Monivuotinen päiväkirja: joka päivä muutama rivi

Tavallinen päiväkirja vaatii joka ilta tyhjän sivun. Monivuotinen päiväkirja vaatii vain muutaman rivin. Ja samalla kun kirjoitat ne, luet niiden yläpuolelta, mitä teit täsmälleen vuotta aiemmin samana päivänä. Tämän pienen eron takia se on monelle ensimmäinen päiväkirja, jota he oikeasti jaksavat pitää.

Mikä on monivuotinen päiväkirja

Monivuotisessa päiväkirjassa jokaisella päivämäärällä on yksi sivu. Sivulla on kolme, viisi tai kymmenen pientä ruutua allekkain, yksi jokaiselle vuodelle. Tänä vuonna kirjoitat 14. maaliskuuta ylimpään ruutuun. Ensi vuonna avaat saman sivun ja kirjoitat sen alla olevaan ruutuun, vanha tekstisi suoraan yläpuolella.

Kirjan kannessa ei siis ole vuosilukua. Voit aloittaa milloin haluat, mistä päivästä tahansa, ja kirjoitat vuosiluvun itse ruutuihin. Vuoden päästä olet taas aloitussivullasi ja käyt kirjan uudelleen läpi, kunnes kaikki ruudut ovat täynnä.

Koska jokaisella päivällä on vain yksi sivu, viiden tai kymmenen vuoden päiväkirja ei välttämättä ole paljon paksumpi kuin tavallinen päiväkirja, jossa on sivu päivää kohti. Ruudut vain pienenevät sitä mukaa, mitä useampi vuosi sivulle pitää mahtua.

Malleja on muitakin. Joissakin kirjoissa on kaksi päivää samalla sivulla, joten ruudut ovat vielä pienempiä. Toisissa on jokaista vuotta kohti lisäsivuja, esimerkiksi kuukausikatsaus, vapaa sivu sille, mikä ei mahtunut ruutuun, tai sivu vuoden lopun muistelua varten.

Kolme, viisi vai kymmenen vuotta: mistä aloittaa

Kokeneet kirjoittajat antavat lähes kaikki saman neuvon: älä aloita heti kymmenellä vuodella, jos et ole koskaan jaksanut pitää päiväkirjaa. Kolmen tai viiden vuoden kirja on pienempi lupaus, ja huomaat nopeammin, sopiiko se sinulle.

Muutama asia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota valitessa:

• Tila päivää kohti. Mitä enemmän vuosia, sitä vähemmän rivejä päivää kohti. Kymmenen vuoden päiväkirjassa niitä on usein vain kaksi tai kolme, kolmen vuoden kirjassa yleensä vähän enemmän. Jos kirjoitat isolla käsialalla, valitse vähemmän vuosia tai isompi koko.
• Paino. Paksu, kovakantinen kymmenen vuoden päiväkirja on painava eikä mahdu helposti laukkuun. Se on yöpöydän kirja.
• Aukeaminen tasaisesti. Monet monivuotiset päiväkirjat ovat ommeltuja mutta eivät aukea tasaisesti, varsinkaan kirjan alussa ja lopussa. Laita silloin toinen kirja sen puolen alle, jolla on vähiten sivuja, niin voit kirjoittaa suoraan.
• Paperi ja kynä. Paperi on usein ohutta, jotta kirja pysyisi käsiteltävänä. Jos käytät täytekynää, kokeile ensin muutamaa sanaa takasivulla. Geelikynä tai ohut kuulakärkikynä läpäisee paperia vähiten.
• Juhlapyhät. Tuontikirjoissa on joskus toisen maan juhlapyhiä. Ei haittaa, mutta se on hyvä tietää.

Jos haluat kokeilla ensin ostamatta kirjaa, se onnistuu myös tavallisessa muistikirjassa. Merkitse jokaiselle sivulle päivämäärä ja jaa se viivoittimella ruutuihin. Tai ota rengaskansio irtolehdillä, niin päätät itse, kuinka monta vuotta teet.

Usein kuultu vinkki: valitse kirja, joka on mielestäsi kaunis. Tartut siihen joka päivä, vuosien ajan. Kirjaa, johon kiintyy, ei jätä yhtä helposti sivuun.

Mitä muutamaan riviin kirjoitetaan

Pieni tila ei ole rajoitus, vaan koko idea. Sinun ei tarvitse kirjoittaa tarinaa, vain jättää jälki. Älä yritä tallentaa kaikkea, valitse yksi asia.

