Distress ink ja musteen häivytys ilman läikkiä

Sivu, jossa on pelkkää kirkkaanvalkoista paperia, voi näyttää vähän paljaalta. Hieman mustetta reunoille, ja yhtäkkiä kuva näyttää kuin se olisi aina kuulunut siihen kirjaan. Distressaus ja häivytys ovat skräppäyksen, korttien ja journalien käytetyimpiä tekniikoita, eivätkä ne vaadi paljon välineitä. Ne vaativat kyllä vähän harjoittelua ja muutaman niksin, joilla vältät läikät ja raidat.

Mitä distressaus on

Distressaus tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että jokin saadaan näyttämään kuluneelta tai vahingoittuneelta. Skräppäyksessä sillä tarkoitetaan, että paperi saadaan näyttämään käytetyltä, haalistuneelta tai vanhalta. Sen voi tehdä musteella, mutta myös hiomalla, repimällä, rypistämällä tai karhentamalla reunoja.

Se sopii etenkin vintage- ja shabby chic -tyyliin sekä rouheampiin tyyleihin, mutta raikkaallakin sivulla pieni musteen häivähdys reunoilla tekee paljon. Se tuo syvyyttä, jolloin paperikerrokset erottuvat toisistaan, ja pehmentää kuviopaperin kovaa valkoista leikkuureunaa.

Häivytys eli blendaus on eri asia: siinä levität mustetta tasaisesti tai pehmeänä liukumana pinnalle niin, ettei reunoja näy. Sitä käytetään taustoihin, taivaisiin ja väripintoihin. Molempiin tekniikoihin tarvitset samat välineet.

Mitä distress ink on

Distress ink on vesipohjainen leimasinmuste, joka kehitettiin alun perin juuri näitä tekniikoita varten. Se pysyy märkänä pidempään kuin moni muu muste, joten värit sulautuvat paperilla toisiinsa. Se reagoi myös veteen: kun suihkutat sen päälle vettä, muste alkaa liikkua ja syntyy pehmeitä läikkiä ja liukumia. Leimattuna kuva on hieman epätarkempi kuin muilla musteilla, ja vanhaan tyyliin se sopii juuri siksi hyvin.

Tarjolla on myös pigmenttiä sisältävä versio, Distress Oxide. Se peittää paremmin myös värillisellä paperilla ja antaa veden kanssa usein hieman liitumaisen vaikutelman. Mustelaatujen eroista kerrotaan omassa artikkelissaan; tässä keskitytään siihen, mitä musteella tehdään. Myös muita vesipohjaisia musteita voi häivyttää, mutta se sujuu usein kankeammin.

Reunojen värjääminen ja paperin vanhentaminen

Helpoin tapa aloittaa on värjätä paperin reuna musteella.

1. Laita paperi askartelumaton tai jämäpaperin päälle.
2. Ota vähän mustetta sieneen tai häivytystyökaluun.
3. Aloita paperin vierestä ja liikuta työkalua pienin ympyröin kohti reunaa, niin että vain uloimmat millit saavat väriä.
4. Jos haluat leveämmän reunan, etene hitaasti hieman sisemmäs.

Jos haluat rouheamman lopputuloksen, karhenna reunat ensin. Siihen on omia distress-työkaluja, mutta sama onnistuu, kun raaputat reunaa muutaman kerran saksien terällä. Myös kynsiviila tai hieno hiekkapaperi käy. Paperissa, jonka ydin on valkoinen, näkyy silloin vaaleita kuituja, ja ne imevät mustetta kauniisti. Voit myös repiä, mutta revi hitaasti, ettei irtoa enempää kuin haluat.

Muutama muu tapa vanhentaa paperia:

• Rypistä arkki, silitä se puoliksi sileäksi ja pyyhkäise mustetyynyllä suoraan sen yli. Rypyt keräävät mustetta ja niihin syntyy tummia suonia.
• Suihkuta sen jälkeen rypistetylle arkille vähän vettä, niin saat pisaroita ja läikkiä. Kun arkki on kuivunut, voit silittää sen sileäksi silitysraudalla kahden liinan välissä.
• Hio kuviopaperin pintaa. Väriä irtoaa ja arkki näyttää kuluneelta.

Kokeile jokaista väriä ensin palaan valkoista jämäpaperia. Muste näyttää paperilla usein erilaiselta kuin rasiassa. Laita rasia koelapun viereen, niin muistat myöhemmin, mikä väri oli mikä.

Häivytystyökalut: sieni, sivellin vai minihäivytin

Mustetta voi häivyttää melkein millä tahansa pehmeällä. Valinta riippuu lähinnä siitä, kuinka suuri pinta on ja kuinka pehmeän lopputuloksen haluat.

• Vaahtomuovisienellä varustettu blending tool on perinteinen työkalu: kahva, jossa on pyöreä vaahtomuovityyny, jonka vaihdat tarranauhan avulla. Sitä on helppo hallita, ja se toimii sekä reunoihin että isoille pinnoille.
• Blending brushit ovat pyöreitä siveltimiä, joissa on pehmeät ja tiheät harjakset. Ne antavat pehmeimmän liukuman ja antavat paljon anteeksi, koska reunoja ei juuri synny. Ne ovat kuitenkin vähän kalliimpia.
• Mini ink blender on pieni, pyöreä sienellä varustettu apuväline. Kätevä pienille pinnoille, stanssattujen muotojen reunoille ja sapluunan väleihin.
• Myös meikkisieni tai rullalle kääritty pala talouspaperia toimii hyvin aluksi.

