Liput, kuitit ja lehtileikkeet talteen albumiin

Albumin kauneimmat asiat eivät usein ole valokuvat vaan niiden ympärillä olevat paperilaput. Ensimmäisen keikkasi lippu, kartta kaupungista, jossa eksyit, kuitti lounaasta, jota et koskaan unohda. Ne tekevät sivusta todellisen. Niitä ei vain ole koskaan tehty kestämään pitkään, ja sen huomaa muutaman vuoden päästä. Muutamalla tavalla pidät ne luettavina ja suojaat samalla muunkin sivun.

Mitä ephemera on?

Ephemera (suomeksi myös efemera tai pienpainatteet) tarkoittaa kaikkia paperilappuja ja pieniä esineitä, jotka on tehty lyhyeen käyttöön: pääsylippuja, junalippuja, kassakuitteja, postikortteja, esitteitä, ruokalistoja, kirjeitä, syntymäilmoituksia, etikettejä ja lehtileikkeitä. Scrappaajat ovat keränneet niitä yhtä kauan kuin scrapbookeja on ollut olemassa. 1800-luvulla ihmiset liimasivat kokonaisia kirjoja täyteen leikkeitä, käyntikortteja ja mainoskuvia, ja arkistoissa tällaiset leikkeet ovat joskus ainoa jäljellä oleva kappale jostakin lehtijutusta.

Juuri koska ephemera on kertakäyttötavaraa, materiaali on usein heikkolaatuista. Halpaa paperia, mustetta, joka ei kestä valoa, tai erikoispaperia, joka haalistuu itsestään. Se vaatii erilaista otetta kuin valokuvat.

Miksi kuitit haalistuvat

Useimmat kassakuitit, pysäköintiliput ja osa junalipuista tulostetaan lämpöpaperille. Niissä ei ole mustetta: paperissa on kerros, joka tummuu lämmöstä. Sama kerros reagoi myöhemminkin lämpöön, valoon, hankaukseen ja joihinkin aineisiin. Siksi kuitit haalistuvat muutamassa vuodessa tai päinvastoin muuttuvat kokonaan harmaiksi tai mustiksi.

Näin pidät ne luettavina mahdollisimman pitkään:

• Skannaa tai kuvaa kuitti mahdollisimman pian, mieluiten samana päivänä. Silloin teksti on ainakin tallessa.
• Liimaa skannauksesta tulostettu kopio albumiin ja säilytä alkuperäinen taskussa tai pienessä kirjekuoressa sen vieressä tai takana.
• Pidä lämpöpaperi poissa auringosta ja lämmönlähteiden, kuten lampun tai patterin, läheltä.
• Älä laita sitä PVC-taskuun. PVC:n pehmittimet voivat hävittää tekstin. Valitse polypropeeni- tai polyesteritaskuja.
• Koske painettuun puoleen mahdollisimman vähän, varsinkin jos käsissäsi on käsivoidetta.
• Älä käytä märkää liimaa etupuolella äläkä kirjoita siihen kynällä, joka painaa tai lämpenee.

Lähes kadonneen kuitin voi joskus vielä lukea skannaamalla sen ja nostamalla kontrastia. Tee se heti, sillä se ei enää parane.

Sanomalehtipaperi ja happo

Sanomalehtipaperi tehdään halvasta puumassasta, jossa on paljon ligniiniä. Se on aine, joka tekee paperista hapanta ja saa sen kellastumaan. Leike muuttuu muutamassa vuodessa keltaiseksi ja hauraaksi, ja happo voi siirtyä sen vieressä olevaan: hapottomaan kartonkiisi, sivun journalingiin tai valokuvaan, joka on sitä vasten. Ruskeita läikkiä vanhan leikkeen vieressä näkee monissa vanhoissa albumeissa.

Vaihtoehtoja on kaksi, ja usein teet molemmat:

• Kopioi. Ota leikkeestä kopio tai tuloste hapottomalle paperille ja liimaa se albumiin. Se näyttää samalta, voit muuttaa kokoa ja se pysyy valkoisena. Alkuperäisen säilytät erikseen hapottomassa kirjekuoressa tai taskussa.
• Erota. Jos haluat oikean leikkeen albumiin, työnnä se polyesteri- tai polypropeenitaskuun tai laita sen taakse arkki hapotonta paperia, jottei se kosketa sivua. Älä liimaa sitä suoraan sivuun äläkä käytä teippiä.

