Miksi skräppäys voi tuoda rauhaa ja tyydytystä

Jos olet joskus istunut iltapäivän pöydän ääressä valokuvapinon, sakset ja liimapurkki edessäsi, tunnet tunteen. Aika kuluu kuin siivillä, puhelin on jossain muualla, ja lopuksi moni tuntee olonsa rauhallisemmaksi kuin aloittaessaan. Skräppäys ja journalointi koskettavat muutamaa asiaa, joista moni pitää: tehdään jotain käsillä, katsotaan taaksepäin siihen, mitä on koettu, ja pannaan ajatuksia paperille.

Alla kerrotaan, mitä käsillä tekemisestä ja hyvinvoinnista tiedetään, mitä sivun tekeminen muistoistasi saa aikaan ja miten pidät sen rauhoittavana.

Mitä käsillä tekemisestä ja hyvinvoinnista tiedetään

Luovaa tekemistä on pitkään yhdistetty rentoutumiseen. Taideterapia, jossa ihmiset työskentelevät kuvien ja materiaalien kanssa pelkän puhumisen sijaan, on tunnustettu ala. Myös valokuvista ja esineistä koottuja muistokirjoja käytetään joskus hoitotyössä, esimerkiksi surun keskellä ja muistisairaiden kanssa, jolloin ne voivat auttaa palauttamaan muistoja mieleen.

Luovaa toimintaa koskevat tutkimukset osoittavat usein, että ihmiset tuntevat olonsa sen ansiosta rauhallisemmaksi ja paremmaksi. Tutkimukset eroavat kuitenkin paljon asetelmaltaan ja laajuudeltaan, eivätkä ne todista, että skräppäys poistaisi oireita. Ole siis varovainen ehdottomien lupausten kanssa. Sen voi kuitenkin sanoa, että moni skräppääjä kokee sen rauhoittavana, monissa eri maissa.

Miksi se voi rauhoittaa? Siihen vaikuttaa muutama asia:

• Huomiosi on yhdessä asiassa. Paperin mittaaminen, kuvan rajaaminen, värin valitseminen: se vaatii juuri sopivasti keskittymistä, jotta ajatukset saavat hetken levätä.
• Kätesi ovat työssä. Leikkaaminen, repiminen ja liimaaminen ovat rauhallisia, toistuvia liikkeitä.
• Saat jotain valmiiksi. Valmis sivu tuo usein enemmän tyydytystä kuin ilta selaamista.
• Ei ole oikeaa eikä väärää. Sinun ei tarvitse osata piirtää; kyse on sinun tarinastasi.

Jotkut skräppääjät kutsuvat sitä eräänlaiseksi mindfulnessiksi. Siihen ei tarvitse liimata mitään nimilappua, mutta samalta se tuntuu: huomiosi on tässä hetkessä, edessäsi olevassa paperissa.

Muistojen tallentaminen ja muistelu

Kuva puhelimella syntyy nopeasti ja unohtuu nopeasti. Kuvan, jonka valitset, tulostat ja jolle annat paikan sivulla, elät uudelleen. Mietit, mitä tapahtui, kuka oli mukana ja miltä se tuntui. Muistelu auttaa pitämään muiston elävänä.

Moni skräppääjä huomaa, että sivu herättää enemmän kuin pelkkä kuva. Museon pääsylippu, ravintolan lautasliina tai matkalta poimittu lehti tuovat takaisin tunnelman, jota valokuva ei tavoita. Kun avaat tällaisen kirjan vuosia myöhemmin, olet yhtäkkiä taas sillä kadulla tai sillä rannalla.

Siinä on myös puoli, joka ulottuu sinua itseäsi pidemmälle. Skräppikirja on pala arkea, jonka annat eteenpäin. Kirjoita siis rohkeasti omalla käsialallasi: se, joka lukee sitä myöhemmin, tunnistaa käsialasi. Äläkä tallenna vain suuria hetkiä. Juuri tavalliset päivät ovat myöhemmin usein kaikkein mukavimpia lukea.

Sinun ei muuten tarvitse tallentaa pelkkiä kauniita asioita. Sivu vaikeasta ajasta, kuten sairaudesta tai jaksosta, jolloin lapsesi oli paljon kotona, voi olla aivan yhtä arvokas. Joskus sivu kertoo vähemmän kuvasta ja enemmän siitä tunteesta, jolla sen teit.

Journalointi mielen tyhjentämiseen

Kirjoittaminen on yksi helpoimmista tavoista saada päässä pyörivät asiat ulos itsestä. Moni huomaa, että kun asia on paperilla, sitä voi katsoa sen sijaan, että olisi itse sen sisällä. Se antaa etäisyyttä ja joskus myös kokonaiskuvaa.

Sinun ei tarvitse olla kirjoittaja. Oikeinkirjoituksella, lauserakenteella ja kauniilla sanamuodoilla ei ole väliä; kukaan muu ei lue sitä. Kirjoita niin kuin puhut. Muutama minuutti muutaman kerran viikossa riittää jo siihen, että huomaat, tekeekö se sinulle hyvää.