Tähän sopii hyvin:

• mitä teit: työpäivä, kävely, syntymäpäivä
• jokin pieni asia, jonka muuten unohtaisit: lapsesi sanoma lause, vitsi ruokapöydässä
• sää, puutarhan ensimmäinen narsissi, ensimmäinen yö lämmitys päällä
• miltä sinusta tuntui, muutamalla sanalla
• mitä luit, kokkasit tai katsoit
• miten nukuit tai miten terveytesi voi

Kätevä tapa on tiivistää päivä ylös muutamaan avainsanaan tai ympyröidä yksi sana. Silloin löydät myöhemmin nopeasti, minä vuonna jokin tapahtui.

Jotkut kirjoittavat aamulla edellisestä päivästä. Se toimii hyvin, jos olet illalla liian väsynyt, ja yön jälkeen tiedät usein paremmin, millä oikeasti oli merkitystä.

Tee siitä myös vähän omannäköisesi. Pieni tarra, pätkä washi tapea (koristeellista paperiteippiä) tai pieni piirros marginaalissa käy hyvin, kunhan jätät ruudut tulevien vuosien varalle vapaiksi. Varsinaiseen liimailuun monivuotinen päiväkirja on liian ohut.

Yhdistäminen tavalliseen päiväkirjaan tai kalenteriin

Monivuotinen päiväkirja ei korvaa kaikkea. Pitkä matka, vaikea viikko tai ajatuksia täynnä oleva päivä ei mahdu kolmeen riviin. Siksi moni pitää sen rinnalla toista kirjaa.

Muutama hyvin toimiva yhdistelmä:

• Monivuotinen päiväkirja ja journal. Pieneen kirjaan tulevat tosiasiat, tavalliseen päiväkirjaan tai journaliin ajatukset ja tunteet. Jos haluat yhdistää ne, kirjoita ruutuun viittaus, kuten ”ks. journal”.
• Monivuotinen päiväkirja ja kalenteri. Tapaamiset, ostokset ja tehtävät kuuluvat kalenteriin. Näin monivuotinen päiväkirja kertoo elämästäsi eikä tehtävälistastasi.
• Monivuotinen päiväkirja ja leikekirja. Kortit, pakkaukset ja valokuvat menevät erilliseen kirjaan tai scrapbookiin. Monivuotinen päiväkirja pysyy silloin litteänä ja mahtuu vuosia kansiinsa.

Hyvä sääntö: älä koskaan kirjoita samaa asiaa kahteen paikkaan. Anna jokaiselle kirjalle oma tehtävä, niin se ei tunnu tuplatyöltä.

Mitä tehdä, jos päiviä jää väliin

Päiviä jää väliin. Jokaisella, joka pitää monivuotista päiväkirjaa, on tyhjiä ruutuja. Ero jatkajan ja lopettajan välillä on lähinnä siinä, miten aukkoihin suhtautuu.

• Jätä ne tyhjiksi. Tyhjä ruutu ei ole virhe. Kirja jatkuu, ja huomenna sinua odottaa taas uusi ruutu.
• Älä täytä väkisin. Kun on viikon jäljessä ja haluaa kuroa kaiken kiinni, lannistuu helposti. Kirjoita korkeintaan ne päivät, jotka vielä muistat, ja aloita taas tästä päivästä.
• Pidä se pienenä. Yksi rivi riittää. Jopa ”rauhallinen päivä, ei mitään erityistä” kelpaa.
• Valitse vakiohetket. Jos joka päivä ei onnistu, voit tallentaa vain erityiset päivät: syntymäpäivät, juhlapyhät, ensimmäisen koulupäivän. Silloinkin sinulla on muutaman vuoden päästä kauniita vertailuja.
• Aloita vain uudelleen. Voit jatkaa miltä sivulta tahansa, vaikka olisit ollut kuukausia tauolla.

Joskus vuosi on niin raskas, ettet halua hetkeen nähdä vanhoja sivuja, esimerkiksi menetyksen jälkeen. Silloin kirja saa olla jonkin aikaa kiinni. Se odottaa, kunnes olet taas valmis.

Miksi taaksepäin katsominen on niin mukavaa

Monivuotisen päiväkirjan parhaan puolen huomaat vasta toisena vuonna. Avaat sivun, ja siinä se on: mitä teit viime vuonna, mistä olit huolissasi, kuinka pieni lapsesi silloin vielä oli.

Näet asioita, joita et tavallisessa päiväkirjassa koskaan huomaisi. Että vilustut joka kevät suunnilleen samalla viikolla. Että omenapuu kukkii yhtenä vuonna aiemmin kuin toisena. Että viime vuoden huoli tuskin enää käy mielessä. Joskus löydät sattumia: kahtena vuonna peräkkäin samana päivänä kortti samalta ystävältä.

Ja näet, mikä pysyi samana. Se on yhtä arvokasta kuin se, mikä muuttui.

Kolmen tai viiden vuoden jälkeen sinulla on pieni kirja, joka tiivistää palan elämääsi, päivä päivältä. Kirja, jonka säilytät ja jonka haluat avata vielä kahdenkymmenen vuoden päästä.