Valokuvat ja säilytys

Säilytä ne viileässä ja kuivassa paikassa kodin asuintiloissa, mieluiten vaakatasossa ja suoralta auringonvalolta suojassa. Ullakko, kellari, autotalli ja vaja ovat huonoimmat paikat. Lämpö tekee paperista ja liimasta hauraita, ja kosteus houkuttelee hometta ja tuholaisia.

Näistä on apua:

• kaappi sisäseinää vasten, ei lämpöpatterin vieressä eikä ulkoseinää vasten
• huoneenlämpö tai vähän viileämpi
• ilmankosteus suunnilleen 30–50 prosenttia
• paksujen ja painavien albumien säilytys vaakatasossa
• sopivan kokoinen laatikko suojaamaan pölyltä ja valolta

Suuret lämpötilan ja kosteuden vaihtelut tekevät enemmän vahinkoa kuin paikka, joka ei ole ihanteellinen mutta pysyy tasaisena.

Lue myös: Skräppikirjan säilytys: paikka, lämpötila ja kosteus

Polypropeeni (PP), polyesteri (PET, tunnetaan myös nimellä Mylar) ja polyeteeni (PE) ovat turvallisia. Vältä PVC:tä: siitä irtoaa ajan myötä aineita, jotka saavat kuvat värjääntymään ja tarttumaan kiinni. PVC:n tunnistaa usein voimakkaasta muovin hajusta ja pehmeästä, vähän tahmeasta tuntumasta. Jos taskussa ei lue, mistä muovista se on tehty, älä oleta, että se on turvallinen.

Kiinnitä huomiota myös kosteuteen. Kosteassa tilassa kuvat voivat tarttua mihin tahansa muoviin. Laita siis taskuun vain kuivia kuvia, äläkä koskaan säilytä niitä solmitussa muovipussissa. Sinne jää kosteutta, ja kuva haalistuu nopeammin.

Lue myös: Sivusuojat: mikä muovi on turvallista valokuvillesi

Käytä valokuvakulmia. Silloin kuvaan ei tule liimaa, ja voit aina ottaa sen albumista pois. Valitse kulmat, jotka on tehty hapottomasta paperista tai turvallisesta muovista, kuten polypropeenista.

Jos haluat silti liimata, valitse hapoton, valokuville turvallinen liima. Liimaa vain sellaisia vedoksia, jotka sinulla on myös digitaalisena tai negatiivina. Ainutlaatuisia vanhoja kuvia ei kannata liimata koskaan.

Vältä:

• tavallista teippiä ja kaksipuolista teippiä, jossa ei lue ”valokuville turvallinen”
• niittejä, paperiliittimiä ja kuminauhoja
• tavallista askarteluliimaa ja kumiliimaa

Teippi värjääntyy, ja sitä irrottaessa kuvapinta voi lähteä mukana.

Lue myös: Mitä liimaa valokuville, paperille ja koristeille

Hapoton tarkoittaa, että paperin tai kartongin pH on valmistushetkellä 7 tai enemmän eli se on neutraali tai lievästi emäksinen. Hapan paperi kellastuu, haurastuu ja voi siirtää happoa sitä vasten oleviin kuviin.

Hapottomuus kertoo vain paperin valmistushetken tilanteesta. Ligniiniä sisältävä paperi voi happamoitua vuosien kuluessa. Siksi hyvissä albumeissa ja papereissa lukee usein myös ”ligniinitön” tai ”puskuroitu”.

Kaikessa, mikä on suoraan kuvaa vasten, kuten albumin sivuissa, taskuissa ja kulmissa, hapottomuus on vähimmäisvaatimus. Kauempana kuvista olevissa koristeissa sillä ei ole yhtä suurta merkitystä, vaikka happo voikin levitä sivulla.

Lue myös: Hapoton ja ligniinitön paperi: mitä se tarkoittaa ja milloin sillä on väliä

Kyllä, etenkin vanhat. Itsekiinnittyvien albumien eli niin sanottujen magneettialbumien sivuilla on liimakerros kalvon alla, joka on yleensä PVC:tä. Vuosien kuluessa liima värjääntyy, imeytyy kuvaan ja kuvat jäävät pysyvästi kiinni. Alla oleva kartonki on usein hapanta.

