Ruuvikansio, rengaskansio vai liima-albumi: mikä albumi valita

Albumi ostetaan yleensä kerran projektia kohti, ja sen kanssa eletään vuosia. Sidonta ratkaisee, miltä albumi tuntuu: voitko lisätä sivuja myöhemmin, jatkuuko aukeama kauniisti keskikohdan yli ja pysyykö kirja kiinni, kun se täyttyy. Tässä vastaan tulevat tyypit, mitä ne tekevät hyvin ja missä ne alkavat hankaloittaa.

Ruuvialbumi

Ruuvialbumissa (englanniksi post bound) on kaksi tai kolme metallista ruuvitappia, jotka kulkevat kansien ja kaikkien sivujen läpi. Sivut ovat yleensä muovitaskuja, jotka täytetään ylhäältä päin skräppisivulla.

Suuri etu: kun albumi on auki, vasen ja oikea sivu asettuvat tiiviisti toisiaan vasten. Aukeama eli yhtenä kokonaisuutena suunniteltu kaksoissivu jatkuu siksi lähes saumattomasti. Tappien jatkopaloilla albumia voi paksuntaa.

Haittana on näpertely. Jos haluat lisätä sivun keskelle, tapit pitää kiertää auki ja kaikki saada taas siististi paikoilleen. Tee se pöydällä albumi tasaisesti makaamassa, äläkä kiristä tappeja liian tiukalle.

Rengaskansio D-renkailla tai pyöreillä renkailla

Rengaskansio toimii kuin mappi: avaat renkaat ja ripustat taskut niihin. Se on helpoin tapa lisätä, poistaa ja siirrellä sivuja. Rengaskansiot ovat usein myös edullisin vaihtoehto, ja irtotäyttöjä on myynnissä paljon.

On olemassa pyöreitä renkaita (O-renkaita) ja D-renkaita. D-renkaissa suora puoli on selkää vasten, joten sivut asettuvat usein tasaisemmin ja rengas kantaa yleensä enemmän sivuja kuin samankokoinen pyöreä rengas. Paksumpisivuiselle skräppikirjalle se on mukavaa.

Haitta: vasemman ja oikean sivun välissä on aina rako renkaiden kohdalla. Aukeama ei siis koskaan jatku täysin. Taskut voivat repeytyä reikien kohdalta, jos käännät niitä kovakouraisesti tai albumi on liian täynnä. Sulje renkaat vasta, kun kaikki taskut roikkuvat niissä suorassa, muuten muovi taittuu.

Spiraali ja wire-o

Spiraalisidonnassa muovinen tai metallinen spiraali kulkee rivin reikiä läpi. Wire-o on kaksoislanka, joka puristetaan kiinni reikien ympäri. Molemmat aukeavat täysin tasaisiksi, ja sivut voi kääntää kokonaan ympäri. Siksi ne ovat suosittuja minialbumeissa, journaleissa ja kalentereissa.

Sivumäärä on kiinteä. Paksut koristeet sivun reunassa voivat hankaloittaa kääntämistä, eikä liian ahdas spiraali enää pidä täyttä albumia. Valitse siksi isompi halkaisija kuin aluksi ajattelet.

Kiinteä sidonta

Sidottu albumi muistuttaa kirjaa: sivut on ommeltu tai liimattu kiinteään selkään. Se näyttää kauniilta ja tuntuu oikealta kirjalta. Ommeltu albumi aukeaa usein paremmin kuin liimattu.

Sivuja ei voi lisätä eikä vaihtaa. Se vaatii suunnitelmaa: tiedä suunnilleen, montako sivua tarvitset, ennen kuin aloitat, ja varaudu siihen, että virhe jää näkyviin. Koska taskuja ei yleensä ole, voit kuitenkin käyttää paksumpia koristeita, läppiä ja pieniä kirjekuoria, joista voi vetää jotain esiin. Toisaalta valokuvat ovat vähemmän suojassa.

On myös vähemmän tunnettu muunnelma: strap hinge -albumi. Siinä sivut on kiinnitetty tukevilla nauhoilla toisiinsa ja kansiin. Ne asettuvat kauniisti tasaisiksi, ja pienellä vaivalla sivuja voi lisätä.

Mikä sidonta kasvaa mukana

Jos albumisi paksunee ajan myötä, esimerkiksi vauva-albumi tai vuosikirja, ruuvialbumi ja rengaskansio ovat luonteva valinta.

• Ruuvialbumi: kasvaa jatkopaloilla ja näyttää silti rauhalliselta.
• Rengaskansio: kasvaa, kunnes renkaat ovat täynnä. Isompia renkaita löytyy paksummista kansioista, mutta täysi albumi on myös painava.
• Spiraali ja kiinteä sidonta: eivät kasva. Mitä sisällä on, sen kanssa mennään.

Huomioi myös, mitä sivuillasi on. Jokainen paperikerros, chipboard-pala ja pieni kirjekuori paksuntaa kirjaa. Albumi, joka on paikoin paljon paksumpi kuin muualta, ei enää sulkeudu kunnolla ja pitää sidontaa jatkuvasti jännityksessä. Jaa paksut koristeet siksi koko albumiin, älä kasaa niitä samaan kohtaan.

