Valokuvien taustapaperit ja rajaus ilman katumusta

Kun asetat kuvan suoraan kuviopaperille, se voi hukkua siihen puoliksi. Kun laitat ensin alle palan yksiväristä paperia, joka on vähän kuvaa suurempi, kuva yhtäkkiä erottuu. Tätä paperinpalaa kutsutaan taustapaperiksi eli matiksi. Se on yksi ensimmäisistä asioista, jotka scrappaajat oppivat, ja yksi niistä, joita he eivät sen jälkeen enää jätä pois.

Mikä taustapaperi on ja miksi sitä käytetään?

Taustapaperi tarkoittaa, että liimaat kuvan paperinpalalle, joka on hieman kuvaa suurempi. Kuvan ympärille jää näkyviin reunus, vähän kuin paspis kehyksissä.

Tämä reunus tekee monta asiaa yhtä aikaa:

• Se erottaa kuvan levottomasta taustasta, jotta katse ei liu'u sen yli.
• Se tekee yhdestä kuvasta sivun keskipisteen.
• Se voi toistaa kuvan värin ja sitoa näin kuvan ja paperin yhteen.
• Se tuo lisää syvyyttä, varsinkin jos kiinnität kuvan taustapapereineen vaahtomuoviteipillä.

Jos haluat enemmän painoa, tee kaksinkertainen taustapaperi: kuva taustapapereineen liimataan vielä isommalle paperille, usein eriväriselle. Kolmekin kerrosta käy, mutta säästä se tärkeimmälle kuvallesi. Jos jokaisella kuvalla on kolminkertainen taustapaperi, mikään ei enää erotu.

Kuinka leveä reunuksen pitäisi olla?

Oikeaa tai väärää leveyttä ei ole, mutta ilme muuttuu.

• Kapea, 2–3 mm:n reunus on siro ja rauhallinen. Se erottaa kuvan taustasta kiinnittämättä itse huomiota.
• Noin 5 mm:n reunus näkyy selvästi ja antaa tukevan kehyksen.
• Leveä, vähintään 1 cm:n reunus on pehmeämpi ja vanhanaikaisempi, kuin pieni kehys. Siihen mahtuu myös päivämäärä tai lyhyt sana.

Laskutoimitus on helppo, mutta menee usein pieleen: reunus näkyy kahdella puolella. Jos haluat 3 mm joka puolelle, taustapaperin pitää olla 6 mm kuvaa leveämpi ja 6 mm korkeampi. 10 x 15 cm:n kuva saa siis 10,6 x 15,6 cm:n taustapaperin. Jos haluat 5 mm joka puolelle, lisää 1 cm.

Kaksinkertainen taustapaperi toimii samalla tavalla. Tee toinen reunus yleensä vähän ensimmäistä leveämmäksi tai selvästi kapeammaksi, niin se näyttää harkitulta. Kaksi täsmälleen yhtä leveää reunusta näyttää helposti jäykältä.

Klassinen kikka on tehdä alareunasta hieman muita kolmea leveämpi. Silloin kuva ei näytä painuvan alas, ja tilaa jää lyhyelle kuvatekstille.

Jos epäröit, aseta kuva irrallaan muutaman erikokoisen paperinpalan päälle ja katso, mikä tuntuu parhaalta. Leikkaa vasta sen jälkeen.

Minkä värisen taustapaperin valitset?

Helpointa on poimia väri kuvasta itsestään. Lapsesi sininen takki, metsän vihreä, aurinkovarjon punainen. Sen värinen taustapaperi nostaa yksityiskohdan esiin ja yhdistää kuvan muuhun sivuun.

Lisäksi on kolme väriä, jotka toimivat melkein aina:

• Valkoinen tuo rauhaa ja raikkautta. Se muistuttaa vanhanaikaisen paperikuvan valkoista reunusta.
• Musta tai hyvin tumma antaa eniten kontrastia ja saa kuvan värit voimakkaammiksi.
• Kraft, eli ruskea voimapaperi, on lämmin ja neutraali ja sopii lähes kaikkeen.

Jos haluat kuvan irtoavan taustasta, valitse taustapaperi, joka eroaa selvästi alla olevasta paperista. Lähes samansävyinen taustapaperi katoaa eikä tuo juuri mitään lisää.

Taustapaperin ei tarvitse olla yksivärinen. Rauhallinen kuviopaperi, paperipitsiliina, revitty pala ruskeaa paperia tai jopa kangastilkku käy myös. Pidä silloin kuitenkin vain yksi kirjava kerros. Kirjava taustapaperi kirjavan kuvan alla kirjavalla taustalla muuttuu palapeliksi.

Kokeile eri värejä irrallaan kuvan alla ennen kuin valitset. Eron näkee vasta, kun se on silmien edessä.

