Skräppäyksen aloittaminen

Tarvitset vain muutaman asian: pohjan, paperia, jotain millä leikata, liimaa ja valokuvasi.

• albumi tai irtoarkkeja cardstockia (tukevaa, yksiväristä kartonkia) pohjaksi
• muutama arkki kuviopaperia (painettua paperia)
• hyvät sakset, viivain ja lyijykynä
• kaksipuolista teippiä tai teippirulla
• kynä, joka ei läpäise paperia eikä haalistu
• tulostetut valokuvasi

Tarrat, leimasimet ja washi tape ovat kivoja, mutta ensimmäiseen sivuun et tarvitse niitä. Varmista, että kuviin koskevat paperit ja liimat ovat hapottomia. Silloin kuvat pysyvät kauniina pidempään.

Lue myös: Mitä oikeasti tarvitset scrapbookingin aloittamiseen

Useimmat skräppääjät tekevät sivuja kokoon 30,5 × 30,5 cm (12 × 12 tuumaa). Suurin osa skräppäyspapereista myydään siinä koossa, ja siihen löytyy eniten esimerkkejä.

Se ei silti ole ainoa hyvä tapa aloittaa. A4-kokoa on Alankomaissa ja Belgiassa helppo saada, ja se sopii hyvin 10 × 15 cm:n kuville. Pienemmissä koissa, kuten 20 × 20 cm (8 × 8 tuumaa) tai 15 × 15 cm (6 × 6 tuumaa), sivu täyttyy nopeammin, joten saat jotain valmiiksi aiemmin.

Valitse koko, johon löydät helposti paperia ja joka tuntuu omalta. Valmis A4-albumi on arvokkaampi kuin tyhjä 30 × 30 -albumi.

Lue myös: Minkä kokoisen albumin valitset ensimmäiseen scrapbookiisi

Skräppäys on valokuvien ja muistojen säilyttämistä koristelluilla sivuilla paperin, lyhyiden tekstien ja pienten koristeiden avulla.

Ero tavalliseen valokuva-albumiin on se, että kerrot myös tarinan: kuka oli paikalla, missä se tapahtui ja miksi hetki oli tärkeä. Kuvien lisäksi voit liimata sivuille lippuja, pääsylippuja, lappuja ja piirustuksia.

Sana tulee englannista: scrap tarkoittaa silppua tai leikettä. Kiinteitä sääntöjä ei ole. Sivu saa olla niin yksinkertainen tai runsas kuin itse haluat.

Lue myös: Mitä on skräppäys, ja mikä muoto sopii sinulle

Aloita yhdestä muistosta ja muutamasta kuvasta, ja liimaa mitään vasta, kun kaikki on hyvin paikallaan.

• Valitse hetki ja siihen liittyvät yhdestä kolmeen kuvaa.
• Valitse taustaksi cardstock ja kaksi tai kolme paperia väreissä, jotka toistuvat kuvissasi.
• Asettele kaikki irrallaan sivulle ja kokeile kahta tai kolmea asettelua.
• Tee yhdestä kuvasta iso, niin se vangitsee katseen.
• Kirjoita otsikko ja muutama rivi: kuka, mitä, missä ja milloin.
• Liimaa isosta pieneen: taustapaperi, matit, kuvat, teksti.
• Lisää lopuksi muutama koriste lähelle kuvaa.

Ota asettelusta kuva ennen kuin alat liimata. Silloin muistat, miten kaikki oli.

Lue myös: Näin teet ensimmäisen scrapbook-sivusi vaihe vaiheelta

Ensimmäiselle sivulle riittää yhdestä kolmeen kuvaa, joista yksi selvästi vangitsee katseen. Silloin tilaa jää otsikolle, pätkälle tekstiä ja vähän koristeille, eikä sinun tarvitse palapelin lailla sovitella.

Aukeamalle (kaksi sivua vierekkäin) mahtuu enemmän, esimerkiksi viidestä seitsemään kuvaa samasta hetkestä. Valitse kuvat, jotka kertovat tarinan parhaiten tai koskettavat sinua eniten. Sinun ei tarvitse käyttää jokaista päivän kuvaa. Loput voit säästää tai käyttää myöhemmin toisella sivulla.

Lue myös: Kuvien valinta: montako kuvaa mahtuu scrapbook-sivulle

Aloittaminen voi olla edullista, koska ensimmäiseen sivuun tarvitset vähän. Sakset, viivain ja kynä saattavat jo löytyä kotoa. Rahaa kuluu lähinnä koristeisiin, paperikokoelmiin ja koneisiin, ja ne voit hankkia myöhemmin.

