Mitä on skräppäys, ja mikä muoto sopii sinulle
30 × 30 cm:n albumista vanhoja kirjekuoria täynnä olevaan junk journaliin: mitä skräppäys on, mistä sana tulee ja mikä muoto sopii sinulle.

Scrapbook on kirja, johon säilöt valokuvia ja pieniä muistoja, muutaman sanan kera ja vähän koristeita ympärillä. Se kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin. Muotoja on kuitenkin nykyään niin paljon, että on vaikea hahmottaa, mikä on mitäkin. Tästä luet, mitä skräppäys on, miten eri muodot toimivat ja mikä niistä sopii sinulle.
Mitä skräppäys on
Skräppäys on sellaisen kirjan tekemistä, johon muistot kootaan yhteen. Yleensä keskiössä ovat valokuvat, joita täydentävät säästämäsi tavarat ja muutama lause siitä, mitä tapahtui. Jokainen sivu on pieni kokonaisuus: valitset kuvat, paperit ja koristeet niin, että ne kertovat yhdessä yhden hetken.
Tiukkoja sääntöjä ei ole. Yksi kirja on selkeä ja rauhallinen, ja siinä on paljon tyhjää tilaa ja yksi iso kuva. Toinen on täynnä paperikerroksia, leimoja ja tarroja. Kumpikin on skräppäystä.
Mistä sana tulee
Englannin scrap tarkoittaa silppua, tähdettä tai leikettä. Scrapbook on siis kirjaimellisesti leikekirja. Hollanniksi siitä puhuttiin pitkään yksinkertaisesti nimellä plakboek eli liimakirja.
Tällaisia kirjoja on ollut olemassa vuosisatoja. Niihin liimattiin sanomalehtileikkeitä, kirjeitä, runoja, reseptejä ja pääsylippuja, usein tiedon säilyttämiseksi. Kun valokuvat 1800-luvun lopulla tulivat tavallisten perheiden ulottuville, kirjat siirtyivät vähitellen kohti henkilökohtaisia muistoja.
Skräppäys sellaisena kuin sen nyt tunnemme, erikoispapereineen, tarroineen ja albumeineen, syntyi 1980-luvulla Yhdysvalloissa. Siellä siitä kasvoi 1990-luvulla suuri harrastus. Siksi alalla on myös paljon englanninkielisiä termejä. Kun nykyään puhutaan skräppäyksestä, tarkoitetaan yleensä koristeltua, kuvia täynnä olevaa kirjaa eikä kansiota, jossa on lehtiartikkeleita.
Mitä siihen laitetaan
Valokuvat ovat usein pohjana, mutta kaiken ei tarvitse olla kuvia. Esimerkiksi:
- liput konserttiin, museoon tai junamatkalle
- postikortit, onnittelukortit ja pikkulaput
- ruokalista, pala karttaa tai etiketti
- lasten piirustukset ja asiat, jotka he sanoivat sanasta sanaan
- kuivattu kukka tai lehti
- oma tekstisi eli journaling: se, mitä kirjoitat kuvien yhteyteen
Niiden ympärillä käytät papereita ja embellishmentsejä, eli koristeita: se on yhteisnimitys kaikelle, millä sivua koristellaan, kuten tarroille, leimoille, washi-teipille, napeille ja nauhoille. Paperi on yleensä kartonkia (cardstock, tukevaa yksiväristä paperia) ja kuviollista designpaperia.
Kirjoita aina ylös päivämäärä, paikka ja nimet. Sen, minkä nyt tiedät itsestään selvästi, olet kymmenen vuoden päästä unohtanut. Pelkistetty sivu, jossa nämä tiedot ovat, on myöhemmin arvokkaampi kuin upea sivu ilman niitä. Ja vanhoja sanomalehtileikkeitä ei kannata liimata sellaisenaan, sillä sanomalehtipaperi kellastuu ja haurastuu. Kopio hapottomalle paperille ajaa saman asian.
