Näin teet journalin kierrätysmateriaaleista

Kierrätysmateriaaleista tehty journal ei ala kaupasta vaan paperinkeräysastiasta. Aamiaismurojen laatikko, kirjeen kirjekuori, teesi pussi: kaikki se on paperia, jolla on jo oma tarinansa. Pienellä valmistelulla siitä tulee kirja, jonka näköistä ei ole missään muualla. Tällaista kirjaa kutsutaan usein nimellä junk journal, kirjaimellisesti romujournal, vaikka se harvoin näyttää siltä.

Mikä jäte kelpaa

Katso viikon ajan tarkasti, mitä heität pois. Huomaat, kuinka paljon käyttökelpoista paperia kulkee käsiesi kautta. Muutamia ryhmiä, joita skräppääjät mielellään säästävät:

• Kirjekuoret, etenkin tukevasta tai värillisestä paperista tehdyt, ja pankkien kirjekuorten sisäpuoli sinisine tai harmaine kuvioineen. Kirjekuori toimii samalla taskuna irtokorteille.
• Kartonkipakkaukset: aamiaismurojen, näkkileivän, teen ja hammastahnan laatikot. Harmaa tai ruskea sisäpuoli on rauhallinen tausta.
• Käytetyt paperiset teepussit. Kuivattuina ja tyhjennettyinä niihin tulee itsestään läikkiä ja sävyjä, ikään kuin olisit värjännyt ne käsin.
• Vanhat kirjan sivut, nuotit, kartat ja kalenterin lehdet.
• Voimapaperi, lahjapaperi ja paperikassit.
• Vaatteiden lappuset ja nauhat, pullojen etiketit, kirjojen ympärillä olevat kaistaleet, esitteet ja kukkakimpun mukana tuleva tietokortti.
• Retkipäivien liput ja kuitit, jotka eivät ole lämpöpaperia.
• Aiempien projektien jämät: kuviopaperin suikaleet, stanssatut muodot, tarra-arkin loput.

Kaikkea ei tarvitse säästää. Valitse se, minkä värissä, kirjaimissa tai pinnassa on jotain kaunista. Laatikollinen epävarmoja tapauksia lähinnä lamaannuttaa.

Mikä on turvallista ja mikä ei

Kaikki jäte ei kuulu kirjaan. Muutamat asiat kannattaa jättää väliin tai käsitellä toisin:

• Rasva ja ruoka. Pizzalaatikko, rasvainen pussi tai kastikerasia houkuttelee tuholaisia ja jättää läikkiä, jotka kuultavat läpi. Mikään, mikä vielä tuoksuu ruoalta, ei kuulu kirjaan.
• Kostea tai homeinen paperi. Home leviää muuhun kirjaan. Se, mikä haisee ummehtuneelta tai jossa on mustia pisteitä, lähtee pois.
• Lämpöpaperikuitit, se sileä kassapaperi, joka mustuu, kun raaputat sitä. Se haalistuu muutamassa vuodessa, ja siinä voi olla aineita, joita et halua kosketella usein. Valokuvaa tai skannaa kuitti, jos haluat säilyttää sen sisällön.
• Terävät reunat. Teepussien metalliniitit, foliopakkauksen leikkuureuna tai kovareunainen muovi irrotetaan tai hiotaan sileiksi.
• Kiiltäväpintainen kartonki ja muovikalvo. Ne eivät ole vaarallisia, mutta liima tarttuu niihin huonosti. Karhenna pinta hiomapaperilla tai käytä vahvempaa liimaa.

Vielä yksi asia: vanha paperi, sanomalehtipaperi ja tavallinen kartonki eivät yleensä ole hapottomia. Ne kellastuvat ja voivat värjätä vieressä olevaa paperia ja valokuvia. Junk journalissa se on usein juuri osa viehätystä, mutta älä laita tärkeää alkuperäistä valokuvaa suoraan vanhaa sanomalehteä vasten.

Materiaalin puhdistus ja valmistelu

Valmisteluun menee hetki, mutta se säästää paljon vaivaa, kun pääset liimaamaan.

Anna teepussien ensin kuivua kokonaan keittiöpyyhkeen tai ritilän päällä. Leikkaa sitten varovasti niitti ja naru irti, avaa pussi yhdeltä sivulta ja ravista tee pois. Pehmeä sivellin auttaa viimeisten murujen kanssa. Voit vielä silittää ne lyhyesti matalalla lämmöllä, jolloin ne ovat kauniin litteitä. Ohut teepussipaperi repeää helposti; liimaa se ohuen kartongin palaan, jos haluat siitä tukevamman.

Laatikot ja pakkaukset avataan auki liimasaumoja pitkin. Pyyhi ne kuivalla tai hieman kostealla liinalla ja anna niiden kuivua hyvin ennen kuin laitat ne talteen. Irrota liimareunat ja teipit, missä se onnistuu.

Laita kaikki sen jälkeen yöksi kirjapinon alle. Litteää materiaalia on paljon helpompi työstää, ja kirjasi menee myöhemmin paremmin kiinni.

