama suihke vierekkäin kuivan texture pastan päälle ja lisää vettä. Väri kerääntyy kohokuvion ympärille.
• Leimaus kodin tavaroilla: sieni, vanha pankkikortti, kuplamuovi tai aaltopahvin reuna antavat yllättäviä kuvioita.

Suojaa pöytä vanhalla liinalla tai leivinpaperilla ja pidä talouspaperia käden ulottuvilla. Käytä kerralla muutamaa väriä, mieluiten kaikki lämpimiä tai kaikki viileitä, jotta kokonaisuus ei muutu mutaiseksi. Yksi poikkeava väri korostuksena tekee rauhallisesta sivusta eloisan.

Siinä on mixed median koko salaisuus: kerros kerrallaan, kuivumaan, katsomaan ja taas eteenpäin. Mikä ei miellytä, katoaa uuden gessokerroksen alle.