Kenelle sen teet
Useimmat skräppääjät tekevät kirjansa itselleen ja perheelleen. Vuosi lasten kanssa, remontti, ensimmäiset kuukaudet koiran kanssa. Se on tapa pitää kiinni omasta tarinasta, myös niitä varten, jotka lukevat sen myöhemmin.
Scrapbook on myös kaunis lahja esimerkiksi häihin, läksiäisiin tai syntymäpäiville. Jotkut tekevät sukukirjan isovanhempien vanhoista kuvista, jotta tarinat eivät katoa.
Ja rehellisesti sanottuna: moni skräppääjä tekee sitä ennen kaikkea tekemisen itsensä vuoksi. Ilta pöydän ääressä paperin ja saksien kanssa, muisto, joka palaa mieleen tehdessä. Se ilo painaa yhtä paljon kuin valmis kirja.
Ero valokuva-albumiin
Tavalliseen valokuva-albumiin laitetaan kuvia peräkkäin, korkeintaan päivämäärän kera. Albumi säilyttää kuvia.
Scrapbook kertoo kuvien takana olevan tarinan. Et valitse kaikkia syntymäpäivien neljääkymmentä kuvaa, vaan kolme, jotka kertovat olennaisen, ja niiden viereen kutsukortin ja muutaman lauseen siitä, ketä paikalla oli ja mitä tapahtui. Mietit, miltä sivu näyttää. Siksi selaillessasi näet jälkikäteen paitsi sen, mitä oli, myös sen, miltä se tuntui.
Painatettava kuvakirja on vähän siltä väliltä: kuvat on valittu ja aseteltu, mutta paperin ja säästettyjen pikkutavaroiden kosketeltavuus puuttuu.
Klassinen albumi
Tätä useimmat ajattelevat. Standardi on 30,5 × 30,5 cm:n (12 × 12 tuumaa) sivu, ja siihen kokoon on myynnissä eniten papereita. Myös pienemmät, noin 20 × 20 cm:n (8 × 8 tuumaa) neliömäiset albumit ovat yleisiä, samoin A4.
Työskentelet layout kerrallaan: layout on yhden sivun sommitelma. Kaksi vierekkäistä sivua on nimeltään aukeama eli spread. Sivut laitetaan usein muovitaskuihin, rengaskansioon tai ruuvialbumiin. Rengaskansiossa aukeaman keskelle jää reilu sauma, ruuvialbumissa sivut ovat lähes kiinni toisissaan.
Minialbumi
Minialbumi on pieni, usein noin 15 × 15 cm (6 × 6 tuumaa) tai vielä pienempi, ja se käsittelee yleensä yhtä aihetta: viikonloppumatkaa, kesää, ystävyyttä. Siinä on usein läppiä, pieniä kirjekuoria ja kortteja, joita voi vetää esiin.
Etuna on, että saat sen oikeasti valmiiksi. Siksi se on hyvä ensimmäinen askel ja ihana lahja.
Pocket scrapbooking
Tässä käytetään muovitaskuja, jotka on jaettu lokeroihin. Jokaiseen lokeroon liu'utetaan kuva tai tekstikortti, usein kooltaan noin 10 × 15 cm ja 7,5 × 10 cm. Leikata ja liimata tarvitsee vain vähän, joten se käy nopeasti. Tunnetuin järjestelmä on Project Life.
Tämä muoto on suosittu niiden keskuudessa, jotka haluavat tallentaa tavallista arkea viikko tai kuukausi kerrallaan suunnittelematta jokaista sivua kokonaan.
Junk journal
Junk journal tehdään yleensä itse paperista, joka muuten päätyisi roskiin: vanhoista kirjekuorista, poistokirjojen sivuista, pakkauksista, kuiteista, teepusseista. Kirja on täynnä kerroksia, taskuja, lappuja ja väliin pistettyjä kortteja, usein hieman kuluneen, vintage-henkisen näköisenä.
Kuvia saa olla, mutta ei ole pakko. Junk journalissa on yhtä lailla kyse keräilystä, sitomisesta ja ilosta, jota menneisyyden paperi tuo.
