Paperin vanhentaminen teellä, kahvilla ja musteella

Uusi paperi on valkoista, siistiä ja vähän liian sileää junk journaliin. Keittiön kaapista löytyvillä aineilla siihen saa yhdessä iltapäivässä lämpimän sävyn ja pehmeät reunat, kuin kirjalla, joka on kulkenut mukana vuosia. Kalliita tuotteita et tarvitse, mutta vähän kärsivällisyyttä ja paikan, jossa saa sotkea.

Värjääminen kahvilla tai teellä

Kahvi antaa lämpimän ruskean värin ja tummia läikkiä kohtiin, joihin kosteus jää seisomaan. Musta tee on pehmeämpää ja hieman keltaisempaa. Molemmat toimivat kauneimmin tavallisella tulostuspaperilla, luonnospaperilla, vanhoilla kirjan sivuilla tai voimapaperilla. Ohut paperi värjäytyy nopeasti ja aaltoilee enemmän, paksu paperi tarvitsee enemmän aikaa.

Näin teet sen:

1. Keitä vahvaa kahvia ilman maitoa tai sokeria. Vanha tai seissyt kahvi käy hyvin, ja kofeiiniton kahvikin antaa tarpeeksi väriä.
2. Kaada kahvi syvään uunivuokaan tai reunalliselle uunipellille.
3. Laita paperi kahviin tai kasta se sen läpi. Muutama sekunti antaa vaalean sävyn, muutama minuutti syvän ruskean.
4. Anna valua ja aseta paperi tasaisesti vanhan pyyhkeen päälle tai ripusta se pyykkipojilla narulle.

Jos haluat enemmän läikkiä ja vähemmän tasaisuutta, käytä kylvyn sijaan sivellintä tai sientä. Ripottele märälle paperille vähän kahvinpuruja ja pyyhi ne pois muutaman minuutin päästä. Jokainen muru jättää jälkeensä tumman pilkun. Teetä käyttäessäsi voit hieroa märällä teepussilla suoraan paperia tai asettaa sen muutamaan kohtaan.

Ulkona auringossa ja tuulessa arkki kuivuu joskus puolessa tunnissa. Anna sen sen jälkeen vielä olla hetki: hyvin kuivunut paperi muuttuu vähän rapisevaksi, ja se ääni kuuluu vanhaan paperiin. Varmista, että kaikki on todella kuivaa ennen kuin laitat sen talteen tai liimaat sen, muuten se voi homehtua.

Teepussit itsessään paperina

Käytettyjä teepusseja voi myös käyttää sellaisenaan. Anna pussin kuivua tee yhä sisällä ja poista lehdet vasta sen jälkeen. Silloin paperiin jää kauniita reunoja ja läikkiä. Jos huuhtelet teen pois ensin, pussista tulee tasaisen ruskea ja kuviointi katoaa.

Ohutta, lujaa paperia voit leimata, maalata tai käyttää kerroksena kollaasissa. Leimaa siihen kuitenkin vedenkestävällä musteella, jos aiot myöhemmin käyttää päällä maalia tai liimaa, muuten painatus leviää.

Reunojen repiminen, hiominen ja mustetus

Tasaisen ruskea arkki ei vielä näytä vanhalta. Sen tekevät reunat. Vanha paperi on revennyt, kulunut ja tummunut reunoistaan.

• Repiminen: revi reunaa itseäsi kohti, niin saat pehmeän, rispaantuneen reunan, jossa on valkoinen raita. Etene hitaasti, ettei mukaan lähde enempää kuin haluat.
• Rispaaminen: jos sinulla ei ole erityistä distressing-työkalua, vedä saksien terää vinosti reunaa pitkin muutaman kerran. Se antaa saman nukkaisen vaikutelman.
• Hiominen: kynsiviilalla, hiomapalalla tai hienolla hiekkapaperilla saat hiottua väriä pois designpaperista. Hio vain reunat tai kevyesti koko arkki, jos haluat kuluneen pinnan.
• Rullaaminen: kostuta reunaa hieman vetämällä se lautasen yli, jonka pohjalla on vähän vettä, rullaa se sitten kiinni ja auki. Toista, kunnes olet tyytyväinen.

Sitten vuorossa on muste. Hiero leimasintyynyllä, sienellä tai blending toolilla (kahva, jossa on pyöreä vaahtomuovipala) paperin reunaa ja työskentele siitä vähän matkaa sisäänpäin. Aloita paperin ulkopuolelta ja liiku kohti keskustaa, niin siirtymä pysyy pehmeänä. Ruskeat sävyt, kuten pähkinä tai seepia, ovat klassikoita.

Distress ink on tähän suosittu, koska se on vesipohjaista ja leviää helposti pehmeäksi varjoksi ilman kovia rajoja. Liitumainen muste antaa mattapintaisemman, pehmeämmän reunan. Testaa aina ensin valkoisen paperin palaan ja pidä tyyny vieressä: muste näyttää paperilla usein erilaiselta kuin rasiassa.

Rypistäminen pintaa varten

Rypyt antavat paperille syvyyttä. Kuivan arkin voit yksinkertaisesti puristaa mytyksi ja avata uudelleen. Hiero sen jälkeen arkkia kevyesti mustetyynyllä: muste tarttuu vain koholla oleviin taitteisiin, ja niin saat tummien viivojen verkoston.