Paperille on myös hapottomaksi käsittelevää suihketta, joka voi neutraloida leikkeen hapon. Se hidastaa kellastumista, mutta käsittelyä ei voi perua, ja teho vaihtelee tuotteittain. Testaa ensin palaan, jota et tarvitse, ja anna arvokas kappale mieluummin konservaattorin käsiteltäväksi.

Kaksipuoliset liput, kirjeet ja postikortit

Monessa ephemerassa on kaksi säilyttämisen arvoista puolta. Postikortti, jossa on kuva ja tervehdys, lippu, jonka takana on päivämäärä, kaksisivuinen kirje. Liimaaminen tarkoittaa, että menetät toisen puolen.

• Valokuvakulmat pitävät kortin paikallaan ilman liimaa. Voit aina ottaa sen pois ja lukea takapuolen.
• Läpinäkyvä polypropeenitasku tai -pussi, jonka aukko on yläreunassa, näyttää molemmat puolet. Pusseja on monen kokoisia, myös sivulle liimattavia.
• Pieni kirjekuori sivulla sopii täydellisesti kirjeille ja pienille korteille. Kirjoita kuoreen, mitä siinä on.
• Läppä eli sarana, paperisuikale, jonka liimaat kortin reunaan ja sivuun, antaa kortin aueta kuin sivu.
• Albumissa, jossa on muovitaskusivut, voit työntää kortin irrallaan taskusivun lokeroon. Silloin näet molemmat puolet ilman, että mitään on kiinnitetty.

Poista ephemerasta mahdollisuuksien mukaan paperiliittimet, niitit ja kuminauhat. Metalli ruostuu ja kumi muuttuu tahmeaksi, ja molemmat jättävät tahroja.

Paksut muistoesineet, kuten kolikot ja rannekkeet

Festivaaliranneke, ulkomainen kolikko, pinssi tai simpukankuori: ne kuuluvat tarinaan, mutta albumissa ne ovat hankalia. Kova ja paksu esine painaa lommon viereiseen sivuun, hankaa valokuvia ja pullistaa albumin, jolloin selkämys joutuu koville.

Tämä toimii hyvin:

• Laita pienet esineet tukevaan polypropeenipussiin ja liimaa kiinni pussi, älä esinettä.
• Älä koskaan laita metallia suoraan valokuvaa vasten. Peitä terävät reunat palalla paperia.
• Sijoita viereisen sivun paksumpi asia eri kohtaan, jotteivät kaksi paksua asiaa paina toisiaan. Tai laita vastakkaiselle sivulle jotain samanpaksuista, kuten pala foamia, jotta albumi sulkeutuu tasaisesti.
• Litistettävät asiat, kuten kangasranneke, voit leikata auki ja laittaa litteänä taskuun.
• Todella paksut asiat, kuten kivi tai korkki, kuuluvat rasiaan albumin viereen. Valokuva esineestä sivulla kertoo tarinan yhtä hyvin.

Pilaantuvia asioita, kuten tuoreita kukkia tai karkkia, ei kannata laittaa albumiin. Ne voivat tahrata, liimata sivuja yhteen ja houkutella hyönteisiä. Kuivatut, prässätyt kukat sopivat paremmin, mutta nekin ovat turvallisimmin omassa taskussaan.

Isot sanomalehdet ja julisteet albumin viereen

Koko sanomalehti päivältä, jona lapsesi syntyi, keikkajuliste tai iso retkeilyreitin kartta: se ei mahdu ilman useita taitoksia. Jokainen taitos on heikko kohta. Paperi murtuu taitoksesta, varsinkin hapan sanomalehtipaperi, ja paksu pino rasittaa albumin selkämystä.

Parempi on säilyttää iso kappale litteänä hapottomassa kansiossa tai laatikossa, joka on sopivan kokoinen, esimerkiksi A3. Laita albumiin pieni kopio, valokuva tai se osa, jolla on merkitystä, kuten otsikko tai päivämäärä, ja merkintä siitä, että alkuperäinen on kansiossa. Näin albumi pysyy kevyenä ja kokonaisuus on silti tallessa.

Pieniä tapoja, jotka auttavat

• Ota matkalle mukaan kirjekuori tai pussi kaikille paperilapuille, jotteivät ne rypisty laukussa.
• Kirjoita heti taakse tai muistilapulle, mikä asia on ja milloin se oli. Vuoden päästä et enää muista.
• Älä kiinnitä mitään teipillä, ja käytä liimaa, joka on hapoton ja valokuville turvallinen.
• Skannaa erityiset kappaleet ennen kuin käytät niitä. Silloin vahinko liiman tai saksien kanssa ei haittaa niin paljon.