Art journal
Art journal on eräänlainen kuvallinen päiväkirja. Siinä käytetään maalia, gessoa (pohjustetta), kollaasia, sapluunoita, leimoja ja tekstiä. Kyse on vähemmän muistojen säilyttämisestä ja enemmän siitä, että ilmaiset, mitä ajattelet tai tunnet. Tekeminen on tärkeämpää kuin lopputulos.
Koska mukana on märkiä materiaaleja, tarvitset tukevaa paperia, joka ei aaltoile. Art journaling liukuu sujuvasti mixed mediaan, jossa käytetään sekaisin kaikenlaisia materiaaleja.
Digitaalinen ja hybridi
Digitaalisessa skräppäyksessä sivut tehdään tietokoneella tai tabletilla. Paperit, tarrat ja muut koristeet ovat silloin kuvatiedostoja, joita voi siirrellä, leikata ja suurentaa loputtomasti. Pöydälle ei tule sotkua eikä hyllytilaa tarvita, ja sivut voi myöhemmin tulostaa tai teettää niistä kuvakirjan.
Hybridiskräppäys yhdistää molemmat. Suunnittelet esimerkiksi otsikon tai kortin tietokoneella, tulostat sen ja liimaat sen paperisivulle.
Onko skräppäys vielä suosittua?
Vuosituhannen vaihteessa skräppäys oli Yhdysvalloissa villitys, jolla oli omat kauppansa, messunsa ja lehtensä. Kun kuvista tuli digitaalisia ja ne jäivät puhelimeen, into hiljeni.
Kadonnut se ei ole, vaan se on muuttanut muotoaan. Junk journalit, art journalit, pocket-albumit ja koristellut päiväkirjat houkuttelevat uusia ihmisiä, ja esimerkiksi japanilaisilla paperitarvikkeilla on paljon ystäviä. Monella on puhelimessaan tuhansia kuvia, joita hän katsoo harvoin. Muutaman niistä tulostaminen ja sivun tekeminen tuntuu silloin taas erityiseltä.
Mikä muoto sopii sinulle?
Parasta muotoa ei ole, mutta on muoto, joka sopii elämääsi. Muutama suunta:
- Aikaa on vähän, mutta haluat tallentaa arkea: pocket scrapbooking.
- Rakastat paperia ja palapelimäistä rauhallista työskentelyä ison sivun parissa: klassinen albumi.
- Haluat ensin saada jotain valmiiksi, tai etsit lahjaa: minialbumi.
- Säästät kaiken ja pidät kuluneesta, kerroksellisesta tyylistä: junk journal.
- Haluat ennen kaikkea työskennellä vapaasti maalin ja kuvan kanssa: art journal.
- Tilaa on vähän, tai teet mieluummin ruudulla: digitaalinen tai hybridi.
Sinun ei tarvitse valita lopullisesti. Monella skräppääjällä on hyllyssä albumi, lomaa varten minialbumi ja journal siinä välissä. Aloita siitä, mitä sinulla jo on, valitse yksi hetki ja tee siitä yksi sivu.
Kysymyksiä aiheesta
Mitä on skräppäys?
Skräppäys on sellaisen kirjan tekemistä, johon kokoat valokuvia, säästettyjä pikkutavaroita ja muutaman oman lauseen. Jokainen sivu on pieni kokonaisuus, joka kertoo yhden hetken.
Mikä ero on scrapbookilla ja valokuva-albumilla?
Valokuva-albumiin laitetaan kuvia peräkkäin. Scrapbook kertoo niiden takana olevan tarinan: valitset muutaman kuvan, lisäät säästettyjä pikkutavaroita ja tekstiä ja sommittelet sivun.
Millaisia skräppäyksen muotoja on?
Tunnetuimmat ovat klassinen albumi, minialbumi, pocket scrapbooking, junk journal, art journal sekä digitaalinen tai hybridiskräppäys.
Mistä sana scrapbook tulee?
Englannin scrap tarkoittaa silppua tai leikettä, joten scrapbook on kirjaimellisesti leikekirja. Hollanniksi siitä puhuttiin pitkään nimellä plakboek eli liimakirja.