Märkänä rypistäminen antaa pehmeämmän, melkein kangasmaisen lopputuloksen. Kostuta arkki suihkepullolla, rypistä se, avaa se taas ja taputtele päälle vähän mustetta. Anna sen kuivua rypyillään. Jos se on sen jälkeen liian kupera kirjaasi, laita se kahden keittiöpyyhkeen väliin ja silitä se tasaiseksi matalalla lämmöllä tai jätä se yöksi muutaman painavan kirjan alle.

Vielä muutama keittiökikka

Myös sitruunamehu toimii. Sivele sitä reunoille tai roiski sitä pienellä siveltimellä arkille ja lämmitä sitten heat toolilla. Mehu ruskistuu lämmössä. Pidä heat tool liikkeessä, muuten yksi kohta palaa.

Paperisia pitsiliinoja (doilies) voit liottaa laimentamattomassa kahvissa muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Ne tulevat ulos ryppyisinä ja antiikkisina ja ovat kauniita kerroksena valokuvan takana. Ruskeat kahvinsuodattimet revittyinä, päällekkäin liimattuina ja sitten ruskealla kenkävoiteella hierottuina muistuttavat yllättävän paljon nahkaa.

Jotkut scrappaajat kärventävät reunoja hyvin kevyesti pienellä liekillä. Vaikutelma on voimakas, mutta tee se vain ulkona tai tiskialtaan yllä, vettä ulottuvilla, äläkä koskaan lasten ollessa lähellä.

Haalistuuko värjätty paperi nopeammin?

Mahdollisesti, vaikka on vaikea sanoa, kuinka nopeasti. Tee ja kahvi ovat lievästi happamia ja sisältävät parkkiaineita. Ne jäävät paperiin ja voivat pitkällä aikavälillä värjätä sitä lisää ja tehdä siitä haurkaampaa. Vanhat kirjan sivut ovat lisäksi usein jo itsessään happamia. Sitruunamehu on vielä happamampaa.

Junk journalissa se ei yleensä haittaa. Kirja saa vanhentua, se kuuluu tyyliin. Tilanne on toinen, jos mukaan tulee alkuperäisiä valokuvia tai rakkaita papereita, jotka haluat säilyttää vielä viidenkymmenen vuoden päästä.

• Älä liimaa alkuperäistä valokuvaa suoraan värjätylle paperille. Kiinnitä se ensin palaan hapotonta cardstockia (tukevaa, yksiväristä kartonkia) tai käytä tulostetta.
• Säilytä alkuperäinen kortti tai kirje erikseen ja käytä kirjassasi kopiota.
• Älä koskaan käytä kahvia, jossa on sokeria tai maitoa. Se jää tahmeaksi ja houkuttelee ötököitä ja hometta.

Aitojen vanhojen paperien löytäminen

Vanhaksi tehty on hauskaa, mutta aidossa vanhassa paperissa on jotain, mitä ei voi jäljitellä. Usein sitä on jo kotona: vanhoja vihkoja, kassakirjoja, jonkun käsialalla kirjoitettuja reseptejä, postikortteja, nuotteja tai rikkinäinen kirja, josta selkä on irronnut.

Kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat aarreaitta vanhoille kirjoille, joiden kansi on vaurioitunut, kartoille, sanakirjoille ja irrallisille kuville. Kirjasta, jota ei voi enää lukea, saa sata sivua kauniisti kellastunutta paperia. Tarkista kuitenkin ensin, ettei kirjalla ole arvoa kirjana tai perintöesineenä. Kaiken ei myöskään tarvitse olla antiikkia: vanhat postimerkit, kangastilkku tai hillopurkin etiketti sopivat joukkoon yhtä hyvin.

Jos epäilet, että jokin on liian arvokas leikattavaksi, skannaa se ja tulosta kopio tavalliselle paperille. Kopion voit sitten taas värjätä kahvilla.

Vintage-tyyliset tarrat ja ephemera

Ephemera ovat lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettuja papereita: lippuja, etikettejä, kuitteja, kirjekuoria, hintalappuja. Vintage-kirjassa ne toimivat pieninä yksityiskohtina.

Modernit tarrat erottuvat usein joukosta, koska ne ovat kiiltäviä ja kirkkaita. Voit vanhentaa niitä mustettamalla tai hiomalla reunoja kevyesti. Vielä kauniimpaa on tehdä tarrat itse: leikkaa kuvioita värjäämästäsi paperista tai vanhasta kirjasta ja kiinnitä ne liimapuikolla tai kaksipuolisella teipillä. Viimeistele reunat ruskealla mustetyynyllä, niin ne sulautuvat kokonaisuuteen.

Pidä väripaletti pienenä. Muutama ruskean sävy, kerma ja yksi hillitty väri tekevät kirjasta rauhallisen ja yhtenäisen. Aloita vaikka yhdellä pinolla kahvipaperia ja muutamalla revityllä reunalla. Yhden iltapäivän jälkeen näet itsestään, mikä sopii sinun kirjaasi.