Jos sinulla on tällainen albumi:

• skannaa tai kuvaa ensin jokainen sivu sellaisenaan
• yritä irrottaa kuvat niin kauan kuin se vielä onnistuu
• jos se ei onnistu, älä väkisin, vaan säilytä skannaus varmuuskopiona

Uudet itsekiinnittyvät albumit, joissa lukee ”valokuville turvallinen”, ovat parempia kuin vanhat. Valokuvakulmat tai taskusivut ovat silti turvallisempi valinta.

Lue myös: Vanhat magneettialbumit ja mustat valokuva-albumit talteen ehjinä

Skannaa tavalliset vedokset vähintään 300 dpi:n tarkkuudella. Valitse 600 dpi pienille kuville, jotka haluat tulostaa isompana tai joita haluat zoomata. Diat ja negatiivit ovat niin pieniä, että tarkkuutta on nostettava paljon, usein 2 400 dpi:hin tai enemmän.

Lisäksi:

• tallenna päätiedostot TIFF- tai PNG-muodossa, koska ne eivät menetä laatua, ja tee jakamista varten JPEG-kopiot
• skannaa myös kääntöpuoli, jos siihen on kirjoitettu jotain
• puhdista skannerin lasi pölystä ennen kuin aloitat
• säilytä skannaukset vähintään kahdessa paikassa

Skannaa mieluummin suuremmalla resoluutiolla kuin luulet tarvitsevasi. Hauras kuva kannattaa skannata vain kerran.

Lue myös: Vanhojen albumien digitointi niitä vahingoittamatta

Laske 300 pikseliä tulosteen tuumaa (2,54 cm) kohden. Silloin päädyt suunnilleen tähän:

• 10 × 15 cm: 1 181 × 1 772 pikseliä
• 13 × 18 cm: 1 535 × 2 126 pikseliä
• A4 (21 × 29,7 cm): 2 480 × 3 508 pikseliä
• 30 × 30 cm (12 × 12 tuumaa): 3 600 × 3 600 pikseliä

Jos et ihan yllä siihen, albumikuvaan riittää usein hyvin 200 pikseliä tuumalle.

Useampi pikseli ei automaattisesti tarkoita tarkkaa kuvaa. Liike-epäterävyys tai huonosti tarkennettu kuva näkyy tulosteessa päinvastoin vielä selvemmin. Katso siis kuvaa 100 prosentin koossa ennen kuin tilaat tulosteen.

Lue myös: Valokuvien tulostus scrapbookiin: kotona vai kuvapalvelussa

Ei. Hapottomuus kertoo paperin happamuudesta nyt, ligniinittömyys siitä, mitä myöhemmin tapahtuu. Ligniini on puusta peräisin oleva aine, joka tekee paperista lujaa. Valon ja ilman vaikutuksesta ligniini hajoaa ja syntyy happoja. Siksi sanomalehtipaperi kellastuu niin nopeasti.

Paperi voi siis olla ostohetkellä hapotonta ja silti sisältää ligniiniä. Vuosien päästä se happamoituu kuitenkin. Albumeihin ja kuvia vasten olevaan paperiin kannattaa valita molemmat: hapoton ja ligniinitön. Jos pakkauksessa lukee vain ”hapoton”, et voi olla varma, onko paperi myös ligniinitöntä.

Lue myös: Hapoton ja ligniinitön paperi: mitä se tarkoittaa ja milloin sillä on väliä

Se tarkoittaa, että valmistaja pitää tuotetta sopivana pitkäaikaiseen säilytykseen, mutta termi ei ole suojattu. Ei ole virallista standardia sille, mitä saa kutsua nimellä ”archival”, ”museolaatu” tai ”valokuville turvallinen”.

Katso siksi konkreettisia merkintöjä:

• paperissa ja kartongissa hapoton ja ligniinitön
• muovin laatu: polypropeeni, polyesteri tai polyeteeni
• PAT eli Photographic Activity Test (ISO 18916)

PAT on tunnustettu testi, joka selvittää, reagoiko materiaali valokuvien kanssa. Testin läpäissyttä tuotetta voi kutsua valokuville turvalliseksi, vaikka testi ei kerro mitään happamuudesta tai ligniinistä. Tavallisissa sivuissa siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Perintökuvissa PAT on hyvä nyrkkisääntö.