Käytä jokaiselle värille omaa sientä tai sivellintä, tai ainakin erillisiä vaaleille ja tummille väreille. Näin keltaisesta ei yhtäkkiä tule vihreää.

Musteen häivytys ilman läikkiä tai raitoja

Useimmat läikät syntyvät, kun paperille tulee kerralla liikaa mustetta. Muutama tapa, jotka tekevät suuren eron:

• Taputtele sientä kevyesti tyynyyn muutaman kerran sen sijaan, että painaisit kovaa. Vähän mustetta on parempi kuin paljon.
• Aloita aina paperin vierestä askartelumatolta ja liiku sitten paperin päälle. Ensimmäinen kosketus luovuttaa eniten mustetta, etkä halua sitä keskelle arkkia.
• Työskentele pienin, kevyin ympyröin. Älä paina, anna sienen tehdä työ.
• Rakenna väri kerroksittain. Toinen ja kolmas kierros tekevät pinnasta tasaisen; yksi kova kierros jättää läikkiä.
• Aloita vaaleimmasta väristä ja siirry sitten tummempaan.
• Kiinnitä paperi kulmista maalarinteipillä tai palalla washi tapea, niin se ei liiku.

Jos jälki näkyy silti, käy sen yli ympyröin tyhjällä tai melkein tyhjällä sienellä. Se pehmentää reunaa usein riittävästi.

Mille paperille häivytys onnistuu kauneimmin

Paperi on vähintään yhtä tärkeä kuin muste. Sileä, tukeva ja tiivis kartonki antaa kauneimman liukuman: muste jää pintaan ja levittyy helposti. Valkoinen tai hyvin vaalea paperi näyttää värin parhaiten.

Pehmeä ja imukykyinen paperi, kuten ohut tulostuspaperi tai halpa askartelukartonki, imee musteen heti sisäänsä. Silloin tulee läikkiä ja jokainen liike näkyy. Myös karkeapintainen paperi antaa laikukkaan tuloksen, vaikka vanhaan tyyliin se voi olla juuri hauska.

Tekniikoihin, joissa käytetään paljon vettä, valitse akvarellipaperi. Voimapaperia ja värillistä kartonkia voi myös käyttää, mutta niillä tavallinen muste ei erotu; niille sopii paremmin peittävä pigmenttimuste.

Väriliukumat ja monivärinen tausta

Kahden tai kolmen värin liukuma näyttää monimutkaiselta, mutta periaate on yksinkertainen.

1. Valitse värejä, jotka ovat väriympyrässä vierekkäin, kuten keltainen, oranssi ja punainen tai sininen, vihreä ja keltainen. Vastavärit, kuten punainen ja vihreä, muuttuvat helposti ruskeiksi kohdassa, jossa ne kohtaavat.
2. Aloita vaaleimmasta väristä ja levitä se arkin siihen osaan, johon se kuuluu, vähän keskikohdan yli.
3. Ota seuraava väri ja aloita toisesta reunasta. Etene kohti keskikohtaa ja anna värien mennä siinä kevyesti päällekkäin.
4. Käy vaihtumiskohdan yli vielä kerran vaaleimman värin sienellä, niin siitä tulee pehmeä.

Muutama kokeilemisen arvoinen muunnelma:

• Peitä osa arkista muistilapulla tai leikatulla muodolla ja häivytä sen yli. Kun poistat sen, jäljelle jää terävä valkoinen siluetti, esimerkiksi puu tai vuorenharjanne.
• Painele muutamaa mustetyynyä askartelumattoon, suihkuta päälle vettä, kunnes se helmeilee, ja vedä paperi muutaman kerran sen läpi. Anna kuivua kerrosten välillä joko heat toolilla (askarteluun tarkoitettu kuumailmapuhallin) tai ihan vain kärsivällisyydellä.
• Häivytä ensin ja roiski sitten arkille vähän vettä. Pisaroiden kohdalle syntyy vaaleita läikkiä.
• Leimaa kuvio embossausmusteella, ripottele päälle läpinäkyvää tai valkoista embossausjauhetta ja kuumenna. Häivytä sitten sen yli ja pyyhi koholla olevat kohdat puhtaiksi kostealla liinalla. Muste ei tartu embossaukseen, joten kuvio jää vaaleaksi.
• Häivytä sapluunan läpi, niin saat kuvion, joka sulautuu pehmeästi taustaan.

Ota tavaksi käyttää paperinpaloja koearkkeina. Muutamat epäonnistuneet liukumat sopivat myöhemmin hyvin tageiksi, journaling-korteiksi tai kirjainten leikkaamiseen.

Hyvä tietää

Vesipohjainen muste pysyy joillakin papereilla kosteana jonkin aikaa. Anna työn kuivua kunnolla ennen kuin liimaat tai leimaat sen päälle mitään. Jos aiot myöhemmin käsitellä sitä vedellä tai märällä siveltimellä, leimaa ääriviivat vedenkestävällä musteella, muuten viivat leviävät.

Ja ennen kaikkea: ensimmäisistä arkeista tulee usein laikukkaita. Se kuuluu asiaan. Kun olet harjoitellut yhden iltapäivän, tunnet, kuinka paljon mustetta tarvitset ja kuinka kevyt käden pitää olla.