Etkö tiedä, mistä aloittaa? Kokeile jotain näistä kysymyksistä:

• Mitä tunnen nyt, ja mistä se johtuu?
• Mistä olen tänään kiitollinen?
• Mikä on vaivannut minua jo jonkin aikaa?
• Mitä en tällä viikolla halua missään nimessä unohtaa?

Entä jos journalisi on yhtäkkiä täynnä surua? Niin käy monelle, esimerkiksi eron tai menetyksen jälkeen. Se ei haittaa. Journal saa olla rehellinen, ja kun myöhemmin selaat sitä, näet usein, kuinka pitkälle olet päässyt.

Etkö halua raskaita ajatuksia kauniiden sivujesi väliin? Kirjoita ne silloin irtopaperille. Jotkut repivät sen sen jälkeen palasiksi, ja se tuntuu heistä helpottavalta. Toiset kirjoittavat vain lyhyen lauseen, kuten ”se on ohi”, ja jättävät loput kirjan ulkopuolelle. Valitse, mikä sopii sinulle. Iloinen tarra tai pala washi-teippiä (koristeellista paperiteippiä) raskaalla sivulla voi muuten auttaa keventämään sitä vähän.

Ruutuajan vaihtaminen paperiin

Puhelimesi säilyttää tuhansia kuvia, mutta katsot niitä harvoin uudelleen. Lisäksi kaikki, mikä tallentuu automaattisesti, tuntuu helposti vähemmän omalta. Sitä, minkä leikkaat ja liimaat omin käsin, ei voi noin vain muokata tai poistaa. Se pysyy sellaisena kuin se oli, ja se antaa toisenlaista arvoa.

Skräppäysilta on myös ilta ilman ruutua. Ei ilmoituksia, ei loputonta virtaa muiden elämästä. Vie puhelin vaikka toiseen huoneeseen tai käytä sitä vain kuvien valitsemiseen ennen kuin tulostat ne.

Se ei tarkoita, että digitaalinen olisi kiellettyä. Moni skräppääjä yhdistää molempia: he järjestävät kuvansa tietokoneella ja jatkavat sitten paperilla. Tärkeintä on, että itse tekemisestä tulee rauhallinen hetki.

Onko se terapiaa?

Ei, ei hoidon merkityksessä. Skräppäys voi auttaa sinua rentoutumaan, järjestämään ajatuksiasi ja antamaan muistoille paikan. Monelle se on henkireikä ja joskus keino käsitellä surua. Se ei kuitenkaan ole hoitoa, eikä se korvaa lääkärin, psykologin tai terapeutin apua. Jos kärsit pidempään alakuloisuudesta, ahdistuksesta tai stressistä, hae ammattiapua.

Se voi kuitenkin olla hyvä lisä. On olemassa ohjattuja ryhmiä, esimerkiksi sairaaloissa tai matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa, joissa ihmiset journaloivat tai tekevät kollaaseja yhdessä. Niissä keskustelu ja käsillä tekeminen kohtaavat. Jos olet jo hoidossa, keskustele hoitajasi tai terapeuttisi kanssa, voisiko journal tukea hoitoa.

Huomaatko, että sivun tekeminen tekee sinut päinvastoin levottomaksi tai alakuloiseksi, esimerkiksi koska vanhat muistot nostavat pintaan liikaa? Ota se vakavasti. Laita se hetkeksi syrjään, puhu asiasta jonkun luotettavan ihmisen kanssa ja hae apua, jos olo ei mene ohi.

Näin pidät sen rauhoittavana

Hyvää tekevän harrastuksen vaara on, että siitä tulee pakko. Näet muiden upeita sivuja, olet kuukausia jäljessä albumisi kanssa, ja yhtäkkiä se tuntuu läksyiltä. Muutama asia auttaa:

• Aloita pienesti. Paperilla, saksilla, liimalla ja muutamalla kuvalla pääset pitkälle. Lisää tarvikkeita ehtii hankkia myöhemmin, kun tiedät, mistä pidät.
• Anna sille vakiopaikka ja -aika. Rauhallinen nurkka ja vaikkapa vakioilta viikossa tekevät siitä tavan, jota odotat innolla.
• Päästä irti rästeistä. Sinun ei tarvitse edetä aikajärjestyksessä. Aloita kuvista, jotka koskettavat sinua juuri nyt eniten.
• Älä vertaa. Muiden sivut ovat inspiraatiota, eivät mittapuu. Saat lainata idean ja tehdä siitä omasi.
• Lopeta, kun se ei enää ole hauskaa. Puolikas sivu saa odottaa viikon.
• Tee joskus yhdessä. Ystävän, lapsesi tai skräppääjäporukan kanssa saman pöydän ääressä on mukavaa, ja opitte toisiltanne.

Ja ennen kaikkea: sen ei tarvitse olla kaunis. Vino kuva, tahra tai yliviivattu sana kuuluvat käsin tehtyyn kirjaan. Tärkeintä on, että nautit siitä ja että muisto on tallessa myöhemminkin.