Lue myös: Hapoton ja ligniinitön paperi: mitä se tarkoittaa ja milloin sillä on väliä

Toimi varovasti ja kärsivällisesti. Jos irrotus ei onnistu ilman voimaa, jätä kuva paikalleen. Revennyt kuva on menetetty, kiinni tarttuneen kuvan voi aina skannata.

Kokeile tätä, tässä järjestyksessä:

• skannaa ensin koko sivu
• työnnä ohut metallinen tai teflonlasta kuvan kulman alle ja etene hyvin hitaasti
• itsekiinnittyvissä albumeissa toimii vahaamaton hammaslanka, jota vedät kuvan alta kuin sahaa
• hiustenkuivaaja pienimmällä teholla ja kauempaa voi pehmentää vanhaa liimaa hieman; älä pidä sitä pitkään yhdessä kohdassa

Älä koskaan käytä vettä tai liuottimia. Jos arvokas kuva on todella kiinni, kysy neuvoa konservaattorilta.

Lue myös: Näin irrotat liimatut valokuvat vanhasta albumista turvallisesti

Se riippuu albumista. Ota ne pois, jos albumi itse vahingoittaa kuvia, kuten PVC-kalvollinen itsekiinnittyvä albumi tai albumi, joka hajoaa tai homehtuu. Jätä ne paikalleen, jos albumi itsessään kertoo jotain. Isovanhempiesi albumi on kuvateksteineen, järjestyksineen ja asetteluineen arvokas kokonaisuutena.

Jälkimmäisessä tapauksessa suojaat albumin sen sijaan, että purkaisit sen:

• skannaa jokainen sivu
• laita hapottomat välipaperit sivujen väliin
• säilytä albumi vaakatasossa sopivassa laatikossa

Jos epäröit, jätä kuvat paikalleen. Pois ottaminen onnistuu myöhemminkin, mutta kaikkea ei voi palauttaa ennalleen.

Lue myös: Vanhat magneettialbumit ja mustat valokuva-albumit talteen ehjinä

Skannaa tai kuvaa kaikki ennen kuin irrotat tai siirrät mitään. Silloin sinulla on kopio, jos jokin menee pieleen, ja tiedät myöhemmin tarkalleen, miltä sivut näyttivät.

Sen jälkeen:

• katso, mikä on vialla: irtonaiset sivut, kellastunut liima, home, kiinni tarttuneet kuvat
• kirjoita ylös, mitä tiedetään siitä, keitä kuvissa on, missä ja milloin, niin kauan kuin suvussa on vielä joku, joka muistaa
• säilytä alkuperäinen järjestys
• päätä tavoitteesi: pelkkä turvallinen säilytys, digitointi vai uusi albumi

Nyrkkisääntö: älä aiheuta vahinkoa. Albumi turvassa laatikossa on parempi kuin puoliksi korjattu albumi täynnä teippiä.

Lue myös: Vanhat magneettialbumit ja mustat valokuva-albumit talteen ehjinä

Kuvaa se ylhäältä päin, sivut ylöspäin. Älä paina sitä auki skannerin lasia vasten, koska selkä voi murtua ja irtonaiset kuvat voivat liikkua.

Näin teet sen:

• avaa albumi pehmeälle alustalle ja tue molemmat puolet, esimerkiksi rullalle käärityillä pyyhkeillä, ettei se aukea enempää kuin on tarpeen
• aseta kamera tai puhelin jalustalle suoraan sivun yläpuolelle
• kuvaa tasaisessa päivänvalossa tai kahden sivulta vinosti valaisevan lampun avulla, ilman salamaa
• tarkista, että jokainen kuva on tarkka

Irtonaiset kuvat, jotka voit turvallisesti ottaa pois, skannaat sen jälkeen erikseen tasoskannerilla.

Lue myös: Vanhojen albumien digitointi niitä vahingoittamatta

Koska tuloste on paljon puhelimen näyttöä suurempi, eikä kuvassasi ole siihen tarpeeksi pikseleitä. Puhelimessa pikselit ovat hyvin tiheässä, joten pieni määrä ei näy. Tulosteessa samat pikselit levittyvät suuremmalle alalle, ja yhtäkkiä näet, mitä puuttuu.