Rajaus: mitä jätät pois ja mitä et?

Rajaus auttaa nostamaan esiin kuvan tärkeimmän asian. Tyhjää taivasta, roska-astia reunassa, vieras jalka, joka työntyy kuvaan: pois vain, niin kuvasta tulee vahvempi.

Muutama kysymys, joita voit kysyä itseltäsi:

• Mistä tässä kuvassa on kyse? Rajaa niin, että se on huomion keskipisteenä.
• Mikä vie huomion? Sotkuiset reunat, puoliksi rajautuneet ihmiset, kirkkaat läikät.
• Mikä kertoo jotain? Ukin olohuoneen tapetti, sen ajan auto, kyltti, jossa lukee paikkakunnan nimi. Juuri nämä taustat ovat kahdenkymmenen vuoden päästä usein kuvan kaunein osa. Jätä ne.

Rajaa mieluummin liian vähän kuin liikaa. Mitä leikkaat pois, sitä et saa takaisin.

Nähdäksesi, miten rajaus toimii, leikkaa pahvista kaksi L-kirjaimen muotoista kulmaa. Aseta ne kuvan päälle ja siirtele niitä, kunnes löydät rajauksen, joka tuntuu hyvältä. Piirrä sitten lyijykynällä aivan kevyesti sisäreunaa pitkin tai mittaa.

Suoriin linjoihin paras on paperileikkuri. Myös askartelu- tai mattoveitsi ja metalliviivain leikkuualustalla toimivat. Sakset käyvät, mutta täysin suoraa reunaa on vaikeampi saada. Kiinnitä kuva mieluiten hapottomalla kaksipuolisella teipillä tai valokuvakulmilla; lisää aiheesta voit lukea liimoja käsittelevästä artikkelista.

Leikataanko alkuperäisiä kuvia vai kopioita?

Tästä kokeneet scrappaajat ovat yhtä mieltä: älä leikkaa alkuperäistä kuvaa, jota et voi korvata.

Vanhat vanhempiesi tai isovanhempiesi paperikuvat, ainoa kuva talosta, jota ei enää ole, kuva, jonka negatiivi on aikoja sitten kadonnut: ne jätät ehjiksi. Skannaa ne tai skannauta ne, ja scrappaa skannauksesta tehdyllä tulosteella. Alkuperäisen säilytät erikseen ja turvassa.

Itse otettujen digikuvien kanssa on helpompaa. Voit aina tulostaa ne uudelleen. Vielä kätevämpää on rajata kuva jo tulostusvaiheessa ja valita koko, joka sopii sivullesi. Silloin saksia ei tarvita lainkaan.

Pikakuvia, kuten polaroideja, ei kannata leikata. Ne koostuvat useasta kerroksesta, ja niiden reunassa on kehitenesteen jäämiä. Leikattaessa kerrokset voivat irrota tai neste valua ulos. Jos haluat kuvaan silti toisen muodon, skannaa se ja käytä tulostetta.

Kuvien leikkaaminen muotoihin

Ympyräksi, sydämeksi tai lapsesi ääriviivoja pitkin leikattu kuva voi tehdä sivusta leikkisän. Oli aika, jolloin melkein kaikki tekivät niin, ja moni scrappaaja katsoo nyt hieman katuen albumeja, jotka ovat täynnä irti leikattuja päitä ilman taustaa.

Jos haluat kokeilla, nämä säännöt auttavat:

• Käytä vain tulosteita tai kopioita, älä koskaan alkuperäisiä.
• Valitse kuva, jonka tausta ei oikeasti tuo mitään lisää.
• Pidä yksi muotoon leikattu kuva sivua kohti, tavallisten suorakulmaisten kuvien rinnalla. Silloin se erottuu ja muu sivu pysyy rauhallisena.
• Ympyrä tai soikio toimii lähes aina. Monimutkaiset muodot, kuten tähdet, syövät kuvasta paljon.
• Jos leikkaat hahmon ääriviivoja pitkin (siitä käytetään myös nimeä siluettileikkaus), jätä kapea valkoinen reunus. Se näyttää siistimmältä, eivätkä hiukset ja sormet katoa puoliksi.

Riskitön vaihtoehto: leikkaa muoto taustapaperiin eikä kuvaan. Pyöreä ikkuna paperiarkissa suorakulmaisen kuvan päällä antaa saman vaikutelman, ja kuva pysyy ehjänä.

Aloita yhdestä kuvasta

Ota viime kuukauden lempikuvasi. Rajaa häiriötekijät pois, aseta kuva kolmen eri paperinpalan päälle ja valitse väri, joka tuo kuvasta eniten esiin. Liimaa se paikalleen muutaman millin reunuksella. Tuo yksi reunus tekee enemmän kuin luulisi.