Albumi jäljessä: pitääkö skräpätä aikajärjestyksessä?

Usein se alkaa viattomasti. Kiireinen kuukausi, muutto, sairas vanhempi. Ajattelet, että jatkat myöhemmin. Ja sitten odottamassa onkin yhtäkkiä vuoden verran kuvia, tai kolmen, ja aina kun avaat albumin, näet lähinnä sen, mitä siinä ei vielä ole.

Et ole ainoa. Melkein jokainen skräppääjä on jossain jäljessä, ja moni on löytänyt keinon saada ilon takaisin. Se alkaa yhdestä kysymyksestä: pitääkö sen oikeastaan edes mennä järjestyksessä?

Aikajärjestyksessä vai ei

Aikajärjestyksessä skräppäämisessä on oikeita etuja. Albumi etenee kuin kirja ensimmäiseltä sivulta viimeiseen. Näet heti, mitkä ajanjaksot vielä puuttuvat. Ja vauva-albumissa tai vuosialbumissa se on usein yksinkertaisesti luontevin muoto.

Mutta siinä on myös ansa. Jos haluat ehdottomasti aloittaa alusta, jumitut helposti ensimmäiseen vuoteen, josta on vain vähän kuvia, tai ajanjaksoon, jota et vielä halua katsoa. Sillä välin nyt tapahtuu asioita, jotka haluaisit tallentaa, ja ne joutuvat odottamaan. Siitä rästi yleensä syntyy.

Siksi moni kokenut skräppääjä on sitä mieltä, että järjestyksestä saa päästää irti. Skräppää sitä, mikä koskettaa, silloin kun se koskettaa. Kuva, johon jäät katsomaan, tarina, joka juuri palasi mieleen, teema, joka sopii johonkin kittiin tai haasteeseen. Järjestyksen voit hoitaa myöhemmin.

Monelle toimii parhaiten välimuoto. Valitse albumi kerrallaan:

• vuosialbumi tai lapsen albumi saa mennä järjestyksessä, mutta irtolehdillä
• matka-albumia tai yhden aiheen albumia täytät silloin kun haluat
• vanhat sukukuvat saavat oman albumin, erillään muista

Nykyhetki ajan tasalla, menneet kiinni

Suurin virhe on yrittää saada kaikki kiinni kerralla. Silloin myös nykyhetki jää jälkeen, ja pino vain kasvaa.

Käännä asetelma toisin päin. Huolehdi ensin siitä, että pysyt nykyhetkessä ajan tasalla, mutta kevyesti. Muutama kuva viikossa pocket-albumiin, lyhyt lause kortille viereen, valmis. Matkan skräppäät mieluiten heti kotiin tultuasi, kun kaikki on vielä tuoreena mielessä. Näin rästi ei ainakaan kasva lisää.

Menneitä työstät kiinteissä, pienissä paloissa. Esimerkiksi:

• joka viikko tunti jollekin vanhalle vuodelle
• tai vuorotellen: yksi skräppäilta nykyhetkeä, seuraava menneitä
• tai kuukaudessa yksi vanha tapahtuma, ja muu aika on vapaata

Tee lista siitä, mitä haluat vielä tehdä, vuosittain tai tapahtumittain, ja vedä yli se, mikä on valmista. Se tuntuu hyvältä, ja se näyttää, että etenet.

Kiinni kurominen helpottuu paljon, jos sinulla on kalenteri tai muistikirja, johon kirjaat lyhyesti, mitä teitte. Kun pidät sitä yllä, tiedät myöhemminkin, milloin kakku leikattiin ja miksi kaikki näyttävät tuossa kuvassa niin väsyneiltä. Yhdessä kuvien päivämäärien kanssa se riittää palauttamaan vanhan kuukauden mieleen.

Ja anna itsellesi aikaa vaikeiden ajanjaksojen kanssa. Jotkin tarinat osaa kertoa kunnolla vasta myöhemmin, kun niihin on vähän etäisyyttä. Se ei ole rästiä, se on vain oikean hetken odottamista.