Ominaisuuksissa näkyvä luku 72 dpi ei kerro tässä paljon. Ratkaisevaa on pikselien kokonaismäärä. Kuvan, joka on 4 000 × 3 000 pikseliä ja merkitty 72 dpi:ksi, voi hyvin tulostaa, mutta 800 × 600 pikselin kuvaa ei, merkitään sen kohdalle mitä tahansa.

Usein kuva on lähetetty pikaviestisovelluksella tai somen kautta. Ne pienentävät kuvia reilusti. Pyydä alkuperäinen tiedosto, tai pyydä lähettämään se täysikokoisena sähköpostilla tai isojen tiedostojen siirtopalvelulla.

Lue myös: Valokuvien tulostus scrapbookiin: kotona vai kuvapalvelussa

Anna sen kuivua mahdollisimman pian kuvapuoli ylöspäin viileässä tilassa, jossa ilma liikkuu hieman. Mitä kauemmin kuva on märkä, sitä suurempi on homeen ja tahmeaksi muuttuvan kuvapinnan riski.

• huuhtele muta varovasti pois puhtaalla, kylmällä vedellä
• älä koske kuvapuoleen äläkä laita sen päälle mitään
• ota kuvat pois taskuista ja albumista ja levitä ne erikseen vierekkäin
• älä irrota toisiinsa tai lasiin tarttuneita kuvia, jos tunnet vastusta
• älä käytä hiustenkuivaajaa tai lämmitintä

Jos kuivaus ei onnistu vuorokauden tai kahden sisällä, esimerkiksi vesivahingon jälkeen, pakasta kuvat, kukin erikseen pakattuna. Konservaattori voi käsitellä ne myöhemmin.

Mieluummin ei. Teippi värjääntyy, liima imeytyy paperiin, ja irrotettaessa mukana lähtee usein pala kuvapintaa. Laminointia ei voi perua: kalvo jää pysyvästi kiinni kuvaan.

Parempi vaihtoehto:

• laita revennyt kuva polyesteri- tai polypropeenitaskuun, jotta palat pysyvät yhdessä
• skannaa kuva ja korjaa repeämä digitaalisesti kuvankäsittelyohjelmassa; korjatun version voit tulostaa uudelleen
• säilytä albumi, jossa on irtonaisia tai revenneitä sivuja, vaakatasossa laatikossa

Jos kuva on arvokas, konservaattori voi korjata repeämän materiaaleilla, jotka voi myöhemmin poistaa, kuten japaninpaperilla ja vehnätärkkelysliisterillä.

Lue myös: Näin korjaat virheen skräppisivulla

Muutaman vuoden ajan se ei ole katastrofi, mutta pitkällä aikavälillä kyllä. Tavallinen pahvi on usein hapanta ja sisältää ligniiniä. Se kellastuu ja siirtää happoa kuviisi. Kuminauhat, paperiliittimet ja liimareunaiset kirjekuoret pahentavat asiaa.

Pitkäaikaiseen säilytykseen paremmin sopii:

• hapoton ja ligniinitön arkistolaatikko ilman reikiä tai kahvoja, ettei sisään pääse pölyä ja valoa
• kuvat pystyssä tai aiheittain pinoissa, välissä hapottomat välilehdet
• viileä ja kuiva paikka kotona, ei suoraan lattialla

Muovinen säilytyslaatikko ei ole hyvä korvike, koska sinne voi jäädä kosteutta.

Lue myös: Näin säilytät paperikuvat tuleville vuosikymmenille

Puhtain ja kuivin käsin, reunoista ja mahdollisimman vähän. Sormien rasva ja suola jättävät ajan myötä tahroja kuvapintaan.

• älä nosta kuvaa yhdestä kulmasta, vaan tue sitä koko kämmenellä tai kartonginpalalla
• älä kirjoita kääntöpuolelle kuulakärkikynällä, koska jälki painuu läpi ja voi tahrata; käytä pehmeää lyijykynää
• älä syö tai juo lähistöllä

Puuvillahanskoja suositellaan usein, mutta niillä tunnet vähemmän ja pudotat kuvan helpommin. Jos käyt läpi paljon arvokkaita kuvia, nitriilikäsineet ovat hyvä vaihtoehto.