• Osta projekti kerrallaan, älä kaikkea kerralla.
• Aloita cardstockilla, pienellä kuviopaperilehtiöllä ja hyvällä kaksipuolisella teipillä.
• Käytä jämiä, lippuja ja kuitteja, joita sinulla jo on.
• Odota koneiden kanssa, kunnes tiedät, mitä tykkäät tehdä.

Isot työkalut kestävät vuosia, kun taas pienet koristeet kertyvät huomaamatta. Kiinteä budjetti auttaa pitämään sen hallinnassa.

Lue myös: Skräppäys pienellä budjetilla

Ei, skräppäyksessä on kyse muistoistasi, ei piirustustaidosta tai kauniista käsialasta. Suurin osa työstä on valitsemista, leikkaamista, siirtelyä ja liimaamista, ja sen oppii tekemällä.

Jos et tunne itseäsi luovaksi, sketchistä on paljon apua: se on valmis malli sivun asetteluun. Jos epäröit käsialasi kanssa, voit tulostaa tekstin, käyttää kirjaintarroja tai leimasimia tai kirjoittaa rauhassa tikkukirjaimin. Kokeile ensin luonnospaperille.

Myöhemmin juuri oma käsialasi tekee sivuistasi henkilökohtaisia.

Lue myös: Skräppäämiseen ei tarvitse olla luova

Et, ensimmäisiin sivuihin riittävät hyvät sakset, metalliviivain ja askartelupuukko leikkuualustalla.

Paperileikkurista on hyötyä, jos leikkaat usein suoria suikaleita ja matteja. Se on yleensä ensimmäinen työkalu, jonka skräppääjät hankkivat lisää. Stanssikoneet, jotka painavat muotteja käyttäen muotoja paperista, ja leikkuriplotterit, jotka leikkaavat digitaalisia kuvioita, ovat kivoja mutta kalliita. Aloittelijana et tarvitse niitä. Odota, kunnes tiedät, millaisia projekteja teet.

Jos haluat ensin leikitellä muodoilla, voit ostaa irtonaisia valmiiksi stanssattuja muotoja.

Lue myös: Leikkuuvälineet: paperileikkuri, sakset ja leikkuualusta

Kumpikin on hyvä alku. Se riippuu siitä, kumpi tuntuu sinusta mukavammalta.

Paperilla työskentelet käsilläsi, tunnet materiaalin ja sinulla on heti oikea kirja. Digitaalisesti teet sivut ohjelmalla tietokoneella tai tabletilla. Silloin voit perua mitä tahansa, et sotke etkä vie tilaa. Tarvitset kuitenkin ohjelman, ja sivut pitää teettää tulosteiksi, jos haluat pitää niitä käsissäsi.

Jos kuvasi ovat jo puhelimessa ja tykkäät työskennellä tietokoneella, digitaalinen on luonteva valinta. Voit myös yhdistää molemmat. Sitä kutsutaan hybridiskräppäykseksi.

Lue myös: Näin aloitat digitaalisen scrapbookingin

Voi. Kuvat ovat yleisiä, mutta tärkeintä on tarina, jonka säilytät. Voit tehdä sivuja myös näistä:

• liput, pääsyliput ja kuitit
• kirjeet, kortit ja laput
• matkan kartat ja esitteet
• reseptit, piirustukset tai sitaatit
• kuivatut kukat tai kangaspalat

Kirjoita lyhyesti, miksi asia merkitsee sinulle jotain, niin muisto pysyy ymmärrettävänä. Kuitit haalistuvat usein, ja monet liput sisältävät happoa. Jos alkuperäinen on arvokas, käytä mieluummin kopiota tai skannausta.

Lue myös: Skräppäys ilman valokuvia: näin kerrot silti tarinasi

Aloita yhdellä irtosivulla tai pienellä projektilla, jonka saat valmiiksi yhdessä iltapäivässä. Esimerkiksi:

• yksi sivu rakkaasta kuvasta
• kortti, jolla voit kokeilla tekniikoita
• pieni minialbumi yhdestä päivästä tai retkestä
• taskusivut, joissa liu’utat kuvia ja kortteja taskumuovin lokeroihin

Pieni projekti antaa nopeasti tuloksia ja auttaa löytämään, mistä pidät. Iso albumi vuosien kuvista on ensimmäiseksi projektiksi usein liikaa. Sen voit aloittaa myöhemmin.

