Minialbumin tekeminen: pohja, sivut ja sidonta

Minialbumi on pieni kirja yhdestä asiasta: viikonlopusta meren rannalla, ensimmäisestä syntymäpäivästä, ystävyydestä tai joulukuusta. Se on tavallista albumia pienempi, siinä on vähemmän sivuja, ja siksi se valmistuu nopeammin. Juuri se tekee siitä niin mukavan. Parin illan jälkeen sinulla on käsissäsi jotain, jota voit selata, antaa lahjaksi tai nostaa hyllyllesi.

Mikä minialbumi on ja mihin sitä käytetään

Minialbumi on yleensä 15 x 15 cm tai pienempi, mutta myös 10 x 15 cm, A6 tai kapea koko ovat yleisiä. Tarina on rajattu. Valitset yhden aiheen ja kourallisen kuvia, eikä sinun tarvitse kuroa umpeen vuosien rästejä.

Se sopii hyvin:

• lomalle tai päiväretkelle;
• juhlaan, syntymään tai häihin;
• lahjaksi, esimerkiksi kestitsijöille tai isovanhemmille;
• vuodenajalle tai kuukaudelle;
• arjen pienille hetkille, jotka eivät sovi muualle.

Ensimmäiseen minialbumiin riittää viidestä kahdeksaan kuvaa. Silloin kokonaisuus pysyy selkeänä, ja tilaa jää tekstille ja pienille muistoille, kuten lipuille.

Minkä pohjan valitset

Pohja ratkaisee, miltä albumisi näyttää ja kuinka paljon työtä siinä on.

• Chipboard tai tukeva pahvi: paksu, jäykkä pahvi kansiin, päällystettynä kuviopaperilla. Voit leikata sen itse sopivan kokoiseksi ylijäämäpahvista. Valitse vähintään 1,5 mm paksua pahvia ja vältä kappaleita, joissa on lommoja tai taitteita. Leikkaa paperi joka puolelta reilun sentin kansia suuremmaksi, leikkaa kulmat vinoon ja käännä reunat yli, kuten lahjaa paketoidessa.
• Kirjekuoret: liimaa yhden kirjekuoren läppä seuraavan sisäpuolelle, niin saat albumin, jossa on valmiit taskut. Pysy neljässä tai viidessä kirjekuoressa, muuten ne alkavat mennä vinoon ja albumista tulee liian paksu.
• Paperikassit tai litistetyt pahviset hylsyt: edullisia, ja avoimista päistä tulee itsestään taskuja tageille. Litistä ne kunnolla luunuljalla ennen päällystämistä.
• Yksi arkki kuviopaperia: kun taitat ja leikkaat 30,5 x 30,5 cm:n arkin taitavasti, saat vihkosen, jossa on pistotaskuja, ilman ylimääräistä pahvia.
• Valmis pohja: ostettu minialbumi tai paketti, jossa on valmiiksi sidottu pohja. Silloin sinun tarvitsee vain täyttää se. Ihanteellinen, jos haluat lähinnä liimailla etkä askarrella rakennetta.

Haitarialbumi eli yksi pitkä, siksakille taitettu suikale on myös hyvä aloitus. Se seisoo auki hyllyllä, sidontaa ei tarvita, ja se on nopea tehdä.

Käytä yhtä paperikokoelmaa tai saman värimaailman papereita. Silloin sivut sopivat itsestään yhteen, ja sinun tarvitsee tehdä vähemmän valintoja sivu kerrallaan.

Kuinka monta sivua ja kuinka monta arkkia paperia

Laske taaksepäin kuvistasi. 15 x 15 cm:n sivulle mahtuu yksi 10 x 15 cm:n kuva, jonka ympärille jää vähän tilaa, tai kaksi pienempää. Laske kuvasi, mieti, mitkä saavat olla samalla sivulla, ja lisää mukaan etu- ja takakansi.

Yksinkertainen laskutoimitus: yhdestä 30,5 x 30,5 cm:n (12 x 12 tuuman) arkista saat neljä noin 15 x 15 cm:n lehteä. Jokaisessa lehdessä on kaksi puolta. Jos haluat tukevammat sivut, liimaa kaksi kuviopaperilehteä selät vastakkain. Cardstock eli tukeva yksivärinen kartonki on jo yksinään tarpeeksi tukevaa. Kaksinkertaiseksi liimatusta kuviopaperista saat arkista kaksi tukevaa lehteä, eli neljä täytettävää puolta. Cardstockista saat arkista neljä lehteä, eli kahdeksan puolta.

Esimerkki: kymmenen kuvaa, joista yhdistät neljä pareittain, antavat kahdeksan kuvapuolta. Kun lisäät nimisivun ja loppusivun, puolia on kymmenen, eli lehtiä viisi. Siihen tarvitset noin kolme arkkia, jos liimaat kuviopaperin kaksinkertaiseksi, tai kaksi arkkia cardstockia. Varaa vähän ylimääräistä kuviopaperia lehtien päällystämiseen.