Lue myös: Näin säilytät paperikuvat tuleville vuosikymmenille

Noudata 3-2-1-sääntöä: kolme kopiota kahdella eri tallennustavalla, joista yksi eri paikassa. Esimerkiksi tietokoneella, ulkoisella kiintolevyllä ja pilvessä.

Hyvä tietää:

• ulkoinen kiintolevy (HDD) on teratavua kohden edullinen ja sopii arkistoksi; SSD on nopeampi mutta kalliimpi
• muistitikku on tarkoitettu tiedostojen siirtämiseen, ei niiden säilyttämiseen vuosia
• käynnistä kaapissa oleva levy vähintään kerran vuodessa ja tarkista, että kaikki on vielä tallessa
• kerro jollekulle suvussasi, missä tiedostosi ovat ja miten niihin pääsee käsiksi

Pilvitallennus suojaa tulipalolta ja varkaudelta, mutta maksaa yleensä kuukausittain.

Lue myös: Digitaaliset kitit, sivut ja kuvat järjestykseen ja turvaan

Kun albumi tai kuva on niin vahingoittunut, ettei hyvä säilytys enää riitä, ja se on sinulle rakas. Esimerkiksi home, murenevat sivut, lasiin tai toisiinsa tarttuneet kuvat tai murentuva nahkakansi.

Ero:

• säilyttävän suojaamisen teet itse: turvallinen säilytys, skannaus, välipaperit ja hyvän paikan valinta
• konservointi on paperin, kirjojen tai valokuvien konservaattorin tekemä käsittely

Useimmille sukualbumeille suojaaminen riittää. Käsittely tehdään aina tapauskohtaisesti, ja siksi se on lähinnä sitä yhtä korvaamatonta kuvaa tai albumia varten. Älä sillä välin tee mitään, mitä et voi perua, kuten liimaa, laminoi tai puhdista vedellä.

Puskuroitu paperi sisältää emäksistä ainetta, yleensä kalsiumkarbonaattia. Se neutraloi myöhemmin syntyviä tai ympäristöstä tulevia happoja, joten paperi pysyy hapottomana pidempään.

Useimmille kuville sekä lehtileikkeille, todistuksille ja muille papereille puskuroitu materiaali sopii hyvin ja on usein jopa parempi. Joillekin vanhoille kuvatyypeille, kuten sinikopioille (syanotypioille) ja albumiinivedoksille, suositellaan puskuroimatonta hapotonta materiaalia.

Jos olet epävarma arvokkaan vanhan kuvan kohdalla, valitse puskuroimaton materiaali tai materiaali, joka on läpäissyt PAT-testin (Photographic Activity Test).

Lue myös: Hapoton ja ligniinitön paperi: mitä se tarkoittaa ja milloin sillä on väliä

Aloita karkealla jaolla vuoden tai tapahtuman mukaan, ja tee valinnat vasta sen jälkeen. Älä yritä lajitella kaikkea täydellisesti kerralla.

Tämä tapa toimii monelle scrappaajalle:

• digitaalisesti: yksi kansio vuotta kohden, alikansiot kuukausittain tai tapahtumittain ja nimet, jotka alkavat päivämäärällä, kuten ”2023-07 Lomamatka Ranska”
• poista kaksoiskappaleet ja epäonnistuneet kuvat saman tien
• valitse jokaisesta tapahtumasta muutama suosikki, jotka haluat tulostaa
• säilytä tulosteet hapottomassa laatikossa, jossa on välilehdet vuosittain tai teemoittain

Pidä uudet kuvat tästä lähtien järjestyksessä, ja pura vanhaa rästiä pienissä paloissa.

Lue myös: Näin järjestät kuvasi ennen kuin alat skräpätä

Kumpikin käy; kyse on lähinnä mausta ja käyttötarkoituksesta. Kiiltävä antaa syvemmät värit ja enemmän kontrastia, matta näyttää rauhallisemmalta eikä heijasta valoa.