Lue myös: Minialbumin tekeminen: pohja, sivut ja sidonta

Aloittelijana yksinkertaiseen sivuun menee helposti tunnista kolmeen tuntiin. Kokemuksen myötä se nopeutuu. Eniten aikaa ei kulu liimaamiseen vaan valitsemiseen: mitkä kuvat, mikä paperi, mikä asettelu.

Jos haluat työskennellä nopeammin, tästä on apua:

• valitse kuvat ja paperit etukäteen, eri hetkenä
• käytä sketchiä, niin asettelu on jo valmiina
• pysy yhdessä paperikokoelmassa
• jaa työ lyhyisiin hetkiin

Sivut, joissa on paljon kerroksia, maalia tai erikoistekniikoita, vievät enemmän aikaa. Ota se aika ihan rauhassa. Useimmille skräppääjille tekeminen itsessään on kaikkein mukavinta.

Lue myös: Skräppisivu nopeasti, kun aikaa on vähän

Voit, tulostat ne kotona tai teetät kuvapalvelussa. Valitse kuitenkin vain kuvat, joita oikeasti haluat käyttää, muuten sinulle kertyy pinoittain tulosteita.

Yleisiä kokoja ovat 10 × 15 cm ja 13 × 18 cm. Pienemmät tulosteet, kuten 7,5 × 10 cm (3 × 4 tuumaa), sopivat sivulle usein paremmin. Monet skräppääjät valitsevat mattapintaisen valokuvapaperin: se heijastaa vähemmän, eikä sormenjälkiä näy niin paljon.

Kotona tulostaminen on kätevää pienissä koissa ja silloin, kun haluat tuloksen nopeasti. Kuvapalvelu tekee usein paremman ja kestävämmän tulosteen kuin tavallinen kotitulostin.

Lue myös: Valokuvien tulostus scrapbookiin: kotona vai kuvapalvelussa

Valokuva-albumissa säilytät lähinnä kuvia. Skräppikirjassa kerrot myös tarinan.

Skräppisivulla yhdistyvät kuvat, paperi, otsikko, lyhyet tekstit ja koristeet, ja usein myös liput, laput tai muut muistot. Verkossa teetetty kuvakirja on siltä väliltä: siinä on taitto, mutta kaikki on painettu tasaiseksi.

Sopiva vaihtoehto riippuu siitä, paljonko sinulla on aikaa ja nautitko itse tekemisestä. Moni yhdistää: kuvakirja kaikille vuoden kuville ja skräppikirja hetkille, jotka ansaitsevat enemmän huomiota.

Lue myös: Scrapbook, kuvakirja vai valokuva-albumi: mikä sopii sinulle

Ei, perusteet opit muutamassa sivussa, eikä kiinteitä sääntöjä ole. Rauhallinen ja kaunis sivu syntyy muutamalla yksinkertaisella periaatteella:

• yksi selvä katseenvangitsija
• kaksi tai kolme väriä, jotka toistuvat kuvissasi
• vähän tyhjää tilaa kuvien ympärillä
• koristeita kohtuudella

Aloittelijoista vaikeinta ei yleensä ole liimaaminen vaan valintojen tekeminen ja albumin pitäminen yhtenäisenä sivulta toiselle. Aloita pienestä ja katso muutaman sivun jälkeen taaksepäin. Silloin näet itsestään, mikä sujuu sinulta hyvin ja mistä pidät.

Lue myös: Scrapbook-sivun sommittelu selkein vaihein

On, pakkaus on helppo alku, koska paperit ja koristeet on jo sovitettu yhteen. Sinun ei tarvitse yhdistellä itse.

Näet heti, miten värit ja kuviot sopivat yhteen, ja voit kokeilla, mistä pidät. Katso kuitenkin tarkkaan, mitä pakkauksessa on. Joskus koristeita on paljon ja paperia vähän, ja liima ja sakset pitää usein ostaa erikseen.

Yhden kokoelman kuviopaperilehtiö (paper pad) toimii melkein yhtä hyvin. Säästä se, mitä et käytä, sillä jämille löytyy aina myöhemmin käyttöä.

Aloita kuvistasi: katso, mitä tapahtui ja mitä haluat muistaa, ja rakenna sivu sen ympärille.

Asetteluun sketchit auttavat paljon: ne ovat yksinkertaisia malleja, jotka näyttävät, mihin kuvat, otsikko ja teksti tulevat. Lisäksi inspiraatiota löytyy skräppäyslehdistä, kirjoista, videoista ja muiden skräppääjien sivuista. Tallenna kauniina pitämäsi kansioon tai moodboardille, niin sinulla on aina jotain, mihin palata.