Nopeammin ilman että lopputulos kärsii

Nopeus tulee harvoin kiireestä. Se tulee siitä, että sivua kohden on vähemmän päätöksiä. Muutama asia, joilla on oikeasti merkitystä:

1. Toista layoutia eli sivun rakennetta. Valitse muutama vakioasettelu, joista pidät, esimerkiksi yksi iso kuva ja kaksi pienempää, otsikko ja lyhyt pätkä tekstiä. Sketch eli luonnos sivun asettelusta auttaa tässä.
2. Käytä yhtä paperisarjaa koko sivusarjaan. Sinun ei tarvitse valita aina uudestaan, ja albumista tulee rauhallisempi.
3. Työskentele erissä. Tulosta kymmenen sivun kuvat kerralla. Leikkaa kaikki taustat kerralla. Tee muutama pohjasivu samaan aikaan ja täytä ne kuvilla myöhemmin.
4. Laita ajastin. Puoli tuntia sivua kohden, ja kun hälytys soi, sivu on valmis. Huomaat, että valmis sivu antaa enemmän kuin täydellinen sivu, joka jää lojumaan pöydälle.
5. Kokeile korkeintaan yhtä uutta tekniikkaa sivua kohden. Kaiken muun teet niin kuin osaat.
6. Käytä pocket-sivuja kiireisinä kuukausina. Kuvat ja kortit taskuihin, ilman liimaa ja ilman monimutkaista rakennetta.

Todella suuriin aukkoihin voit valita myös painetun kuvakirjan. Ei kokonaisia layouteja, vaan kauneimmat kuvat ja muutama rivi tekstiä. Silloin se vuosi on ainakin hyllyssä, ja voit aina myöhemmin lisätä siihen muutaman käsin tehdyn sivun.

Haittaako, jos kaikkea ei tallenna?

Ei. Oikeasti ei. Albumin ei tarvitse olla täydellinen ollakseen arvokas. Kukaan ei kahdenkymmenen vuoden päästä selaa kirjaasi ja laske, mitkä viikot puuttuvat. He katsovat sitä, mitä siinä on.

Albumi ei ole arkisto. Arkisto ovat kuvasi, siististi tallessa kansioissa tai laatikoissa. Albumiin tulee se, mitä haluat kertoa. Se saa olla valikoima, ja se saa koostua myös pienistä arjen hetkistä jokaisen syntymäpäivän sijaan.

Jos se auttaa, jätä muutama ajanjakso tietoisesti pois. Valitse joka vuodelta ne viisi tarinaa, jotka todella haluat säilyttää, ja anna muiden olla. Se ei ole luovuttamista, se on valitsemista.

Ettei sama kuva päädy albumiin kahdesti

Kun skräppää sekaisin, on vaarana käyttää samaa kuvaa kahdesti tai unohtaa jokin kuva. Yksinkertainen järjestelmä estää sen.

Digitaalisille kuville:

• laita käyttämättömät kuvat kansioon Skräpättävät ja ota ne pois heti, kun ne ovat sivulla
• tai anna käytetyille kuville värimerkintä tai avainsana kuvaohjelmassasi
• tai pidä listaa, jossa on jokaisen sivun päivämäärä ja sen kuvat

Tulosteille toimii laatikko, jossa on kaksi lokeroa: tekemättä ja käytetty. Jos haluat olla varma, merkitse käytetyn kuvan taakse lyijykynällä pieni piste.

Joskus kahdesti käyttäminen on muuten ihan hyvä. Jos sinulla on useampi lapsi ja kullakin oma albumi, kuva molemmista saa olla molemmissa. Ja vanhan kuvan skräppääminen uudelleen, vuosia myöhemmin ja eri tarinalla, voi olla juuri tosi kaunista.

Albumin järjestäminen myöhemmin

Epäjärjestyksessä skräppäämisen hyvä puoli on se, että voit myöhemmin silti laittaa kaiken paikalleen, kunhan otat sen etukäteen huomioon.

• Valitse rengas- tai ruuvialbumi tai jokin muu irtolehtijärjestelmä. Silloin sujautat sivun vain muiden väliin.
• Merkitse jokaiselle sivulle päivämäärä, vaikka pienesti takapuolelle lyijykynällä. Silloin tiedät myöhemmin tarkalleen, mihin sivu kuuluu.
• Pidä albumistasi yleiskatsausta paperilla tai taulukossa: yksi rivi sivua kohden ja tyhjiä rivejä sille, mitä on vielä tulossa. Näin näet, mitä puuttuu ja mitkä sivut tulevat vierekkäin.
• Jos skräppäät digitaalisesti ja teetät kirjat painossa, odota painattamisen kanssa, kunnes vuosi tai teema on tarpeeksi valmis, tai tulosta irtosivuja, jotka laitat rengaskansioon.

On myös toinen tapa, jonka jotkut skräppääjät valitsevat tietoisesti: vanhoista kuvista tehty sivu menee sen vuoden albumiin, jona teit sen, ei kuvan vuoden. Albumista tulee näin kertomus siitä, mikä sinua askarrutti, ja sekin kertoo tarinan.

Aloita vain

Valitse tänään yksi asia: tuore kuva, joka koskettaa sinua, tai yksi vanha tapahtuma listaltasi. Tee siitä sivu, merkitse päivämäärä ja laita se albumiin. Albumi ei päivity kerralla, vaan sivu kerrallaan.