Scrapbookiin moni scrappaaja valitsee matan tai puolikiiltävän (kutsutaan myös satiiniksi tai lusteriksi):

• sormenjäljet näkyvät vähemmän
• niihin on helpompi kirjoittaa tai leimata
• ne heijastavat vähemmän, myös sivutaskun takana

Kiiltävä näyttää kauniilta kirkkaissa, värikkäissä kuvissa ja silloin, kun kuva on sivun katseenvangitsija.

Lue myös: Valokuvien tulostus scrapbookiin: kotona vai kuvapalvelussa

Kyllä. Negatiivissa on usein enemmän yksityiskohtia ja väri-informaatiota kuin vedos tai ensimmäinen skannaus näyttää. Paremmalla skannerilla tai ohjelmistolla saatat myöhemmin saada siitä enemmän irti. Lisäksi se on ylimääräinen varmuuskopio, jos digitaaliset tiedostot katoavat.

Säilytä negatiivit:

• polyesteri-, polypropeeni- tai polyeteenitaskuissa tai hapottomissa paperitaskuissa
• ei PVC:ssä
• viileässä, kuivassa ja pimeässä, erillään vedoksista
• niin, että pakkaukseen on merkitty lyijykynällä vuosi tai tapahtuma

Käsittele niitä vain reunoista.

Lue myös: Näin säilytät paperikuvat tuleville vuosikymmenille

Usein kyllä, etenkin jos kuvat ovat vastakkain tai hapanta paperia vasten. Välipaperi estää kuvia tarttumasta toisiinsa, mustetta ja liimaa tarttumasta toiseen sivuun ja happoa siirtymästä sivulta toiselle.

Laita välipaperit, kun albumissa on:

• mustia tai ruskeita sivuja, jotka ovat yleensä happamia
• sivuja, joissa on teippiä, liimajäämiä tai liimattuja lehtileikkeitä
• kellastuneita, haalistuneita tai hopeisesti hilseileviä kuvia

Käytä hapotonta imupaperia tai hapotonta pergamiinia sivun kokoon leikattuna. Varo, ettei albumista tule liian paksu: selkä, joka painuu auki, hajoaa myös. Laita niitä silloin vain kaikkein haurailmpien sivujen väliin.

Lue myös: Vanhat magneettialbumit ja mustat valokuva-albumit talteen ehjinä

Aloita suvusta. Näytä kuvia vanhemmille sukulaisille ja kirjoita heti ylös, mitä he kertovat. Etsi sen jälkeen vihjeitä itse kuvasta:

• kääntöpuoli: nimet, päivämäärät, valokuvaamon nimi tai kehityslaboratorion leima
• koko, paperityyppi ja reunat, jotka kertovat aikakaudesta
• vaatteet, kampaukset, autot ja liikkeiden julkisivut
• kuvat, joiden henkilöt tiedät, vertailukohdaksi

Myös sanomalehdet, yhdistysten lehdet, koulujen vuosikirjat sekä kuntien ja seurakuntien arkistot voivat auttaa. Paikallishistorian tai sukututkimuksen ryhmissä ihmiset vastaavat usein mielellään. Kirjoita löytämäsi tiedot lyijykynällä kääntöpuolelle tai erilliselle kortille.

Lue myös: Kuka vanhassa valokuvassa on, ja milloin se on otettu

Yleensä happaman paperin, valon ja lämmön takia. Halpa puumassasta tehty paperi sisältää ligniiniä, joka hajoaa hapoiksi. Siksi paperi kellastuu ja haurastuu, ja happo imeytyy sitä vasten oleviin kuviin. Ennen albumeissa oli usein mustat sivut: niissä värimuutokset näkyivät vähemmän ja mustavalkokuvat pääsivät hyvin esiin.

Myös itse kuva muuttuu. Vanhat värikuvat haalistuvat ja muuttavat sävyään ajan myötä, ja valo, lämpö, liimajäämät ja PVC-kalvo nopeuttavat sitä.

Sitä voi ehkäistä hapottomilla ja ligniinittömillä materiaaleilla, pitämällä kuvat poissa suorasta auringonvalosta ja säilyttämällä ne viileässä, kuivassa ja tasaisessa paikassa.

Lue myös: Miksi valokuvat kellastuvat ja miten sen voi estää