Katso ennen kaikkea, miksi sivu toimii, esimerkiksi värien tai kuvan paikan takia, sen sijaan että kopioisit sen tarkalleen.

Lue myös: Mikä on sketsi ja miten teet sen avulla sivun

Yksinkertaiseen sivuun tarvitset noin neljästä kuuteen arkkia tai paperinpalaa, ja muutama 30 × 30 cm:n arkki riittää hyvin aloittamiseen.

• yksi arkki cardstockia taustaksi
• yksi tai kaksi arkkia kuviopaperia toiseksi kerrokseksi tai suikaleeksi
• pala yksiväristä cardstockia matteihin (reunuksiin kuvien takana)
• pieni pala otsikkoa tai etikettiä varten

Yhdestä 30 × 30 cm:n arkista voi leikata monta pienempää palaa, joten 12 tai 24 arkin kuviopaperilehtiö riittää useaan sivuun. Osta mieluummin liian vähän kuin liikaa. Saman kokoelman paperit sopivat jo yhteen, ja aseta arkit kuviesi viereen ennen kuin alat leikata.

Lue myös: Näin valitset värit, jotka sopivat kuviisi

Useimmat virheet syntyvät siitä, että haluaa liikaa kerralla. Yleisiä sudenkuoppia ovat:

• liikaa värejä, papereita ja koristeita, jolloin kuvat hukkuvat
• ei selvää katseenvangitsijaa
• liimaaminen ennen kuin asettelu on valmis
• märkä liima, joka saa paperin aaltoilemaan
• alkuperäisten, korvaamattomien kuvien käyttäminen tulosteiden sijaan
• nimien ja päivämäärien kirjoittamatta jättäminen
• kaiken ostaminen kerralla
• niin suuri perfektionismi, ettei sivu valmistu koskaan

Asettele kaikki ensin irralleen, poista se, mikä ei tuo mitään lisää, ja kirjoita ainakin kuka, mitä ja milloin.

Lue myös: Suunnitteluperiaatteet toimivaan scrapbook-sivuun

Aloita harjoitussivulla irtoarkille, niin mitään ei voi mennä pieleen. Käytä tulosteita alkuperäisten kuvien sijaan, jotta voit tulostaa kuvan uudelleen, jos jokin epäonnistuu. Asettele kaikki ensin irralleen ja liimaa vasta, kun olet tyytyväinen.

Jos jokin kuitenkin menee pieleen, sen voi melkein aina peittää. Liimatahra tai väärin kirjoitettu sana katoaa paperisuikaleen, etiketin tai washi tapen alle.

Ensimmäisten sivujesi ei tarvitse olla kauniita. Myöhemmin ne näyttävät juuri sen, miten aloitit. Valmis sivu on arvokkaampi kuin täydellinen sivu, jota ei koskaan synny.

Lue myös: Näin korjaat virheen skräppisivulla

Muotoja on monia, eikä sinun tarvitse valita vain yhtä.

• perinteinen: paperisivuja albumissa, usein kokoa 30 × 30 cm
• pocket scrapbooking: kuvia ja kortteja taskumuovien lokeroissa
• minialbumi: pieni kirjanen yhdestä aiheesta
• digitaalinen: sivut tehdään tietokoneella ja teetetään tulosteiksi
• hybridi: digitaalinen ja paperi yhdistettyinä
• junk journal: kirja kierrätetystä paperista ja muistoista
• art journal: päiväkirja kuville, väreille ja omalle ilmaisulle

Kokeile rohkeasti muutamaa muotoa. Moni skräppääjä vaihtelee ajan ja aiheen mukaan.

Lue myös: Mitä on skräppäys, ja mikä muoto sopii sinulle

Voi, useimmat skräppääjät ovat oppineet sen itse. Pitkälle pääset näillä:

• videot ja vaiheittaiset ohjeet verkossa
• skräppäyksestä kertovat kirjat ja lehdet
• sketchit, joiden avulla voit toteuttaa asetteluja
• työpajat lähelläsi
• yhdessä skräppääminen, esimerkiksi cropissa: iltapäivä tai päivä, jona ihmiset tekevät albumejaan yhdessä

Lopulta opit eniten tekemällä sivuja. Jokaisesta sivusta opit jotain, ja ajan myötä huomaat itsestään, mikä tyyli sopii sinulle. Kysy rohkeasti, miten joku on tehnyt jonkin asian. Skräppääjät kertovat siitä yleensä mielellään.