Liima-albumit: miksi mieluummin ei

Liima-albumeissa, joita kutsutaan myös magneettialbumeiksi, on sivuja, joissa on liimapinta ja sen päällä läpinäkyvä kalvo. Asetat kuvat sivulle, painat kalvon takaisin ja valmista. Kuvia voi siirrellä ilman liimaa. Se tuntuu kätevältä, ja lapsillekin se on helppoa.

Pitkällä aikavälillä se menee usein pieleen. Liima muuttuu vuosien mittaan: se voi kovettua ja liimata kuvat lujasti kiinni, tai se kuivuu ja päästää irti. Kalvo voi rypistyä ja erittää aineita, jotka saavat kuvat värjääntymään tai jättävät niihin kuvion. Kosteassa kodissa sivut kellastuvat nopeammin. Jos olet joskus avannut vanhempiesi albumin etkä ole saanut kuvia enää irti, tiedät, miten siinä käy.

Jos haluat työskennellä ilman liimaa, valitse mieluummin valokuvakulmat tai taskut. Niillä kuvat saa myöhemminkin irti vahingoittamatta. Jos sinulla on jo vanha magneettialbumi täynnä kuvia, älä vain repäise niitä irti; siitä on blogissa oma artikkelinsa.

Tasaiseksi aukeavat albumit

Hyvin aukeava albumi on mukava tehdä ja selata. Tasaisimmasta vähiten tasaiseen:

1. Spiraali ja wire-o: täysin tasainen, sivut voi jopa kääntää ympäri.
2. Strap hinge ja ruuvialbumi: asettuvat tasaisiksi ja kohtaavat keskeltä kauniisti.
3. Ommeltu sidonta: aukeaa kohtalaisesti, paremmin kuin liimattu.
4. Rengaskansio: sivut ovat tasaisia, mutta keskellä on rako.

Albumia, joka ei halua aueta aivan tasaiseksi, ei kannata pakottaa. Älä paina selkää litteäksi äläkä laita päälle painoa. Tue painavia sivuja kääntäessäsi koko kämmenellä, jotta irralliset osat eivät irtoa taivutuksesta.

Sivujen lisääminen ja vaihtaminen

Jos haluat muuttaa järjestystä myöhemmin, esimerkiksi koska et etene aikajärjestyksessä, rengaskansio on mukavin. Sivu pois, toinen tilalle, valmista.

Ruuvialbumissakin se onnistuu, mutta vaatii enemmän vaivaa. Kätevää on säilyttää valmiit sivut ensin irtotaskuissa ja siirtää ne albumiin vasta, kun kokonainen ryhmä on valmis.

Tarkista täyttöjä ostaessasi koko ja reikätyyppi. Yhden merkin taskut eivät aina sovi toisen merkin albumiin, koska reikien väli vaihtelee. Ota vanha tasku mukaan tai mittaa reikäväli ennen kuin ostat lisää.

Valitse taskut vakaasta muovista: polypropeenia, polyesteriä tai polyeteeniä. PVC:tä kannattaa välttää, sillä se voi ajan mittaan erittää aineita kuviin. Mattapintaiset taskut heijastavat vähemmän, kirkkaat tuovat värit paremmin esiin.

Albumi postikorteille tai irtotavaroille

Postikortit, pienet kortit, kirjeet ja muut irtotavarat tarvitsevat oman lähestymistapansa. Usein haluat lukea myös takapuolen etkä halua liimata mitään kiinni.

Rengaskansio taskuineen on tähän paras valinta. Taskuja on saatavilla monenkokoisilla lokeroilla. Tavallinen postikortti on noin 10 x 15 cm, joten saman kokoisille valokuville tehdyt taskut toimivat usein, mutta kokeile yhdellä kortilla ennen kuin ostat paljon. Koska tasku on läpinäkyvä, käännät sivun ja luet takapuolen.

Tavaroille, jotka eivät mahdu lokeroon:

• Käytä sivuun kiinnitettyä kirjekuorta tai pussia, jossa esine on irrallaan.
• Kiinnitä ohuet paperit valokuvakulmilla, jotta niihin ei tule liimaa.
• Vältä niittejä ja paperiliittimiä: ne ruostuvat ja jättävät jälkiä.
• Varmista, ettei mikään työnny sivun yli, kun albumi on kiinni.

Jos säilytät lähinnä irtokortteja ja leikkeitä ja vain vähän valokuvia, harkitse isompaa kokoa. Silloin isoja leikkeitä ei tarvitse taittaa, ja taitos on juuri se kohta, josta paperi repeää ensimmäisenä.

Näin valitset

Kysy itseltäsi kolme asiaa. Kasvaako albumi? Valitse silloin ruuvialbumi tai rengaskansio. Haluatko kauniisti jatkuvia aukeamia? Silloin mieluummin ruuvialbumi kuin rengaskansio. Onko kyseessä valmis projekti, jossa on kiinteä sivumäärä, kuten lahja tai minialbumi yhdestä viikonlopusta? Silloin spiraali tai kiinteä sidonta sopii hyvin, ja lopputulos on usein kaunein.

Jos epäröit, aloita rengaskansiolla. Se on anteeksiantavin valinta: voit vielä siirrellä kaikkea ja siirtää sivusi myöhemmin muualle, kun huomaat, mitä oikeasti haluat.