Säilytä kokoelmasi litteänä ja kuivana kansiossa tai laatikossa, mieluiten lajiteltuna: kartonki kartongin kanssa, ohut paperi ohuen paperin kanssa ja pienet palat pussissa.

Kannet kartongista

Tukeva laatikko on hyvien kansien pohja. Paksuun kirjaan valitset tukevaa kartonkia, kuten ohutta aaltopahvia tai kaksi kerrosta päällekkäin liimattuna. Muropaketin ohuempi kartonki riittää pieneen tai ohueen kirjaan.

1. Mittaa sivujesi koko ja lisää siihen puoli senttiä joka puolelle. Näin kannet ulottuvat hieman yli ja paperin reunat ovat suojassa.
2. Leikkaa kaksi kantta tähän kokoon terävällä veitsellä ja viivaimella leikkuualustan päällä.
3. Leikkaa selkä: kartonkisuikale, joka on yhtä korkea kuin kannet ja yhtä leveä kuin sivupinosi on paksu.
4. Aseta kolme osaa vierekkäin niin, että kannen ja selän väliin jää muutaman millimetrin rako. Rako toimii saranana, muuten kirja ei aukea.
5. Päällystä kokonaisuus yhdellä tukevalla paperilla, kuten voimapaperilla, vanhalla kartalla tai kangaspalalla. Jätä joka puolelle kahden sentin ylitys, leikkaa kulmat vinoon ja taita reunat sisäpuolelle.
6. Liimaa sisäpuolelle paperinen esilehti taitettujen reunojen päälle. Se viimeistelee työn ja vahvistaa saranaa.

Anna kansien kuivua yön yli painon alla. Jos sidot kirjan muutamasta vihkosta (taitettujen arkkien pinoista), pistele reiät selkään ja ompele vihkot kiinni. Jos haluat helpomman tavan, tee reiät rei'ittimellä ja sido kirja renkaalla tai nauhalla. Langalla sitomisesta tulee oma artikkelinsa.

Voit myös jättää ulkopuolen sellaiseksi kuin se on. Laatikosta tehdyissä kansissa, joissa logo vielä puoliksi näkyy, on oma viehätyksensä.

Kierrätetyn ja uuden materiaalin yhdistäminen

Journalin ei tarvitse olla sataprosenttisesti jätettä. Juuri sekoitus tekee siitä käyttökelpoisen.

Käytä uutta, hapotonta paperia tai cardstockia (tukevaa pohjapaperia) kohdissa, joissa sillä on väliä: valokuvan alla, tekstissä, jonka haluat todella pystyä lukemaan, ja sivuilla, jotka haluat säilyttää pitkään. Kierrätysmateriaali sopii ympärille, taustaksi, taskuksi tai suikaleeksi reunaan.

Jos kyse on erityisestä valokuvasta, liimaa tuloste ja säilytä alkuperäinen erikseen. Silloin ei haittaa, mitä vanha paperi ajan myötä tekee.

Vaihtele myös paksuutta. Pelkästä ohuesta paperista tehty kirja tuntuu veltolta, pelkästä kartongista tehty ei mene kiinni. Rytmi, jossa on yksi tukeva sivu, muutama ohut ja sitten kirjekuori, toimii usein hyvin.

Varo märkiä työvaiheita. Maali, runsas liima tai tee saavat paperin aaltoilemaan. Käytä ohut kerros liimaa, anna kaiken kuivua hyvin ja pidä kirjaa kuivumisen ajan painon alla.

Jämien ja tarrojen käyttäminen loppuun

Jämät ovat oma lukunsa. Jos ne heitetään isoon laatikkoon, niitä tulee harvoin enää käytettyä. Kaksi tapaa auttaa:

• Leikkaa ne heti vakiokokoihin. 10 x 15 cm:n tai 7,5 x 10 cm:n kortit sopivat taskusivuihin ja ovat käteviä journaling-kortteina. Pyöristä kulmat, niin sinulla on pino valmiina käyttöön.
• Tee niistä oma embellishments-setti (koristeita). Stanssaa tai leikkaa kauneimmista paloista muotoja, kuten kukkia, lappuja ja ympyröitä, ja säilytä ne yhdessä pussissa.

Kapeat suikaleet liimataan vierekkäin sivun reunaan kirjavaksi reunukseksi. Pienistä silpuista tulee kollaasi: liimaa ne sikin sokin arkille ja leikkaa siitä myöhemmin neliöitä tai lappuja.

Tarra-arkin viimeisen palan, ylijääneet irtokirjaimet ja sen yhden tarran, joka ei sovi mihinkään, voit kerätä leivinpaperiarkille tai vanhan tarra-arkin taustapuolelle. Junk journalissa juuri nuo irralliset palat löytävät hyvin paikkansa.

Mistä aloittaa

Älä aloita koko kirjasta. Tee ensin muutama irtosivu siitä, mitä keräsit tällä viikolla, ja katso, mistä pidät. Valitse neljä tai viisi palaa, anna yhden olla pääosassa ja liimaa muut sen ympärille. Kirja kasvaa itsestään, ja se saa näyttää vähän sotkuiselta. Se on koko idea.