Lue myös: Skräppäystä yhdessä: cropit ja skräppäysiltapäivät

Säilytät muistot niin, että ne kertovat jotain vielä myöhemminkin, sinulle itsellesi ja niille, jotka tulevat jälkeesi. Kuvat ilman selitystä menettävät tarinansa. Muutaman vuoden päästä kukaan ei enää muista, keitä kuvissa on tai miksi hetki oli tärkeä.

Lisäksi monen skräppääjän mielestä on rentouttavaa tehdä jotain käsillä. Olet hetken ilman näyttöä, muistelet kauniita hetkiä ja saat jotain valmiiksi. Yhdessä skräppääminen tai albumin antaminen lahjaksi tekee siitä myös tunnelmallista.

Lue myös: Miksi skräppäys voi tuoda rauhaa ja tyydytystä

Et, ensimmäisiin sivuihin voit käyttää sitä, mitä sinulla on: luonnoskirjaa, tukevaa muistikirjaa, rengaskansiota irtoarkeilla tai albumia, jossa on tyhjät sivut.

Aloittelijalle mukavin on rengaskansio tai ruuvialbumi irtosivuilla. Silloin voit lisätä, vaihtaa tai poistaa sivuja. Sidotussa kirjassa paksuus pitää ottaa huomioon etukäteen: jos liimaat paljon, kirja alkaa pullistua.

Jos myöhemmin ostat oikean albumin, valitse sellainen, jossa on hapottomat sivut tai turvallisesta muovista, kuten polypropeenista, tehdyt taskut.

Lue myös: Ruuvikansio, rengaskansio vai liima-albumi: mikä albumi valita

Skräppääjät käyttävät paljon englanninkielisiä sanoja. Nämä ovat yleisimmät:

• layout (tai LO): yksi valmis sivu
• spread: kaksi sivua vierekkäin
• cardstock: tukevaa, yksiväristä kartonkia pohjaksi
• kuviopaperi: ohuempaa, painettua paperia
• embellishments: koristeet, kuten tarrat, napit ja etiketit
• journaling: kaikki teksti, jonka kirjoitat kuvien yhteyteen
• mattaus: kuvan liimaaminen hieman isommalle paperinpalalle kehykseksi
• sketch: malli sivun asettelulle
• crop: tapaaminen, jossa ihmiset skräppäävät yhdessä

Lue myös: Scrapbook-sanasto selitettynä: bradeista vellumiin

Saa, toisen sivun käyttäminen esimerkkinä on skräppäysmaailmassa ihan tavallista. Sitä kutsutaan nimellä scraplift tai CASE, joka yleensä selitetään sanoilla copy and share everything.

Otat asettelun, värit tai idean ja teet siitä omilla kuvillasi ja omalla tarinallasi jotain uutta. Jos näytät tuloksen muille, kerro, mistä sait inspiraation.

Jos myyt tai julkaiset työsi, asia on toinen. Suunnitelman kopioiminen sellaisenaan tai muiden kuvien käyttäminen ei silloin ole noin vain sallittua.

Lue myös: Scraplift ja CASE: saako toisen sivun tehdä perässä?

Kyllä, skräppäys elää edelleen, vaikka se näyttää nyt erilaiselta kuin ennen.

Perinteisten albumien rinnalla suosittuja ovat junk journalit, matkapäiväkirjat, pocket scrapbooking ja kalentereiden koristelu tarroilla ja washi tapella. Juuri siksi, että lähes kaikki kuvamme ovat puhelimessa, moni haluaa pitää muutamaa hetkeä taas oikeasti käsissään.

Tarjolla on verkkoryhmiä, työpajoja ja skräppäysiltapäiviä, joten sinun ei tarvitse tehdä sitä yksin.

Ei, aloita kuvista, joiden parissa haluat juuri nyt eniten olla. Usein se on jotain tuoretta, jonka tarinan muistat vielä hyvin. Jos yrittää aloittaa suuren pinon alusta, lannistuu helposti.

Albumin ei tarvitse olla aikajärjestyksessä. Voit edetä teeman, henkilön tai tapahtuman mukaan tai lisätä rengaskansioon sivuja myöhemmin oikeaan kohtaan. Merkitse silti jokaiselle sivulle päivämäärä tai vuosi, vaikka se olisi arvio.

Vanhempia kuvia voit sillä välin lajitella laatikoihin vuoden tai tapahtuman mukaan.

Lue myös: Albumi jäljessä: pitääkö skräpätä aikajärjestyksessä?