Leikkaa sivut hieman kansia pienemmiksi, noin puoli senttiä, jotta ne eivät pistä esiin. Tee ensin sapluuna ylijäämäpaperista ja kokeile kokoa.

Renkaat, sidonta vai ompelu

Sidonta kannattaa valita sen mukaan, kuinka usein haluat muokata albumia ja kuinka paksuksi se tulee.

• Renkaat: helpoin vaihtoehto. Lävistä kansiin ja sivuihin kaksi tai kolme reikää ja pujota niihin sidontarenkaat. Voit myöhemmin lisätä sivuja tai vaihtaa niiden järjestystä. Merkitse reiät ylijäämäpahvista tehdyllä sapluunalla, jotta ne osuvat kansissa ja sivuissa samaan kohtaan. Myös nauha tai naru reikien läpi käy.
• Haitariselkä: siksakille taitettu cardstock-suikale; nuuttaaminen ensin tekee taitteista siistit. Sivut liimataan laaksoihin. Tämä selkä tekee tukevan vihkosen, joka aukeaa kokonaan.
• Ompelu: taita lehdet kahtia, aseta ne sisäkkäin ja ompele ne tukevalla langalla taitteen läpi kolmen tai viiden reiän kautta. Näin syntyy eniten oikean kirjan tuntua. Sen, miten useita taitettuja lehtiä (vihkoja) ommellaan yhteen, voit lukea artikkelistamme kirjan sitomisesta itse.
• Kierresidontakone tekee kierreselän, kuten vihossa, ja silloin albumi aukeaa usein litteäksi.

Huolehdi sidonnasta riippumatta siitä, että selkä on tarpeeksi leveä sille, mitä väliin myöhemmin tulee. Albumi, jossa on kuvia, tageja ja koristeita, on paljon paksumpi kuin tyhjät sivut. Kokeile sidontaa ensin ylijäämäpaperilla, ennen kuin käytät kauneimpia arkkejasi.

Kaikki mahtumaan läppien, tagien ja avautuvien sivujen avulla

Pieni koko on myös haaste. Haluat mahduttaa enemmän kuin sivulle mahtuu. Siihen on kikkoja, jotka antavat tilaa ilman, että albumi heti kaksinkertaistuu paksuudeltaan.

• Läpät: paperisuikale, jonka liimaat kiinni yhdestä reunasta ja jonka voit kääntää sivulle tai ylös. Sen alle mahtuu vielä kuva tai tekstiä.
• Taskut ja tagit: liimaa paperinpala kiinni kolmelta sivulta, niin saat taskun. Tagi, joka pilkistää vähän yli reunan, on helppo vetää esiin. Sen taakse kirjoitat tarinan.
• Tip-init: irtolehti, jonka liimaat kapealla suikaleella sivun reunaan, niin että voit kääntää sen kuin puolikkaan sivun.
• Nauhat: sivun poikki kulkeva paperisuikale tai nauha, jonka taakse voit pujottaa kortin tai kuvan.
• Avautuvat sivut: albumia leveämpi sivu, joka taitetaan kahdesti. Kun avaat sen, saat kolme sivua vierekkäin panoraamakuvalle tai riville pieniä kuvia.

Muutama asia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Sijoita raskaat tai paksut koristeet reunoille tai kansiin, älä sivun keskelle, johon vihkonen sulkeutuu. Vuorottele vilkkaita ja rauhallisia sivuja. Ja tarkista muutaman sivun välein, että albumi vielä menee kiinni. Takakanteen päällyspaperin alle liimattu nauha pitää paksun albumin koossa.

Kuinka kauan minialbumin tekeminen kestää

Se riippuu paljon pohjasta ja siitä, kuinka paljon koristelet. Kirjekuorialbumi tai valmis pohja muutamalla kuvalla valmistuu iltapäivässä tai illassa. Albumi, jonka rakennat kokonaan itse päällystettyine kansineen, haitariselkineen ja monine läppineen, vie pikemminkin pari iltaa tai viikonlopun. Avautuvat sivut ja taskut vaativat enemmän mittaamista ja nuuttaamista, joten nekin vievät enemmän aikaa.

Työn voi jakaa hyvin osiin:

1. Kuvien valitseminen ja tulostaminen.
2. Pohjan ja sidonnan tekeminen.
3. Taustojen ja kuvien liimaaminen.
4. Tekstien kirjoittaminen.
5. Koristelu ja viimeistely.

Näin voit tehdä yhden vaiheen kerrallaan. Liimaa ensin taustat, sitten kuvat, sitten kerrokset ja viimeisenä pienet yksityiskohdat. Asettele kaikki ensin irrallaan paikoilleen, ennen kuin liimaat mitään. Selaa lopuksi albumi alusta loppuun ja katso, muodostaako se yhtenäisen kokonaisuuden.

Minialbumin ei tarvitse olla täydellinen. Hieman vino selkä tai läppä, joka ei ole aivan suorassa, unohtuu selatessa sen tarinan rinnalla, joka albumissa kerrotaan.